Mainitsin jo viime maanantaina, että ystävänpäivä on yksi lempipäivistäni vuodessa, niin romanttisessa kuin ystävämielessäkin. Muistelin juuri vähän aikaa sitten sitä, miten ystävänpäivä näkyi lapsuudessa ja nuoruudessani, ja kuinka iso juttu se oli esimerkiksi meidän koulussa. Yläasteella luettiin keskusradiosta kavereiden toisilleen kirjoittamia ystävänpäiväkirjeitä ja käytävillä jaettiin ruusuja. Oli ystävänpäivädiskoja ja sydäntarroja kaapeissa.
Mä olen ollut todella onnekas, kun en ole koskaan kokenut yksinäisyyttä ystävien puutteen takia. Kun tulin ekalla luokalla Suomeen ilman että puhuin muutamaa sanaa enempää suomean kieltä, sain jostain syystä silti heti ystäviä. Vaikka lapsuudessa viihdyin tosi hyvin yksinkin, jos halusin seuraa, mulla oli aina sitä. Ystäviä, joille puretaan sydäntä, ystäviä joiden kanssa voi nukkua päiväunet tai pelata pleikkaria ja ystäviä joiden kanssa voi nauraa mahat kippurassa. Ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ilot, surut ja kiinnostuksenkohteet tai viettää aikaa muuten vain koska ystävän kanssa on niin hyvä olla.
Muistan teini-ikäisenä ajatelleeni usein sitä, että ”romanssionnen” sijaan mulla oli paljon ihania kavereita. En ole koskaan pitänyt ystävien runsautta itsestäänselvänä, vaikka en kerrokaan itse ystävilleni riittävän usein, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat minulle. Siinä mulla on paljon petrattavaa.
En välitä ystävänpäivän kaupallisuudesta, mutta muuten minusta on hienoa, että meillä on ystäville ihan ikioma päivä. Pysähdymme silloin miettimään mitä ystävät meille merkitsevät, ja toivottavasti ajattelemme myös heitä, joilla ei ole vastoin omaa tahtoa ystäviä ollenkaan. Jos saamme niin paljon iloa ystävistä, on tosi tärkeää myös olla toiselle ystävä. Olla osallistumalla syrjintään ja suhtautua avoimesti kaikkiin ihmisiin.
Monien järjestöjen kautta on mahdollisuutta lievittää yksinäisyyttä ja ryhtyä ystäväksi esimerkiksi vanhukselle tai vasta Suomeen muuttaneille asukkaille. Myönnän, etten itse ole osallistunut vielä tuollaiseen toimintaan, mutta se on ehdottomasti työn alla. Ei varmasti veisi ajallisesti paljon enkä voi edes kuvitella miten hyvää mieltä se tuottaisi molempiin suuntiin.
Hyvää ystävänpäivää kaikille jo etukäteen. <3
Lue myös:
Budjettiystävällinen ystävänpäivä
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
2 vastausta aiheeseen “Ole ystävä”
oon vakavasti miettinyt Helsinki Mission kautta vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Varsinkin joku mummo- tai pappakaveri olisi mukava asia. Meidän talossa asuu papparainen, jolla on ihana Pancho-niminen koira; heidän kanssaan tulee jutusteltua usein kun törmätään, mutta en oikein voi tuppautua kaveriksi tosta vaan.
Mulla ei oo ollut varmaan 30 vuoteen enää isovanhempia, joten kosketus vanhempaan sukupolveen uupuu täysin. Oma lehmä osittain ojassa tän vapaaehtoistyöhalun kanssa 🙂
Hei ihana ajatus! Eikä mun mielestä haittaa yhtään vaikka hakee sitä kautta myös itse elämyksiä. Tai siis, tosi moni meistä tekee vapaaehtoistyötä siksi että saa siitä hyvän mielen tavalla tai toisella, vaikka ihmisten auttaminen olisikin päämotiivi. 🙂
Ihanaa päivää sinne ja rapsutuksia Pancholle kun näet. <3