Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Miten meillä nukutaan? Vauvan univaiheet 0-8kk

Kiitän onnen tähtiäni siitä, millainen nukkuja Ela on syntymästään saakka ollut. Parit ekat viikot olivat toki vähän hakemista, sillä Elaa piti herättää syömään rintamaidon tuotannon ylläpitämiseksi. Alkuviikkojen jälkeen Ela nukkui yleensä sikeästi kuuden tai seitsemän tunnin pätkän ja jatkoi yhden syötön jälkeen vielä muutaman tunnin ennen kuin heräsi uuteen päivään.

Toki poikkeusöitäkin oli, mutta näin se suurin piirtein meni. Ela nukkui alusta asti myös omassa sängyssään (sivuvaunussa tai sängyksi muuntautuvassa sitterissä).

Viiden kuukauden iässä Ela alkoi nukkumaan läpi yön. Kokeilin pari yötä olla antamatta hänelle maitoa kun hän heräsi inisemään ja parin yön jälkeen hän ei sitten enää herännytkään kun vasta aamulla. Tässä vaiheessa soseita oltiin syöty hyvällä menestyksellä jo kuukausi. 5,5kk ikäisenä tuli hieman takapakkia kun matkustimme Kosvoon ja Turkkiin, ja uusi ympäristö yhdistettynä lämpimiin öihin saivat Elan heräämään monta kertaa yössä juomaan maitoa. Silloin en edes yrittänyt vierottaa muuhun.

Kun palasimme reissulta, opetimme hänet takaisin läpiyön nukkujaksi samalla taktiikalla: ei maitoa, vaikka pyysikin. Se pyytäminen kesti yleensä minuutin tai kaksi ilman kunnon itkua, joten en usko, että syyllistyimme mihinkään nälkäkiduttamiseen. Tällöin vain laitoin käteni hänen vatsan päälle ja hyssyttelin hiljaa, jolloin Ela vaipui takaisin uneen.

Kun Ela täytti seitsemän kuukautta, siirryimme sivuvaunusta oikeaan pinnasänkyyn. Ja samana yönä alkoi meidän ensimmäinen vaikea unijakso. Ela heräsi monta kertaa yössä itkemään. Harvoin maito kelpasi, sen sijaan äidin ja isän syli senkin edestä. Itku loppui samalla sekunnilla kun oltiin jomman kumman kainalossa. Tässä vaiheessa Ela ei enää nukahtanut itsekseen, kuten teki koko seitsemän kuukauden aikana, vaan nukuttaminen onnistui vain kainalossa ja vasta unten mailla siirrettiin omaan sänkyyn (josta sitten heräsi kuitenkin muutaman tunnin sisällä).

Luulin monta päivää, että ongelma oli uudessa sängyssä, mutta sitten tein sitä, mitä jokainen moderni vanhempi tekisi: kysyin asiaa Instagramissa. Monet antoivat vinkkejä unikoulusta, ehdottivat isompia ruoka-annoksia päivisin tai vetosivat hampaiden tuloon. Kourallinen seuraajista mainitsi kuitenkin, että voisiko ongelma johtua eroahdistuksesta.

En ollut kuullut eroahdistusvaiheesta ennen. lmeisesti on tosi tavallista, että jossain vaiheessa lapsi alkaa huomaamaan olevansa pitkät yöt erossa vanhemmistaan ja haluaa tulla viereen. Vaikka aikaisemmin olisikin nukkunut itsekseen hyvin. Eroahdistus näkyi myös siinä, että Ela alkoi herkästi itkemään jos poistuin näkyvistä. Joskus vaikka olimme molemmat Ferhatin kanssa kotona olohuoneessa, Ela saattoi purskahtaa itkuun jos Ferhat meni vessaan. Lisää eroahdistuksesta mm. tämän linkin takaa.

En tiedä kestikö eroahdistusvaihe koko kuukauden vai tottuiko Ela jo siihen, että jossain vaiheessa yötä pääsee kainaloomme jos vain pitää tarpeeksi ääntä. Kuukauden päivät hän heräsi keskellä yötä eikä rauhoittunut ennen kuin pääsi viereen. Ja nukuimme molemmat tosi huonosti loppuyön, sillä motoriikan kehittyessä Elastakin on tullut varsinainen yöliikkuja: hän huitoo, lyö ja nousee eri asentoihin täysin unissaankin läpi yön. Kerran heräsin siihen että hän unissaan kaivoi nenääni ja siitä tuli verta.

No, eilen aamulla ajattelin onnemme taas kääntyneen, kun Ela oli nukkunut kaksi yötä 11h putkeen omassa sängyssään kuin enkeli mutta toissayönä saimme kaikki herätä läpi yön vartin välein. Ilmeisesti mikään ei ole ikuista, ei pahat eivätkä varsinkaan hyvätkään vaiheet.

Kaikki on niin suhteellista. Se, että olimme tottuneet nukkumaan hyvin, kuukaudenkin unettomuus on tuntunut raskaalta. En voi siis kuvitellakaan, miltä tuntuisi valvoa kuukausia, koko vuoden tai vuosikaudet.

