Kun työhaastattelussa kysytään mikä on heikkouteni, vastaan lähes joka kerta kömpelyyteni. Koska sitä mä tosiaan olen. Joka toisessa lähettämässäni sähköpostiviestistä puuttuu liitteet, ruoat tippuvat aina syliini ja vetoketjut jäävät aina vaatteiden kankaisiin kiinni. Ja kun tilaan pizzaa kotiin, laitan kotiosoitteeksi kadun nimen ja talon numeron, mutten rapun kirjainta tai ovinumeroa, ja kun pizzakuski soittelee alhaalla näiden tietojen perään, on puhelimeni äänettömällä enkä vastaa hänen lukuisiin soittoihin (tapahtui viime viikolla).
Eniten tunnen oloni kuitenkin kömpelöksi eläinten seurassa. En pelkää eläimiä (paitsi kissoja, ja jyrsijät ällöttää mua. Anteeksi se on kamalaa, tiedän!). En vain osaa olla eläinten kanssa. Minulla on ollut lemmikki tasan kerran – 5-vuotiaana, kun iskä toi Kosovossa autotiestä löytyneen pienen lammaskoirapennun kotiin. Koira muutti sodan aikana turvallisempaan kotiin ja meidän yhteinen aika loppui lyhyeen.
Serkkuni osti vajaa vuosi sitten laboratorionoutajan. Komean Oreon, jolla nimensäkin mukaisesti kulkee valkoinen raita vatsassa muuten mustan turkin keskeltä. Ja jonka kanssa ollaan yritetty päästä eläinkömpelyydestäni eroon. Matkaa on vielä, mutta toistaiseksi välimme ovat jo niin hyvät, että olen ilmoittanut itseni koiravahdiksi jos tarve tulee.
Se taitaa olla maanantai muuten. Ihanaa uutta viikkoa, murut!
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
4 vastausta aiheeseen “Neiti kömpelö”
Eläimet ja varsinkin koirat on ihania kun niihin tottuu. Mä ajattelinkin joskus et onkohan sulla lemmikkiä / onkohan sulla ollut. Nyt selvis. 🙂 Meidän koirat on ainakin parantunut mun elämää ihan hirveästi enkä voi enää kuvitella elämää ilman niitä…
Sepä se, kaikki sanoo noin ja pakkohan tuossa on olla perää. 🙂 Mulle tuli jotenkin lämmin olo lukea miten suloisesti puhuit teidän hauvoista, voii!
Ihania kuvia! Haha, samat ongelmat täällä näin!
Jee ehkä tää ei teekään musta pahaa tai ”luonnotonta” ihmistä 😀 Kiitos ja mukavaa viikonjatkoa <3