Olen taas täällä Kosovossa pohtinut asioita joita ei välttämättä tulisi ajatelleeksi Suomessa, ei samasta näkökulmasta. Materialismionnellisuus on ollut yksi näistä asioista. Se, miten tulemme iloiseksi tavarasta ja omistamisesta – vai tulemmeko?
Kosovossa monet ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Tapasin hautausmaalla pojan, jonka yhteiset kuukausitulot olivat hänen äitinsä kanssa 70e, josta pelkästään 50e menee joka kuussa vuokraan. Täällä on toki Suomeen verrattina alhainen hintataso mutta ei todellakaan niin alhainen että kaksi ihmistä pärjäisi koko kuukauden kahellakympillä.
Samaan aikaan täällä on sellaista pääomaa mitä rahalla ja omistamisella ei saa (ja joka ehkä jonkun mielestä jopa kärsisi rahan myötä) – nimittäin kollektiivinen välittäminen, tiiviit perhesuhteet ja läheisyys. Lapset oppivat jakamaan keskenään vaatteet ja koko suku saattaa asua saman katon alla.
Suomessa syntyneenä ja kasvaneena siten, että olen aina saanut kaikki tarvitsemani materian ja päälle, mun on ollut helppo keskittyä hyvinvoinnin ja onnellisuuden muihin osa-alueisiin: ravintoon, liikuntaan, työelämään ja sosiaalisiin suhteisiin. Mä voin helposti väittää että materia ei tee mua onnelliseksi, mutta loppujen lopuksi se ei pidä paikkaansa. Tarvitsemani materia edistää hyvinvointiani ja hyvinvointi onnellisuuttani.
Mitä ajatuksia aihe teissä herättää: tekeeko materia onnelliseksi ja missä määrin?
(Kaksiosainen asu on Indiskasta ja sen ostaminen tuotti aikamoista mielihyvää.)
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
14 vastausta aiheeseen “Onko materialistista onnea olemassakaan?”
Tutkimusten mukaan onnellisuus kasvaa sinne ”kohtuullisiin” (20-60t) vuosituloihin asti, mutta ei enää sen jälkeen. (Hirmu lavea määritelmä, se kun on eri paikoissa eri verran, mutta got the point). Toisaalta on myös sanottu, että jos kaksi ihmistä kohtaa tänään käänteen: toinen voittaa päävoiton lotossa ja toinen halvaantuu, niin vuoden päästä he ovat yhtä onnellisia kuin ennen tapahtumaa. Ihan mielenkiintoisia asioita ajatella. 😀
Jotkin yksittäiset tavarat tuottavat minulle erityisesti iloa, ja yritän miettiä miksi ja hankkia jatkossa vain sellaisia tavaroita, jotka saavat aikaan saman fiiliksen. Teemukipari, ostettu hetken mielijohteesta, ei kallis eikä halpa, on ollut minulla yli 10 vuotta ja vieläkin ilahdun niistä. Samoin kotimme arvokkain esine eli afgaanimatto. Muumipussilakanat (löysin viimein samanlaiset lakanat normi- ja tuplapeittoon). Tietokone, joka toimii ja toimii vuosien jälkeenkin. Kauniita, kestäviä ja käytännöllisiä esineitä, joissa on vielä ripaus ”jotain”. 😉
”Toisaalta on myös sanottu, että jos kaksi ihmistä kohtaa tänään käänteen: toinen voittaa päävoiton lotossa ja toinen halvaantuu, niin vuoden päästä he ovat yhtä onnellisia kuin ennen tapahtumaa.” Tosi mielenkiintoinen asia ja voin jotenkin kuvitella tämän pitävän paikkaansa. 🙂
Mäkin haluaisin tuntea kaikkia omistamiani tavaroita kohtaan noin ja iloita niistä samalla tavalla. Ihana periaate, tähän pyrin itsekin!
