Otsikkoon viitaten, minulta kysytään sitä usein – niin henkilökohtaisessa elämässä kuin bloginkin puolella. Saatan tietysti antaa blogissa tavallista iloisemman kuvan itsestäni, sillä tahdon tietoisesti keskittyä täällä pitkälle elämän ja arjen positiivisiin asioihin. Pidän kuitenkin loppujen lopuksi itseäni positiivisena tyyppinä, ja voisin nyt vähän avata sitä, miten se meikäläiseltä onnistuu.
Ei voi väittää, että iloinen elämänasenne olisi pelkästään asennekysymys. Geenit, temperamentti ja kulttuuriperimä / -kasvatus voivat muovata luonnettamme paljonkin, ihan lapsuudesta saakka.
Mun mielestä on myös tärkeää tiedostaa se, että luonteeltaan iloinen ihminen ei ole yhtä kuin onnellinen ihminen. Yhtä lailla ”pessimisti” voi olla elämäänsä täysin tyytyväinen tai se päivästä toiseen hymyilevä kolleega masentunut. Uskallan kuitenkin väittää että myönteinen elämänasenne on arvokas taitolaji, joka vähintään tukee omaa onnellisuutta.
Neljä iloisen elämänasenteen peruspilaria mielestäni ovat:
- Se, ettei jää vatvomaan asioita. Tilanteille voi joko keksiä ratkaisun tai sitten voi siirtyä eteenpäin.
- Iloisiin asioihin keskittyminen. Välillä pitää keskittää ajatukset hyvin pieniin yksityiskohtiin, mutta isojakaan asioita ei saa pitää itsestäänselvänä: ystäviä, työpaikkaa, kotia ja sitä että on ylipäätään terve ja elossa.
- Fyysinen terveys. Etenkin lepo ja säännöllinen ruokailu. Yksi päivä olin nukkunut huonommin ja yritin katsoa Netflixistä komediasarjoja, ja kaikki hahmot ja tapahtumat ärsyttivät minua. Myös liikunnasta tai jostain muusta säännöllisestä harrastuksesta, josta aidosti nauttii, on hyötyä. Kun oma hyvinvointi on kondiksessa, on paljon alttiimpi ilolle.
- Positiivinen elämänasenne on tapa, jota voi harjoitella. Kukaan ei ole joka päivä aamusta iltaan hyväntuulinen. Kuten sanoin, myönteinen elämänasenne on taitolaji, jota täytyy harjoitella ja ylläpitää. Välillä kannattaa oikeasti ”pakottaa” itseään paremmalle mielelle. Fake it till you make it. Hymyile itseksesi kun mökötyttää tai koita keksiä omille valituksillesi positiivisia vastaväitteitä. Harjoitus tekee mestarin!
Antakaahan omiakin vinkkejä jos on! 🙂
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
8 vastausta aiheeseen “Miten tulla positiivisemmaksi ihmiseksi?”
Aivan ihana postaus, tykkään valtavasti!
Huh, heititpäs hyvän kysymyksen! Osaisinkohan kirjoittaa lisää? Mielenkiinnon kohteiden lisääminen perusharmaaseen arkiviikkoon – oli se sitten hikinen spinningtunti tai valokuvaus aamutunteina, lisää vain! Heh! Unelmointi, suunnittelu ja tavoitteiden toteuttaminen. Haaveilu tekee itselleni jostain kumman syystä niin freshin olon! -Haa, keksinpäs! Se, että ympäröi itsensä ihmisillä, jotka haluavat ajatella positiivisesti itsestään ja muista. Toimii!
Kiitos kaunis!<3 Arvostan! 🙂
Ja hei HAAVEILU, miten unohdin tuon!? Ihan takuuvarma tapa tuoda iloa päiviin ja mieleen. <3
Ja ympäristö ja se, mitä ihmisiä kuuluu elämäämme on älyttömän tärkeää. Lähipiiri/työporukka/yms voi lannistaa omaa tunnelmaa siinä missä nostattaakin sitä. Oot ihan oikeessa, tuota en muistanutkaan! Täytyy pitää se enemmän mielessä. 🙂
Tää oli jotenkin kaikessa (positiivisessa) arkisuudessaan ihan järisyttävän inspiroiva kirjoitus. Ne yksinkertaisimmat neuvot on usein vaikeimpia viedä käytäntöön siellä normaalissa arjessa ILMAN tällaisia herätteleviä muistutuksia 🙂 Kiitos!