Ja toisaalta: huonoista unista huolimatta, mä nautin siitä, että me nukutaan vierekkäin. Nautin siitä tosi paljon. Nykyään Ela vipeltää niin paljon lattialla, syö omassa tuolissaan eikä viihdy niin pitkiä aikoja sylissä, että läheisyyttä ei todellakaan tuu liiaksi. Vierekkäin nukkuessa saan edes sen minimiannoksen läheisyyttä. Elan eroahdistus saattoi mennä ohi, mutta omani vain kasvaa.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidänkin tarinoita siitä, miten teillä nukutaan tai on nukuttu?

Kuvat: Kriselda Mustonen

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

8 vastausta aiheeseen “Miten meillä nukutaan? Vauvan univaiheet 0-8kk”

No huh, ihanaa kuulla! Vaikka totta kai ihmiset ovat niin yksilöllisiä ja tuntevat asiat eri tavalla. :–) Haha, kysyn varmasti! :–D

Oot varmaan mun blogista lukenutkin, että meillä ei oikein nukuta. Tai välillä nukutaan, mutta suurimmaksi osaksi ei. Luka nukkui paremmin vastasyntyneenä kuin nyt 8kk ikäisenä. Mua kantaa eteenpäin ajatus, että ei se aina ole näin, että vielä tulee yö kun hän nukkuu koko yön putkeen. Aina mietin myös, että jollakin toisella menee huonommin ja ei meillä ole mitään niihin verrattuna. Luka on onneksi aivan ihana pieni mies päivisin, joten kyllä sen jotenkin jaksaa 😁

Ihana asenne sulla. 🙂 Ootte vaan niin suloinen kaksikko! Tsemppiä kovasti. 🙂

Ps. Just toi, miksei kukaan kerro tuoreille äideille että aluksi hyvin nukkuva lapsi ei välttämättä ole ikuisesti hyvin nukkuva?? 😀

Vastaa

Ihana postaus, jotenkin tosi rohkaiseva. Meillä meni välillä todella hyvin, pieni nukkui 9h putkeen inahtamattakaan. Nyt on asiat muuttuneet, ja kaveri huutaa suoraa huutoa 30 min sisällä siitä, kun jää yksin, vaikka olisi miten sikeässä unessa. Ja sitten sitä huutoa riittää. Ennen nukahti yksin ihan iisisti, nyt menee ihan sekaisin, jos en ole vieressä. Olen luullut tehneeni jotain väärin ja yrittänyt analysoida tilannetta, mutta ehkä tää on tosiaan vaihe, ja itsekin olen tuota eroahdistusta miettinyt. Muistelen lämmöllä sitä oman ja parisuhdeajan määrää kun tyyppi nukahti tyytyväisesti kasilta ja heräsi vasta josku viideltä syömään. Nyt illat ovat huutoa ja mun läsnäolon vaatimista, yöt tsiljoona herätystä tutin nostamiseksi suuhun. Pitää alkaa kantaa miniä enemmän, niin läheisyyttä tulisi päivällä enemmän. Koska päivällä pitää mennä ja touhottaa, ei silloin malta sylitellä, jos ei ole repussa ja menossa ja saa tarkkailla kaikkea jännittävää.

Mutta voi että tätä väsymystä. Toivon todella, että yöt alkaa sujua paremmin, ja olen jo varannut unikonsultaation siihen kun täyttää 6kk, että olisi edes jotain valoa näkyvissä. Tsemppiä teidän öihin ja uniin, väsymys on hirveää, mutta kerrotaan itsellemme, että TÄÄ ON VAIN VAIHE. Muuten, suosittelen lämmöllä Unihiekkaa etsimässä -kirjaa, jos ei ole jo ennestään tuttu 🙂

Mitä oon lukenut nyt eroahdistuksesta niin teillä kuulostaa mun korvissa olevan ihan sama vaihe. 🙂 Vitsi mäkin käytin aivokapasiteettia puhki miettien että mitä oon nyt tehnyt väärin: eikö lapsi saa tarpeeksi ruokaa tai läheisyttää päivällä, puenko yöllä liikaa/liian vähän, onko sisäilmassa ongelmaa jne jne:D

Kuulostaa kuitenkin tosi rankalle tuo teidän tilanne ja just se muutos, että kun on tottunut eka 9h katkeamattomiin uniin, on aikamoista ruveta heräilemään öisin kokoajan. Kovasti tsemppiä siis teille!! <3 Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja että viimeistään unikonsultaatio toimii. 🙂

Ps. Kiitos kirjavinkistä!

Vastaa

Olen jo pitkään miettinyt sitä, miten ihmeessä vanhemmat, jotka saattavat pahimmillaan nukkua vain pari tuntia yössä, jaksavat työelämässä. Vähäuninen elämänvaihe kun voi jatkua useita vuosia! Toki kaikkeen varmasti tottuu, mutta tuntuu hurjalta, että heidän täytyy tehdä isoja päätöksiä ja valintoja sumuisessa mielentilassa. Vai tuntuuko susta mieli edes sumuiselta huonosti nukuttujen öiden jälkeen? Joka tapauksessa ISO respect kaikille vanhemmille <3

Musta ei rehellisesti tunnu sumuiselta. Illalla alkaa väsyttää tavallista aikasemmin ja yöllä saattaa suoraan sanottuna vituttaa, mutta päivät menee tosi hyvin. 😀 MUTTA kysypä tota uudestan parin kuukauden päästä jos sama meno jatkuu, puhumattakaan vuosien!

Vastaa

Kommentoi