(Afgaanimatot. <3)
Raha tuo onnea länsimaissa myös siksi, että liitämme siihen onnen. Koko kulttuurimme rakentuu turhankuluttamisen varaan. Jo lapset kasvavat siihen, että onni on ostamista ja ostamiseen perustuvaa esiintymistä esimerkiksi vaatteilla. Kun meillä on mahdollisuus kuluttaa, koemme kuuluvamme joukkoon. Ilman kulutusmahdollisuuksia meistä tulee ulkopuolisia. Rahalla ostetaan jäsenyys yhteisössä, ja tuo jäsenyys kasvattaa onnellisuutta. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, ulkopuolinen.
Perustarpeiden täyttyminen onkin tärkeää, mutta sen jälkeen rahan merkitys pienenee. Esimerkiksi opettelemalla tekemään itse jotain (vaikkapa rakentamaan puuveneitä), tulee usein onnellisemmaksi kuin saamalla lisää rahaa. Kun tekee satoja tai jopa tuhansia tunteja vaativan harrastusprojektin, tyytyväisyys on paljon syvempää ja kokonaisvaltaisempaa kuin rahalla saatava hetken hurma.
Kokonaisvaltaiseen tyytyväisyyteen vaikuttaa myös kokemus rakastetuksi tulemisesta ja jakamisesta. Siksi aidot ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Olen kuullut suomenvenäläisen todenneen, että Suomessa ihmisillä ei edes ole ystäviä vaan ainoastaan kavereita. Jollain tapaa Suomessa kaveritkin ovat muuttumassa kulutushyödykkeiksi. Heidän kanssaan ei enää solmita luottamuksellisia suhteita, vaan he ovat vapaa-ajanviettoa varten. Jos seura rupeaa tympimään, lojaalisuutta ei ole, vaan kaveri vaihdetaan.
Monet rikkaat ihmiset hakevat onnea elämäänsä jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista, alkoholista ja huumeista. Heillä olisi mahdollisuus rakentaa sisällöllisesti vaikka kuinka rikas elämä. Heillä olisi mahdollisuus lopettaa työn tekeminen ja täyttää elämänsä mielekkäällä tekemisellä. Silti heidän kohtalonaan ovat usein päihteet, huumeet, työnarkomania tai muuten rikkonainen elämä.
Vastikään kuolleella Niklas Herlinillä oli yli miljardin omaisuus (1 000 000 000). Hänenkin kuitenkin tiedetään hakeneen varsin paljon sisältöä elämäänsä pubeista ja alkoholista. Hän kirjoitti siitä itsekin mm. Puheenvuoro-blogiyhteisössä.
Tää oli tosi hyvä kommentti, oot todella taitava kirjoittamaan ja perustelemaan mielipiteesi. Äärettömän hyvä lahja. <3
Mun pitää ihan ajan kanssa pohtia sun kommenttia, koska tässä oli paljon täysin uusia näkökulmia mulle: esim. se että monet näkevät kaverit vaan tapana viettää vapaa-aikaa. Itseasiassa myönnän että itsekin sorrun siihen välillä – jos haluan kokeilla esim. uutta tanssilajia, saattaa ensimmäinen motiivini ystävän mukaan pyytämiseen olla se, etten halua mennä tanssitunnille yksin. En ole tiedostanut asiaa ennen, ja nyt se tuntuu ihan kamalalta…
Tuo, että materialla ja kuluttamisella pyritään kuulumaan joukkoon on myös mun mielestä totta! Ehkä jotain mitä ”idässä” tehdään vähemmän ja siksi siellä rahaa ei samalla tavalla yhdistetä hyvinvointiin ja onneen.
Ja monesti itsekin mietin itsemurhia tehneitä julkkiksia tai rikkaita (ja läheisiä) – ei raha ainakaan pelastanut heitä.
Kiitos vielä kommenttista ja kivaa alkavaa viikkoa!
En nyt allekirjoita tuota, että ”suomalaisilla” ei ole kuin kavereita, joista tavoitellaan hyötyä. Ehkä joillakin tai monillakin on, mutta ei sentään kaikilla ja ihmisistä hyötymistä esiintyy kyllä muissakin maissa.
