Kategoriat
Kulttuuri Perhe & Ihmissuhteet

Nuorena naimisiin

Moni bongasi eilisen Hesarista artikkelin, joka käsitteli erityisesti nuorten naisten avioitumista tilastollisesti aikaisemmassa iässä, mikäli äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Mä menin naimisiin 24-vuotiaana ja mun virallinen äidinkieli on albania, minkä takia mua ja Ferhatia haastateltiin juttuun.

Kotiimme tullut haastattelija Katja Kuokkanen ja valokuvaaja Antti Yrjönen olivat todella mukavia. Etenkin Anttiin Ela ihastui täysin! Mua jännitti etukäteen, onko meillä Ferhatin kanssa juttuun mitään annettavaa, sillä kumpikaan ei ollut juuri kokenut, että omalla monikulttuurisella perhetaustalla olisi tekemistä nuorena avioitumisen kanssa. Toimittaja kuitenkin kertoi, ettei hänen tarkoituksensa ole kirjoittaa ”stereotypiatarina”, ja lopulta lehtijuttu oli mun mielestä oikein meidän näköinen. Sen voi lukea kokonaisuudessa tämän linkin takaa.

Vaikka emme ole ajatelleet perhataustamme liittyvän avioitumisemme ajankohtaan, tuollaiset asiat vaikuttavat silti väistämättä edes vähän näihin päätöksiin. Kuten kerroin haastattelussakin, mun perheessä ei ole koskaan erikseen korostettu avioliiton merkitystä. Mutta mulla on nuoret vanhemmat ja olen aina ajatellut, että haluan itsekin nuoreksi äidiksi. Vielä muutama vuosi sitten halusin ”sen oikean järjestyksen”, eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. Nykyään tuntuu, että tuollaisilla asioilla ei ole itselleni mitään merkitystä ja olemme puhuneetkin tästä Ferhatin kanssa jälkeenpäin: olemme henkisesti kasvaneet aika paljon sellaisista perinteisistä uskomuksista pois. Toisaalta, voi olla että mun on helpompi nyt ajatella, että naimisiin menolla tai sen ajankohdalla ei ole mitään väliä, koska olen jo mennyt naimisiin ja pitänyt (ne ihanat) hääni. Eli en koe siinä mielessä enää painetta yhteiskunnalta tai kaveripiiristä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mä nauroin jo Facebookissa muuten tuolle otsikolle: Saranda Dedolli ei ehtinyt suutaan avata, kun Ferhat Yasa oli jo myyty. Mun ensimmäinen mielikuva on ainakin se, että olisin astunut johonkin huoneeseen, jossa Ferhat olisi odottanut mua ja tehnyt päätökseen, että ”hänet mä otan”! Ai kauheeta. 😄 Järjestetyissä tai ostetuissa avioliitoissa ei lähtökohtaisesti ole tietenkään mitään hauskaa, mutta itseäni huvittaa vain se, kuinka eri tavalla tilanne oikeasti meni, ja että haluttiinko nyt tätä monikulttuurista avioliittoasiaa oikein triggeröidä tuollaisella otsikolla… Onneksi meidän tapaamistarinaa on kuitenkin avattu tuossa artikkelissa ja itsellänikin on blogipostaus siitä tämän linkin takaa: Näin tapasin poikaystäväni.

(Vähän myös häiritsee se, että artikkelissa oltiin kirjoitettu että suvumme ovat lähinnä tapamuslimeja, mikä pitää siis paikkaansa, mutta erään kuvatekstin alla lukee, että me olisimme tapamuslimeja, mikä taas ei ole totta. Ehkä olen inhottava ja pyydän oikaisua tästä. 😄)

Jos teitä kiinostaa enemmänkin meidän monikulttuurinen parisuhde tai hääpostaukset, alla lista muutamista aikaisemmista blogikirjoituksistani:

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

11 vastausta aiheeseen “Nuorena naimisiin”

