Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Negatiivisen perhepuheen keskellä: se voi olla myös mukavaa ja helppoa

(En voi uskoa että kirjoitan tästä aiheesta tänään kun Ela oli yöllä hereillä 01.30 – 03.30 vain herätäkseen pirteänä uuteen päivään 05.40 ja sitten nukkuaksaan myöhemmin alle puolen tunnin päiväunet. Toimikoon tämä vaikka disclaimerina sille, että ainahan se ei toki ole vain mukavaa ja helppoa.)

En enää edes muista, miksi halusin lapsia. Oliko se vain biologinen halu? Lapsuuden haave, jota ylläpidin kyseenalaistamatta? Sillä negatiiviset perhepuheet eivät ainakaan vakuuttaneet minua lisääntymään. Tuntui, että vähäisistä yöunista valittaneet eivät muistaneet kertoa pitkistä päiväunista tai pienituloiset äidit maininneet, että paljon saa myös käytettynä tai että paljon voi jättää myös kokonaan hankkimatta. Oli hirveitä synnytyskokemuksia, parisuhdekriisejä (joiden talkoisiin osallistuin itsekin haha) ja niitä olemattomia yöunia. Mutta vain vähän mitään niistä hyvistä päivistä.

Kaikilla on oikeus ”valittaa” tai kertoa juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu ja aina ei tietenkään tarvitse lisätä loppuun se loppuunkulunut ”mutta kaikesta huolimatta rakastan lapsiani yli kaiken” blaablaa fraasi. Kenenkään ei myöskään tarvitse erikseen markkinoida lapsiperhearkea ihanaksi ja helpoksi vain koska tarvitsemme yhteiskuntaamme lisää veronmaksajia. Rehellisyydelle ja vanhemmuuden monimuotoisuudelle kaikkine ongelmineen on oltava tilaa.

Silti, aina välillä mietin, että kun suurin osa meistä kuitenkin ajattelee, että lasten saaminen oli elämän parhaimpia asioita, miksi keskitymme kertomaan vain niistä huonoista hetkistä?

Me ollaan nukuttu tosi huonosti viime viikot. Elalla taitaa olla eroahdistusta: kun päivät kuluvat molempien vanhempien läsnäololla eikä elämässä ole vanhempien lisäksi juurikaan muuta sisältöä kuin ulkoilu (onhan hän tottunut mm. laajan suvun huomionosoituksiin ja keskustan trendikkäisiin kahviloihin), on nukkuminen omilleen ja nukahtaminen ylipäätään ollut ihan retuperällä. Moni muukin asia on aiheuttanut harmaita hiuksia: siitä asti kun aloitimme kiinteät, Ela oli ehkä maailman hitain syöjä. (Olihan jokaista suupalaa analysoitava tarkkaan, johtaen siihen että syöttötuolissa istuttiin puolet valveillaoloajasta.) Vasta nyt Ela on reipastunut syömisessä. Imetyskin meni miten meni omasta tahdosta huolimatta.

Mutta niin moni asia on mennyt niin hyvin. Synnytys oli voimaannuttava ja positiivinen kokemus. Ela nukkui jo muutamaviikkoisena 6h ja muutamakuisena lähes 12h putkeen. Vauvan kanssa oli helppoa liikkua suurin piirtein kaikkialla, etenkin jos päätti olla välittämättä mahdollisista vauvanitkusta häiriintyvistä ulisijoista. Lähes joka kerta kun menimme kolmistaan syömään, Ela nukkui vaunuissaan koko sen ajan mitä me Ferhatin kanssa söimme. Hän kasvoi ja oppi uusia asioita hienosti. Kertaakaan emme ole käyneet rutiinitarkastuksia lukuun ottamatta lääkärillä.

Meillä on ollut ihana side. Ihan joka päivä tunnen pohjatonta kiitollisuutta lapsestani. Monta kertaa olen kuullut elämän muilta osa-alueilta huonoja uutisia ja saanut joka kerta niin valtavaa lohtua ajattelemalla että onneksi minulla on hänet.

Suurimmaksi osaksi meillä on ollut niin mukavaa ja helppoa, että siinä missä ennen toivoimme lapsien välille kahden vuoden ikäeroa, päätimme yrittää raskauttaa aikaisemmin ja nyt odotamme toista lasta.

