Blogeissa on yleistä fiilistellä asioita, joita on saavuttanut. Ja se on mahtavaa! Inspiroidun tosi paljon muiden onnistumistarinoista, saan niistä ehkä kaikkein eniten potkua omien unelmieni kanssa.
Välillä olisi kuitenkin ihan lohduttavaa kuulla myös epäonnistumisista ja keskeneräisistä tarinoista. Koska – noh, elämään kuuluu molempia. Ulkopuolelta katsottuna on helppo olettaa, että toisilla menee aina paremmin ja helpommin, jolloin se oma rämpiminen tuntuu vähintäänkin kahta kauheammalta. Siksi ajattelin kertoa tänään vähän niistä tavoitteista, joita en ole saavuttanut – vielä.
En oppinut turkkia.
Mun oli tarkoitus opiskella turkin kieltä ennen meidän maaliskuussa Turkissa pidettyjä kihlajaisjuhlia niin, että puhuisin sitä sujuvasti sulhaseni sukulaisille. Nooh… Eih. Koska en kuule turkkia juuri missään, käytössäni oli vain Duolingo-sovellus, johon turhauduin korkeintaan puolessa tunnissa joka kerta kun yritin siihen keskittyä. Minulla on ihan hyvä kielipää, mutta tarvitsen siihen sen, että kuulen uutta kieltä aktiivisesti ympärilläni. Kihlajaiset oli ja meni ja mä sanoin ehkä yhteensä kymmenen turkin kielistä sanaa koko matkan aikana.
En osaa kävellä käsillä ja muut lukuisat liikunnalliset tavoitteet.
Mä olen ihan liian fiilisliikkuja, ja olen ymmärtänyt, että tarkat liikunalliset tavoitteet eivät kulje käsi kädessä mun muun treenifilosofian kanssa. Rakastan liikkua monta kertaa viikossa, mutta se on aina kaikkea laidasta laitaan ja joka kerta hauskuus edellä. Haluan kuitenkin uskoa, että hauskanpidollakin ja sännöllisyydellä pidemmän päälle voi saavuttaa asioita ”vahingossa” – oonhan mä juossut puolimaratonin, hypännyt korkeutta 84cm ja uinut kolme kilsaa pysähtymättä. (Ja siinä mun saavutukset sitten olivatkin. :D)
Blogini ei ole kasvanut niin isoksi kuin alkuvuonna toivoin.
Rakastan jokaista mun lukijaa ja tunnen aitoa iloa joka ikisestä kommentista ja sähköpostiviestistä, jonka saan mutta rehellisesti blogi ei ole vieläkään sellaisissa sfääreissä kuin mitä uskoin sen kasvavan viime tammikuussa. Suunta on ylöspäin mutta se ylämäki ei ole kauhean jyrkkä… Syy on yksinkertaisesti siinä, että en ole panostanut tähän niin paljon kuin mitä voisin. Voimavarat eivät ole riittäneet tapahtumarikkaan alkuvuoden aikana. Tällä hetkellä tuntuu, että on kuitenkin aikaa ja energiaa ihan eri tavalla, ja siksi toivon, että viimeistään syksyllä voin ruksata tämän kohdan yli.
En ole löytänyt unelma-ammattiani.
… koska mä en edes tiedä mikä se on. En näe itseäni kokoaikaisena bloggaajana, mulla ei yksinkertaisesti ole ideoita, rahkeita tai itsekuria työllistää itseäni blogin kautta kahdeksan tuntia päivässä. Olisi mieletöntä löytää jokin tasapaino oman koulutuksen (sosionomi AMK) työkentän ja bloggaamisen / kirjoittamisen / sisällöntuotannon välillä. Vielä etsin sitä balanssia ja vielä täytyy kulkea pitkä matka, että se olisi taloudellisesti edes järkevää. Mutta – tämäkin tulee tapahtumaan!
Onko teillä jokin tavoite jossa ette ole vielä onnistunut? Kommenttiboksissa saa avautua. <3
PS: Huomasitteko muuten uuden bannerin?! Ihana Marjo Maininki teki mulle just mun ja blogini näköisen bannerin. Rakastan tätä niin paljon! Tämän linkin takaa näätte Marjon muut huikeat työt.
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
12 vastausta aiheeseen “Näissä tavoitteissa olen epäonnistunut”
Kiitos Saranda ihanasta tekstistä. Tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa ja ajatella asioita ääneen. Olet ihana <3 Ja hieno banneri!
Toteutumattomia unelmia ja tavoitteita on mulla vaikka kuinka paljon! Osa on jäänyt pakosta, osa vahingossa ja osa omasta valinnasta, mutta mikään lopullinen ei ole jäänyt hampaankoloon kaihertamaan. Hyvä niin.