Olipa kiva nähdä teidät lehdessä <3 Eikä mielestäni yhtään nipoa pyytää korjausta, vaan ihan asiallinen huomautus 🙂

Moi! Halusin kans lukijana esittää toiveen, että olis huippua jos tekstin kommentit pääsisi lukemaan ilman että täytyy skrollata jutun alkuun. Toki tämä on pieni juttu tehdä, mutta voi olla iso juttu muuttaa sivuissa, mutta nyt kun tuli mieleen 🙂

Eikun päinvastoin, uskon että tää on pieni juttu muuttaa mutta iso juttu käyttäjäystävällisyydessä! 😊 Mä laitan mun IT-tukihenkilölle viestiä. Kiitos tuhannesti kun vaivauduit sanomaan. <3

Vastaa

Luen paperista Hesaria, ja tuli hassu tunne, kun tämän jutun aukeamalle pääsin: Hei noihan on tutun oloisia henkilöitä 🙂 Vaikka siis kyse oli vaan siitä, että hetken aivot yhdistivät kasvoja kahden eri kontekstin (blogi+lehti) välillä.
Tää ”nuoruuden” käsite muokkautuu koko ajan siten, että elämänkaaren eri osiot pidentyvät. Sain esikoiseni 24- vuotiaana ja menin naimisiin 25- vuotiaana. En todellakaan ollut erityisen ”nuori” (esikoinen täyttää jo 11 vuotta). Tässä ajassa- 2020- kuulen puhuttavan jopa 30+ vuotiaista esikoisten odottajista nuorina äiteinä, mitä he eivät biologisesti kylläkään ole. Jos nyt kuitenkin ajattelen 24 vuotta täyttänyttä itseäni, niin näen merkittävänä suojaavana tekijänä optimismin ja uskalluksen ELÄÄ. En ajatellut, mikä kaikki voisi mennä pieleen (ainakaan näin aktiivisesti, kuin nyt taaksepäin katsoessani). Avioliittoonkin suhtauduin kepeämmin- kaikki se ponnistelu, tahdonvoima ja periaatteiden muokkautuminen on näyttäytynyt vasta myöhemmin. Onneksi niin- onneksi päätökset tehdään kulloistenkin tietojen ja tunteiden (eikä kaikkien skenaarioiden) varassa.

Tosi hyvä kommentti, etenkin toi viimeinen kohta osui ja upposi! 😊 Haluan elää just noin, että päätökset tehdään sen hetkisen tiedon ja fiiliksen mukaan, ei pelon tai tilastojen takia…

Ihanaa että luit jutun ja tulit kimmentoimaan! 😊 Super kivaa kesäviikkoa sulle ja sun perheelle. <3

Vastaa

Musta toi oli mielenkiintoinen juttu! Kuvateksti tosin hämmensi myös minua, sillä mietin, ettei teistä ole kyllä saanut vaikutelmaa ”tapamuslimina” olosta juttujesi perusteella. 😀 Ihan asiallista olisi oikaista. Kiva muuten, että nyt nämä postaukset on ohjautuneet Blogloviniinkin (jossa seurasin Lilyn alustalla ollutta blogiasi). Tää ulkoasu ei vaan ole ehkä paras sen alustan kanssa käytettäväksi, kun ns. lukutilaa on melko vähän Bloglovinin ja tän sivuston oman bannerin kanssa. Pieni asia, mutta ajattelin kommentoida, jos ulkoasua vielä mietiskelet. 🙂

Hei todellakin mietin, kiitos kun sanoit!! 😊 Nää asiat on mulle myös muiden blogien lukijana tärkeitä joten lähden samantien huomenna selvittelemään asiaa. Kiitos kovasti kun kerroit! <3

Ja okei hyvä jos en vaikuta nipolta jos sanon tosta kuvatekstistä jotakin! 😄

Vastaa

Kommentoi