Mun vakkarineuvo itsensä kanssa kamppaileville ihmisille on, että miettivät kuinka sallivasti ja ystävällisesti ja armollisesti ajattelevat muista ja etenkin rakkaimmista ihmisistään. Ja sitten vain soveltavat tätä ajattelutapaa itseensä ja etenkin vaikeuksiin ja mokiin. Harvoin nämä ihimiset rakkaintaan tuomitsee yhtä ilkein sanoin kuin itseään jostain arkipäivän kommelluksista.
Ihan mahtavaa, vitsi mulle tuli hyvä fiilis sun kommenttista!!<3 Lämmin rutistus ja kiitos sulle, ihana. 🙂
Tuo armollisuus on kyllä niin tärkeää, olet aivan oikeassa. Ihan oikeasti, miksi olemme niin tiukkoja ja vaativia itseämme kohtaan?? Joudumme elämään itsemme kanssa loppuelämän, tälle tyypille on vain pakko olla ystävällinen ja lempeä. 🙂
Taas kerran tosi hyvä postaus! Sun postauksiin on vain jotenkin helppo samaistua, ja toisaalta ne pistää ajattelemaan enemmän! Ihan huippublogi sulla Saranda<3
Ei vitsi miten sydäntälämmittävällä kommentilla sain aloittaa mun maanantain!! Iso kiitos. 🙂 <3 Ja ihanaa viikonalkua!
Oon täysin samaa mieltä samaistuttavuudesta ja inspiroivuudesta!
Ja se on kirjoittamisessa taitolaji. Lapsuudenystäväni lähetti runojaan eri kustantamoille vuosia sitten. Hän kirjoittaa hyvin, mutta useammalta kustantamolta vastattiin, että ne ovat liian yksilökohtaisia, samaistumispintaa puuttuu.
Sun kirjoitukset tosiaan inspiroi pohtimaan ja keskustelemaan. Aattelisin, että sillä on paljon tekemistä sun luonteen kanssa, oot lämmin ja välittävä, vastaanottavainen ja vastavuoroinen. Sun bloggaustyyli ei oo yhtään itsekeskeinen vaan sosiaalinen ja kommunikoiva.
(Blogatessa mielestäni saa olla kyllä itsekeskeinenkin, se voi olla myös valinta tai tyyliseikka. Blogi on kuitenkin päiväkirjan muoto ja päiväkirjan pitäminen on terapioivaa toimintaa. Itsekin kirjoitin aiemmin blogia surutyöstä ja se oli henkilökohtaisuudessaan omanapainen. Toki sellainenkin blogi voi olla hyvin kirjoitettuna samaistuttava ja tuoda lohtua vertaiskokijalle.)
Joka tapauksessa, hyvä Saranda!! <3 Kiitos, että bloggaat!
Luin tään kommentin jo monta tuntia sitten ja olin niin ällistynyt ja otettu etten keksinyt mitään vastausta! Enkä keksi kyl vieläkään!:D Miten ihana ja ilahduttava kommentti, tollaset sanat oikeesti motivoi mua kirjautumaan päivä toisensa jälkeen tänne höpöttelemään. 🙂 Suuri kiitos ja viiieeelä suurempi halaus sinne!<3
Ps. Sun kommenttien perusteella osaat myös kirjoittaa todella suloisesti ja samalla kantaaottavaisesti, saat muita pohtimaan asioita. Lisäksi sulla on omanlainen herkkä tapa nähdä maailmaa. Näiden perusteella voisin siis väittää että oisit tässä bloggaushommassa hitsin hyvä itsekin! 🙂