Sitten mietin: onko poliittisesti edes korrektia kertoa tällaisista kokemuksista ja tunteista? Viisi korvatulehdusta sairastaneen vauvan äidin voi olla vaikeaa lukea, että toisten lapset ovat olleet terveitä. Samaan aikaan mietin kaikkia niitä naisia, jotka ovat raivanneet meille muille tilaa tehdä uraa ja kehittäneet tasa-arvoa: onko ok kertoa, että viihdyn lapseni kanssa kotona aivan mainiosti että kokopäivätöihin ei ole mikään kiire?

Mutta sitten yritän miettiä asiat omasta näkökulmastani: mä rakastan lukea onnistuneita imetystarinoita ja ihailla ystävieni lähettämiä videoita siitä, kuinka heidän muksunsa syö lautasen tyhjäksi viidessä minuutissa. En tahdo uskoa eläväni sellaisessa maailmassa, jossa kateellisuuden pitäisi ohjailla tekemisiämme, vaikka osa minusta hyvin ymmärtääkin niitä kateellisia vanhempia, joiden vauvat ovat herättäneet tunnin välein. (Tällä hetkellä olen todellakin kateellinen kaikille, joiden lapset nukkuvat hyvin. Eikö erilaisten univaiheiden pitänyt olla vauvavuoden juttuja!?)

Tekstin yhteenveto: kerro lapsiperhearjesta juuri niistä asioista, joista haluat kertoa. Jos tuntuu luontevammalta purkautua vaikeuksia ja nauttia ilon hetkistä kaikessa hiljaisuudessa, anna mennä. Mutta jos positiivisten asioiden jakaminen tuntuu vaikealta vain siksi, että joku saattaa pahoittaa siitä mielensä, mieti sitä myös näin päin: joku saattaa saada siitä hyvää mieltä – joku voi itse jopa muuttaa mieltään perheen perustamisesta tai saada toivoa oman epätoivoisen tilanteen keskellä. Ja hei, aika moni voi olla vain puhtaasti iloinen puolestasti.

Mikä teillä on mennyt erityisen hyvin (tai sitten huonosti)?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

24 vastausta aiheeseen “Negatiivisen perhepuheen keskellä: se voi olla myös mukavaa ja helppoa”

Ihanasti kirjoitettu <3 Ja totta kai saa kertoa myös niistä hyvistä jutuista, vaikka kaikilla ei niin helppoa olisikaan. Hienoa, että osaat kiinnittää huomiota niihin ja olla kiitollinen niistä.

Ja kuten sanoit, niin tämä voi myös antaa rohkaisua jollekin ja muistuttaa niistä perhe-elämän ihanista puolista 🙂

Kiitos paljon, ihana olet. 🙂 Huippua viikonloppua sinne. <3

Vastaa

Tämä! Meillä myös ”helppo lapsi” ja välillä tuntuu, että jos kerron jotain meidän arjesta, sitä pidetään heti kehuiluna, vaikken sillä sitä tarkoitakaan sanoa. Melkoista kilpailua tämä vanhemmuus 🙄
Kiva lukea välillä, kuinka kivaa lapsen kanssa on ja että voi elää ihan normaalia elämää lapsen kanssa.
Unista puheenollen, meilläkin nukkumaanmeno on myös vaikeutunut yhtäkkiä ja päikkäritkin lyhentyneet nyt kun vuosi tuli täyteen. Ehkä tää on vaan joku kausi, itse epäilen että tää korona-arki on vähän turhan tylsää eikä energiaa saa purettua tarpeeksi…

Ihana kuulla että teillä on ollut mukavaa ja helppoa! <3 Tänne saa aina tulla kertomaan hyviä asioita! 😀

Siis joo, täällä on eroahdistusta mutta varmasti myös ihan tylsyyttäkin ilmassa. Vaikka energiaa kulutetaankin, on päivät niiiin samanlaisia päivästä toiseen…

Toivottavasti teillä(kin) alettaisiin nukkua taas paremmin mahdollisimman pian. <3