Odotan jatkuvasti itseltäni liikaa. Olen taipuvainen perfektionismiin - hyvä ei riitä, vaan pitää tehdä parhaansa ja olla mielummin erinomainen, ja siis mieluiten ihan kaikessa mitä teen. Opettelen valitsemaan asioita, joihin panostan ja tyytymään hieman vähempään muissa. Opettelen ymmärtämään, ettei kaikkea ehdi tehdä samaan aikaan ja opettelen priorisoimaan myös unelmia ja tavoitteitani. Opettelen etsimään sitä yhdistävää tekijää, joka vaikuttaa useimpiin niistä asioista, joihin kaipaan muutosta. Näihin avainasioihin panostamalla alkavat muutkin tavoitteet hitaasti rullata eteen päin.
Mä en kestä mikä viisaus sussa huokuu. <3 Oikeesti, niin monta kertaa elämässäni oon joutunut palaamaan sun kommentteihin jos oon kaipanut kannustusta, lempeyttä tai inspiraatiota! Tää oli vaan jotenkin niin hyvin sanottu: ”Opettelen etsimään sitä yhdistävää tekijää, joka vaikuttaa useimpiin niistä asioista, joihin kaipaan muutosta. Näihin avainasioihin panostamalla alkavat muutkin tavoitteet hitaasti rullata eteen päin.”
Kiitos taas ihanasta kommenttista. <3 Ja mulle tuli hyvä mieli kun sanoit ettei mikään tekemättömistä asioista ole jäänyt kaihertamaan sua. 🙂 Sit se kuulostaa siltä että asiat on mennyt just niin kuin on kuulunutkin!
<3 <3 <3
I feel you! Mulla on kuule ihan samoja juttuja listalla, mulla on ollut käsillä seisontaa ja vaikka mitä, espanjan kielen oppiminen, puhumattakaan toiveista blogin suhteen…
Helpottava lukea että muillakin on samoja fiiliksiä.
Ja pakko lisätä, että yksi asia missä olet todellakin onnistunut on se, että osaat kirjoittaa ihania, aitoja ja nautittavia juttuja kerta toisensa jälkeen <3!
Marika!! <3 Tää lämmitti sydäntä taas niin paljon! <3 Oot ehkä kultaisempia ihmisiä mitä tiedän. <3
<3 samat sanat <3
Ihana uusi banneri ja ihana sinä <3 Maailma ja varsinkin somemaailma kaipaa lisää tällaista inhimillisyyttä. Sun blogi on ihan mun lemppari <3
<3<3 Kiitos muru!! Tunne on molemminpuolinen. 😉
Ihan mahtava teksti – on niin virkistävää, kun joku uskaltaa puhua julkisesti toteutumattomista tavoitteistaan tai omista mokistaan. Siitä tulee helpotuksen tunne itsellekin; kukaan ei ole täydellinen. 😉
Mä olen itse kokenut aivan valtavaa riittämättömyyttä siitä, että oma tavoitelista on ollut ihan liian tukossa. Jatkuvina tavoitteina on mm. kehittyä yhtä aikaa ihmisenä, puolisona, opettajana, muusikkona ja pitää huolta samaan aikaan omista ja kaikkien muidenkin elämästä. ;D Taisi olla Anna Perho, joka jossain haastattelussa sanoi, että valitse kolme asiaa, jotka ovat sulle oikeasti tärkeitä ja elä vain niille asioille; jos ystävät ovat vähemmän tärkeitä kuin vaikkapa perhe, älä koskaan stressaannu siitä, että vietät aikaa perheen kanssa ystävien sijaan. Tämä oli mielestäni tosi hieno neuvo; tavoitteiden asettamisessa pitää olla tosi tarkkana siitä, että antaa itselleen kaikki elämänalueet huomioiden korkeintaan muutaman tavoitteen kerrallaan.
Nyt juuri mun omana tavoitteena on yksinkertaista omaa elämää ja pitää omat arvot kirkkaina mielessä kaikkia valintoja tehdessä – eli piiskata itseä vähän vähemmän siitä, että en voi kehittyä samaan aikaan kaikessa kaikilla elämänalueilla.
Kiitos ihana tosi kivasta kommenttista! Samaistun riittämättömyyden tunteeseen mutta tekee mieli silti halata sua ja sanoa että se on vaan tunne ja sä todellakin riität. <3
Tuo Anna Perhon neuvo pitää niin paikkaansa ja yritän itsekin muistaa sen kun täydellisyyden paine painaa. Jokaisella osa-alueella ei voi loistaa. Se ei ole mahdollista. Jokaisella on 24 tuntia päivässä ja jokaisella jää jotakin niiden ulkopuolelle. Itelläni kans vaihtelee mikä se ”jotakin” on – joskus en näe kavereita viikkokausiin mutta jaksan urheilla ahkerasti ja joskus taas toisinpäin. 🙂
Lempeää päivää sinne. <3
Voi ihana sä! Halaus ja lempeän päivän toivotukset tuli perille ja tuntui tosi hyvältä. 🙂 Me riitetään ja ollaan aina tarpeeksi – tätä ei voi koskaan liikaa muistuttaa itseään ja muita. <3 Ihanaa päivää sulle!