Oh love

Takanapäin aivan ihanat kosovolaissuomalaishäät Viherlaakson Lagunassa.

Oon ollut kolmessa kosovolaissuomalaishäissä, ja kombinaatio vaan toimii! Vaikka musiikki, ruoka, viihdepuoli yms. eroavat toisistaan paljon, niitä yhdistäessä tulee ihan mahtava paketti. Rikottiin heti seremonian jälkeen jää, kun ”me toinen sukupolvi” yllätettiin hääväki Abban Mamma Mia -laulun tanssilla, johon liittyi lopuksi koko poppo mukaan. En ole koskaan ollut häissä, jossa lava olisi tupaten täynnä viisi minuuttia koko tilaisuuden alkamisen jälkeen.

Vallea tanssittiin (suomalaiset pääs tosta vaan messiin! Ihan mahtavaa!), tietysti tupanin säestämän, jonka jälkeen Anssi Kela soi.

Pääruokana suomalaista tuoretta kalaa ja perunaa, jälkkäriksi mitä herkullisimpia suussasulavia herkkuja suoraan Kosovon leipomoista.

Seremoniakin oli kaksikielinen (itsehän pääsin tulkkaamaan koko keissin, vähän jännitti!). Puheet pidettiin millä kielellä vaan sattui mutta kaikki silti yhtyi nauruihin ja kyyneleihin. Aivan loistavaa.

Oon vähän hölmö siinä suhteessa, että satun suunnittelemaan omia häitäni ihan kun ne olisi joku lähitulevaisuuden juttu, mutta joka häätilaisuuden jälkeen mieltymykseni muuttuvat ja mietin joko ”noin mä haluan tehdä kans!” tai ”tohon mä en ikinä ryhtyisi.” Näiden häiden aikana oli ehdottomasti enemmän tuota ekaa.

Rivi naimattomia naisia.

Tosin se ei ikinä muutu, että mä haluan kävellä alttarille (tai siis mihin tahansa sitten kävelenkään, näin kirkkoon kuulumattomana) Frank Sinatran – Moon Riverin tahdissa. Ja että mun (ja mun kuvitteellisen miehen) häät pidetään toukokuussa. Vuonna 2060.