Vastaa

Samoja kokemuksia myös mulla. Raskaus oli helppo, synnytys meni aika helposti ja päästiin nopeasti kotiin. Myös vauvavuosi meni helposti. Vauva nukkui ja söi hyvin, sairastelua oli tosi vähän, hampaat tuli helposti, kasvu oli normaalia ja hän kehittyi normaalisti ja ajallaan. Nyt reilun vuoden vanhana uniongelmia on ollut paljon enemmän kuin vauvana, mutta nyt nekin näyttää helpottavan. Meillä on ollut ihan tosi helppo vauva ja parisuhteen kannalta mennyt vuosi on ollut meidän koko suhteen parasta aikaa. Välillä hävettää myöntää, että kuinka hyvin asiat on ja miten helposti kaikki on mennyt. Mutta toisaalta, miksi mun pitäisi vähätellä meidän tilannetta. Toki jos joku todella valittaa esim. väsymyksestä niin en nyt siinä kohtaa sano, että meidän vauva nukkui 12 tuntia yössä. Olen myös seurannut omassa lähiperheessä olevaa erityislasta ja heidän arkeaan, joten ymmärrän ihan täysin sen millaista arki voi pahimmillaan olla ja se jos mikä on saanut tuntemaan eritystä kiitollisuutta.

Sun kommentteista on yleensä paistanut nimenomaan se kiitollisuus mitä tunnet teidän helppoa arkea kohtaan. <3 Ja vaikka itse tuskailisikin tiettyjen asioiden kanssa (vaikka niistä HAMPAISTA, arrrggg :D), ei tunnu pahalta kuunnella toisen hyviä kokemuksia koska tietää että toinen ei pidä helppoa vaihetta itsestäänselvänä. 🙂

On aidosti tosi ihana kuulla että teillä on mennyt ja menee niin hyvin! <3

Vastaa

Tekstissä oli paljon hyvää ja ajattelet perhearjesta ihanasti.

Tiedän ettet tarkoittanut yhtään mitään negatiivista, mutta toivoisin toisinaan, että tämän kaltaisiin ilmaisuihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota:
”Suurimmaksi osaksi meillä on ollut niin mukavaa ja helppoa, että päätimme kutistaa aikaisemmin päättämämme 2 vuoden ikäeron puoleentoista ja nyt odotamme toista lasta.”

On tuskallista lukea/kuulla tällaisia toteamuksia sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivänä (ensimmäinenkin lapsi saatiin ivf-hoidoilla ja sain juuri uusista hoidoista keskenmenon). Että toiset vaan päättää tuleeko se lapsi 1,5 vai 2 vuoden ikäerolla. Tiedän kyllä, että tiedostat sen ettei lasta voi vaan ”tilata” ja nuo aikamääreet ovat olleet toiveita, jotka ovat sattuneet teillä helposti toteutumaan. Silti toivoisin näistä asioista puhuttaessa niin julkisti kuin yksityisesti lisää sensitiivisyyttä ja sitä ettei suunnitelluista ikäeroista ja lasten hankkimisesta puhuttaisi itsestäänselvyytenä.

Pahoittelen, jos kommenttini oli liian aggressiivinen. Myönnän, että valtava kateus ja katkeruus valtaa mielen niissä tilanteissa, kun kuulen ihmisten puhuvan lasten hankkimisesta huolettomasti ja vauvoja vaan tulee sormia napsauttamalla.

Kaikkea hyvää sinulle tästä vähän väsyneestä kommentistani huolimatta.

Kiitos kommenttistasi. 🙂 Olet ihan oikeassa, tuo oli tosi hölmösti rakennettu lause! Alunperin olin kirjoittanut ”– päätimme kutistaa aikaisemmin päättämämme 2 vuoden TAVOITEikäeron puoleentoista ja nyt odotamme toista lasta” mutta sitten ajattelin että saako tuosta sellaisen kuvan, että kaksi vuotta on joku yleinen tavoite ja siksi poistin sen. Ajattelematta, että siitä saa taas toisenlaisen väärän kuvan.

Muotoilen tuon lauseen paremmin vielä tänään! 🙂 Kiitos vielä palautteestasi.