Monet rikkaat pystyvät kyllä elämään hyvinkin rikkaan, monipuolisen ja muita ihmisiä huomioonottavan elämän, mutta se toki riippuu persoonasta ja muista asioista elämässä, ei niinkään siitä rikkaudesta.
Ja itse aiheeseen: tietenkin myös materia tekee onnelliseksi, miksi ei tekisi? Itse kävin viikonloppuna sienessä ja merenrantaravintolassa syömässsä ja olennainen osa retken sujumisessa oli meidän vanha auto. Tässä tapauksessa itse auto on ns. tavarana yhdentekevä, mutta se mahdollistaa hyviä asioita. Sitten taas esim. alesta ostamani uusi syystakki vanhan ja kuluneen tilalle on tuonut onnea ihan kauneudellaan, mutta tietenkin myös siksi, että on ehjä ja lämmin takki päällä. Esimerkkejä löytäisin vaikka kuinka, mutta eipä se tarkoita, etteikö onnea löytyisi myös ei-materiaalisisista asioista ja ihan ilmaiseksi. Elämä ei ole joko- tai. 🙂
”Elämä ei ole joko- tai”. Hyvin sanottu (ja koko kommentti oli muutenkin hyvin kirjoitettu!) Ei missään nimessä saa munkaan mielestä yleistää. 🙂 Rahahan helposti voi myös mahdollistaa muiden auttamisen – esim. monet muuten varakkaat ihmiset tekevät vähemmän palkkatyötä ja paljon vapaaehtoistyötä (tunnen monia), koska heillä on siihen mahdollisuus.
Sun viikonloppu, teidän auto ja sun syystakki kuulostavat ihanalle. <3
Hyvä kirjoitus joka poikkeaa tavanomaisesta ”köyhät on onnellisempia kuin me” kaavasta. Raha tuo onnea ja köyhyys on ihan perseestä.
Kiitos paljon palautteesta. 🙂 Ihanaa alkavaa viikkoa sulle. <3
Liika materia ei varmaankaan tee ketään onnelliseksi, mutta minua kyllä hieman puistattaa kuulla hyväosaisten väittävän, ettei rahalla tai materialla ole mitään merkitystä. :/ On hurjaa edes yrittää käsittää, millasta täytyy olla yrittää pärjätä kahdellakympillä, oli maan hintataso mikä vaan.
Sun asu on aivan ihana!
Kiitos paljon. <3
Joo just näin, tosi hyvin sanottu! Mun mielestä vasta se, jolla ei ole ollut mitään ja sitten on ollut paljon, saa arvioida onko rahat tehnyt (hänet) onnelliseksi.
Moi! Minusta materia tekee onnelliseksi, samoin kuin raha. Liika on liikaa, mutta tässä maailmassa tarvitsee rahaa ihan kaikkeen ? Parhaimpia fiiliksiä maailmassa on kun palkka on tullut tilille ja tietää että on rahaa, voi tehdä asioita, säästää, ostaa lisää materiaa tai olla ostamatta, tai voi käydä lääkärissä… Tärkeintä on kuitenki terveys ja perhe, raha ja materia kuitenkin hyvänä kakkosena.
Ps. Aivan ihana asu! Sopii sulle tosi hyvin!!
Kiitos kovasti kommenttista ja asun kehumisesta. <3
Tiedän vähän mitä tarkoitat – rahahan tuo mm. turvallisuuden tunnetta ja turvallisuuden tunnehan on usein yksi onnellisuuden ehdoista. Myönnän että itsekin tunnen iloa (tai vähintäänkin helpottuneisuutta haha) palkkapäivänä.
Tosi ihanaa sunnuntaita sinne ja huomiseksi lähtien uutta alkavaa viikkoa! 🙂
Ihana asu <3
Tekstisi jäi puhuttelemaan - hmm!
Kiitos. <3 Hyvää yötä sinne! <3