En ole perfektionisti, mutta vihaan kaaosta. Ja sotkua. Yksikin lattialle jäänyt sukkapari voi saada mieleni sekoamaan. Nyt olemme eläneet muutaman päivän kodissa, jossa on pino pahvilaatikoita ja kymmeniä esineitä, joille ei ole löytynyt vielä omaa paikkaa.
Se, etten kestä keskeneräisiä asioita, ylettyy reippaasti kodin alueen ulkopuolelle. Inhoan jättää kouluesseitä kesken – istun mieluummin 12 tuntia samassa paikkaa, jotta saan palautettua yhden kirjoitelman kuin että se jäisi kummittelemaan to do -listalle. Ei siis niinkään väliä sillä sisällöllä, kuhan ei hemmetti jää kesken.
Sitten kaikki erilaiset tavoitteet ja prosessit. Isoin haasteeni on muistaa, että joidenkin asioiden saavuttamiseksi voi mennä oikeasti aikaa ja hätiköinti voi kääntyä vain itseään vastaan. Kärsivällisyys ei ole todellakaan vahvuuksiani.
Ihailen heitä, joille lause ”matka on tärkeämpi kuin määränpää” on oikeasti iskoutunut päähän. Haluaisin olla sellainen tyyppi, joka muistaisi että ihminen, elämä tai vaikka tässä tapauksessa koti ei ole koskaan valmista. Haluan hyväksyä, että siinäkään vaiheessa kun jokainen laatikko on purattu ja sisään on kuljetettu sohvat ja pöydät, en tule ajattelemaan että täällä on valmista mutta että voin viihtyä siitäkin huolimatta.
Opettakaa minua – miten voisin nauttia tai edes sietää keskeneräisyyttä?
Paita: Gina Tricot
Takki: Vila
PS: Tiedetään, musta takki + valkoinen paita alla = pappilook. 😀
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
7 vastausta aiheeseen “Miten nauttia keskeneräisyydestä?”
Tunnen tuskasi: olen sekä opinnoissa että kodin laittamisessa ja muissa velvollisuuksissa kaikki mulle heti nyt -tyyppi, ja se stressaa välillä kovastikin. Toivottavasti saat vielä lisääkin hyviä kommentteja, joista muutkin voivat poimia vinkkejä!
Helpottavaa kuulla etten ole yksin mut samaan aikaan harmittaa sun puolesta et oot tällanen samanlainen!:D Kyllä me viel saadaan helpotusta tähän!!:D
Unohda keskeneräisyyden ”määreet”. Hyväksy. Ja anna asioiden, tiettyjen olla ja sallia keskeneräisyys. Ole hyväksyvä itsellesi, ja asiat menevät myös ihan omalla painollaan. Rakasta. Ja, opettele nauttimaan. Musta huumori auttaa. Joskus hyvä bailurepäisy ja kunnon kankkunen laittavat oikeet perspektiivit.
🙂 ole utelias ja kysy. Miksi. Itseltäsi. Saat vastauksia.
Ihana kommentti. <3 Mä luulen et isoin probleema on just tossa että mun on vaikea uskoa asioiden menevän omalla painollaan. Sen sijaan oon kokoajan tuuppaamassa kaikkea ympärillä tapahtuvaa 😀 sitä täytyy vaan tosiaan hyväksyä ainaisen arvostelun sijaan…
Kiitos 🙂
Tee, niitä mitkä tuntuu hyvältä.. ja, usko pois, joskus kun lakkaa ns tuuppaamasta väkisin, silloinhan vasta alkaakin tapahtua! Hyvä pääsee sisään ja vaikuttamaan isommin 😉
Mä postailin just kanssa rahasta ja rakkaudesta 😉
Musta keskeneräisyyden sietämisessä on tärkeää tunnistaa just se, mikä on keskeneräistä ja tilapäistä ja mikä ei. Keskeneräiseen (suhteellisen) lyhytaikaisena olotilana voi suhtautua ”ei se haittaa, koska tota ei joudu katselemaan pitkään”. Kuitenkin mun mielestä on ihan terve merkki, että muuttolaatikot ja maalaamattomat seinät ärsyttää sen verran, ettei ne ole siinä enää 5 tai 10 vuoden päästä. 😀
Toinen juttu, mikä voi auttaa, on mun mielestä se, että pilkkoo asioita paloiksi. Jos tehtävä on suuruusluokkaa muutto tai gradu, sitä vaan ei voi saada valmiiksi yhdeltä istumalta. Sillon kannattaa ajatella ”tämän laatikon purkaminen” – valmis! – tai ”katson läpi tämän aineiston” – valmis! – niin voi saada itsensä tuntemaan (ihan perustellusti), että saa asioita pois to do -listalta koko ajan.
Suvi, noissa molemmissa asioissa oli ihan mahtava ja vakuuttava pointti!! Et ehkä usko mut aloin heti ton luettua purkaamaan mun to do -listan jutut pienempiin osiin ja siksi vastaan sulle vasta nyt 😀 kiitos!