Ennen kaikkea olen todella pahoillani keskenmenostanne. <3 Otan osaa suruunne ja kovasti, kovasti tsemppiä hoitoihin. Toivottavasti saatte toisen lapsen pian. <3

Vastaa

Ihmisillä on taipumus ajatella asioita vähän mustavalkoisesti, vaikka ihan kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Niin myös lapsiperhearjessa 😁
Ymmärrän kyllä senkin että ärsyttää lukea toisten hyviä kokemuksia jostain asiasta jos itsellä menee huonommin. Itse olin ennen vauvan syntymää lukenu paljon blogeista siitä, miten yllättävän hyvin asiat on menneet, vauva nukkunut melkein heti hyvin jne. Eli olin aika positiivisin mielin liikkeellä ja ajattelin että minullakin tulee olemaan helppoa ja olen jossain vauvakuplassa ja heti rakastunut vauvaan😅 olin jotenkin pettynyt sitten kun oma vauva ei nukkunutkaan hyvin ja olin itse tosi väsynyt, parisuhteessa väsymystä ja riitaa, eikä mitään ns vauvakuplaa tullutkaan. Siksi arvostan blogeja missä kerrotaan sekä hyviä että huonoja puolia esim vauvavuodesta eikä vaan siloiteltuja puolitotuuksia. Kiitos sinulle että oot kirjoittanut myös niistä huonommista hetkistä hyvien lisäksi!
Ja sitten ne hyvät puolet: ennen kuin omaa kokemusta omasta lapsesta on, on vaikeaa kuvitella millaista se on ja millainen tunneside omaan lapseen kehittyy. Tai ainakaan itse en osannut kuvitella. Että kaikki mitä oma lapsi oppii on ihmeellistä, ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee. Näin kun lapsi täyttää ensi vklla vuoden, huomaa miten suuri tunteiden kirjo on ollu vuoden aikana. Välillä ikävämpää ja välillä ihanaa ❤️ niin kuin elämä muutenkin 😊

Onpa ihana kommentti. <3 Oot jotenkin niin asian ytimessä, paljon on hyvää ja harvalle käy niin ettei olisi mitään pahaa. 🙂 Mä taas varauduin (tai niin paljon kun etukäteen voi varautua eli ei oikeastaan yhtään) siihen että vauva tulee nukkumaan huonosti ja voi olla refluksia ja koliikkia ja siksi olinkin positiivisesti yllättynyt, että näinkin voi mennä. Jos tuleva vauva on taas huonompi nukkuja, pudotus tulee olemaan meille TOSI kova. 😀

Paljon onnea tulevalle synttärisankarille ja ihanaa kevättä teille! <3

Vastaa

Samat fiilikset jo näin (viimeisillään) raskaana olevana. Raskaus on sujunut hyvin, eikä minulla ole ollut oikeastaan ollenkaan elämää häiritseviä oireita, tai ainakin ne ovat olleet niin lieviä, että olen pystynyt suhtautua niihin vain uteliaisuudella (”ai mun nenä on tukossa kuukausia ja se kuuluu raskauteen- mielenkiintoista!”). Tuntuu, että vauvaryhmissä avautuvat he, joilla vaivoja on ja se heille todellakin vertaistuen tärkeyden takia suotakoon! Mutta tuntuu hassulta, että omasta vaivattomasta raskaudesta ei saisi iloita. Olen tässä loppua kohden lopettanut disclaimerit (”tähän asti ollut helppoa, mutta kyllä se tästä vielä ehtii rankaksi muuttua”) ja kertonut kysyjille, että voin tosi hyvin ja nautin raskaudesta.

Hei ihana kuulla että sun raskaus on mennyt hyvin! 🙂 Todellakin kaikki disclaimerit roskiin vaan ja nauti TÄYSILLÄ. <3 Mukavia vointeja sinne!

Terkuin toinen raskausnuhasta ”kärsivä”. 😀

Vastaa

En muista oonko joskus sulle kertonut siitä mitä mun serkkuni joskus sanoi. 😅 Jo meidän esikoisen kohdalla hän sanoi, ettei meitä saa pitää esimerkkiperheenä, koska meidän lapset on epänormaalin helppoja. 😂 Meillähän siis molemmat on nukkuneet jo heti synnäriltä kotiuduttua hyvin ja aika nopeasti mentiin siihen 1-2 herätystä yössä -rytmiin. Toki lapset sitten oli päivisin paljon hereillä hyvien yöunien takia, mutta mielummin niin päin.
Meillä lapset on myös aina kulkeneet helposti mukana kaikkialle ja näin ollen elämä on jatkunut suht ennallaan lasten jälkeenkin. Ja olen kiitollinen siitä. Tiedän ettei kaikilla näin ole, mutta tosiaan näistä positiivisistakin pitäisi ihmisten kuulla!

Lisäksi synnytykset oli tosi helppoja, ja istuin sängyn reunalla jo heti suihkussa käytyäni. Toiset ei istu viikkoihin. Eli tässäkin pääsin ”helpolla”. 😅

Hahah et oo tainnut kertoa sun serkusta mut just sellaisen käsityksen oon muuten teidän perheestä saanut, että teidän lapset on helppohoitoisia ja teidän perhe-elämä ihanaa. <3 😀 Ja teidän tytöt on NIIN söpöjä!!

Ja arvaa vaan haaveilenko itsekin tuosta istuma-asennosta synnytyksen jälkeen. 😀 Kotiinpaluun automatka: never forget…

Vastaa

Onhan he söpöjä! Mut niin on Elakin! 😍 Tytön kuvista tulee aina hyvälle tuulelle!

Ja siis vaikka nuo meidän kaksi on välillä tukkanuottasilla jne. Eikä tää kotoilu nyt ole pelkkää ruusuilla tanssimista, niin helppoja tapauksia kuitenkin. 😁

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset lukea hyvin nukkuvista vauvoista. Itse en ole nyt puoleen vuoteen, vauvan syntymän jälkeen saanut nukkua kertaakaan yli 3h pätkää. Vauva herättää monta kertaa yössä, halusi syödä tai ei. Yhteensä tunteja unta mulle kertyy öisin lyhyissä pätkissä 4-7h, mutta tuo pätkittäisyys on niin karmeaa. Meillä on päivissä suht kiinteä päiväunirytmi jonka pitäisi tukea yöunia, vauva syö päivisin hienosti jne jne mutta nämä yöt eivät vaan muutu. Olen niin väsynyt ja rikki tähän univajeeseen ja pelkään sitä hetkeä, kun yksinkertaisesti voimat loppuvat.

Sitten toisaalta vauva on ihan mieletön tyyppi ja meillä sujuu moni muu asia älyttömän hienosti. Imetys on ollut ongelmatonta alusta saakka, vauva on iloinen ja terve ja hurjan hauska tyyppi. Nautin aidosti tästä ajasta mutta kunpa voisin nauttia levänneenä vielä enemmän. Mietin päivittäin, että jos vauva vain nukkuisi yönsä, tässä arjessa ei olisi mitään rankkaa. Välillä hyvin nukkuvasta vauvasta lukeminen valitettavasti aiheuttaa katkeria ajatuksia ja tuntuu siltä, ettei vanhemmalla olisi oikeutta valittaa yhtään mistään. Ettei hyvin nukuttu vauvavuosi olisi kunnon vauvavuosi tai verrattavissa omaani, kun tämä on niin rankkaa.

En olisi ikinä uskonut jaksavani näin huonoilla unilla näin pitkään, eli olen tavallaan tosi ylpeä itsestäni. Sitä koitan kertoa somessa – että äideissä on valtava voima ja että jokainen pystyy kyllä tähän. Ja tietysti sen, miten ihanaa äitiys on ja miten paljon vauvaa voi rakastaa. Omaa oloani helpottaa kuitenkin myös sen kertominen, miten hirveää tämä unenpuute on.

Lisäyksenä/selvennykseksi vielä, että jos saan edes tuon 3h nukuttua yhtä soittoa, olen aivan ekstaasissa. Yleensä pätkät ovat noin tunnin mittaisia 😅👌🏼

Kiitos kommenttistasi. <3 Ihan kamalaa että teidän unettomuus on jatkunut noin pitkään. Siis todellakin äideissä on voimaa ja ihan rehellisesti mun mielestä erityisvoima on äideillä, jotka joutuvat heräilemään ja valvomaan! Moneen asiaan voi vaikuttaa omalla asenteella mutta väsyneenä en. Toivon että olet saanut mahdollisimman paljon tukea jaksamiseen. <3

Oon myös sitä mieltä että kun on niin tilanteessa vielä sisällä, on todellakin ok olla katkera. Ehkä sitten kun tekin nukutte paremmin, on tavallaan helpompi lukea positiivisimmista unitarinoista.

TSEMPPIÄ ja ihanaa kevättä teille. <3

Vastaa

Hyvä teksti! Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe, johon yllätysyllätys nyt äitinä kiinnittää enemmän huomiota. Musta tuntuu että mun pitää aina jokaisessa keskustelussa tai omassa postauksessa jossa sanon jotain negatiivista lapsiarjesta lisätä just toi ”mutta tää on silti parasta ikinä” lause 😀 Mutta koetan kyllä omalta osaltani levittää positiivista kuvaa elämästä lapsen kanssa. Lapsi muuttaa elämää mutta sen ei tarvitse muuttaa kaikkea elämässä 🙂

Joo mä teen samaa kyllä, arggh. 😀 Tai sit jos kerron jotain mukavaa, pitää lisätä perään ”mut on meilläkin ollut huonoja jaksoja”. Aina kauheat disclaimerit suuntaan ja toiseen. 😀

Vastaa

Ihanaa, että teillä on mennyt niin hyvin! Ehdottomasti siitä saa ja pitääkin kertoa rehellisesti, ei se ole muilta pois jos teidän vauvavuosi on ollut ihana kokemus 🙂 Tosin jos olen ihan rehellinen, kyllä mulla vaikeimpina väsymyksen hetkinä oli katkeruutta siitä, että oma vauva-arki tuntui niin väsyttävältä ja raskaalta ja monilla muilla tuntui olevan paljon helpompaa. Nyt kun tilanne on jo paljon parempi, on helppo iloita siitä, että muilla menee hyvin. En toivo kenellekään vaikeaa vauvavuotta, mutta oman väsymyksen kourissa sitä toivoi, että joku toinenkin ymmärtäisi, mitä itse kävi tuolloin läpi.

Meillä siis lapsi on ollut alusta asti kovin huono nukkuja, sekä yöllä että päivällä. Tästä seurasi jossain vaiheessa yliväsynyt ja henkisesti uupunut äiti. Maailman ihanin ja rakkain lapsi, mutta vauvana (ja edelleenkin reilun vuoden iässä) kovin suuritarpeinen. Sen sijaan imetys on ensimmäisten päivien jälkeen sujunut aina täysin ongelmitta, mistä olen ollut kiitollinen!

Ihanaa että imetys on sujunut teillä. <3 Ja oikeasti kaikki valvomaan joutuneet äidit: ootte supersankareita. Meillä on vasta muutaman viikon nukuttu huonosti, enkä tiedä miten olisin kestänyt sitä kuukausitolkulla tai pidempäänkin!

Vaikken ymmärrä teidän tilannetta, ymmärrän tosi hyvin tuon että kaipaa jonkun, joka tietää mitä käyt läpi. Vertaiskokemukset on niin tärkeitä. Mulla tuntui just imetyksen kanssa siltä että se sujuu kaikilta kuin tanssi ja vasta kun kirjoitin meidän vaikeuksista blogiin, tosi moni kertoi käyneensä saman läpi. Siitä tuli hyvä mieli vaikkei lähtökohtaisesti toivoisikaan kellekään sellaisia pettymyksiä. 🙂

Kiitos kommenttistasi ja kivaa loppuviikkoa sinne teille. <3

Vastaa

Ela on kyllä maailman söpöin lapsi näissä (ja kaikissa) kuvissa! Ja kiva lukea positiivisiakin kokemuksia, vaikka itsellä lasten saamisen yrittäminen ei vielä toistaiseksi olekaan näköpiirissä.

Aww kiitos! 🙂 Ja voi vitsi, aina tuntuu kivalta kuulla että teksti uppoaa myös ei-kohderyhmäläisille. Tulipa hyvä mieli. <3

Vastaa

Kommentoi