Olen viime aikoina ollut sijaistamassa yläasteella aika paljon ja sen lisäksi viettänyt aikaa 14-vuotiaan serkkuni kanssa. Vaikka varhais-teinit osaavatkin olla välillä todella ärsyttäviä, olen koko opintojeni aikana pitänyt heitä yhtenä hauskimpana asiakasryhmänä. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota muutamaan asiaan, mikä on varhais-teineiltä ominaista, mutta jossa meillä vanhemmilla voisi olla enemmän opeteltavaa. Kuten…
1. Sosiaalinen media. Joo joo, ne teinit ”ei muuta teekää kun tuijottaa luurejaan”, mutta jossain määrin he tekevät sitä meitä aikuisempia fiksummin. Siinä missä meillä vanhemmilla Facebookin, Instagramin ja Snapchatin päivittäminen on osa identiteetin rakentamista/buustausta, nuoremmat käyttävät sitä pitkälle vain yhteyden pitämisessä kavereiden kesken. Puhumattakaan nyt siitä, että he hallitsevat tekniikan monikerroin paremmmin kuin me, ja vaikka me kaikki haluamme taistella kiihkeää vauhtia teknologisoituvaa maailmaa vastaan, let’s face the facts: tekniikkataitoja tarvitaan ja aiemmat sukupolvet tulevat jyräämään meidät.
2. Spontaaniuus ja huolettomuus. Minä: ”Lukekaa nyt siihen perjantain kokeeseen.” Oppilas: ”Perjantain?! Haloo, se on vasta kolmen päivän päästä!” Nuorilla on tunnetusti aikuisia vähemmän velvollisuuksia ja myös kykyä ymmärtää vastuuta, mutta myönnetään hei sekin: jossain asioissa mekin voisimme stressata vähemmän ja nauttia enemmän tästä hetkestä.
3. Yhteissopu eri kulttuurien edustajien kesken. Tämä oivallus voi johtua toki siitä, että työskentelen hyvin monikulttuurisessa koulussa, mutta nykyään teinit suhtautuvat eri kulttuurien edustajiin ja maahanmuuttajiin paljon rennommin, avoimemmin ja ennakkoluulottomammin kuin minun aikoinani. Nuoret kysyvät aikuisia rohkeammin toisen alkuperästä ja taustasta, mutta silti ottavat erilaisia ihmisiä rohkeammin toimintaan mukaan. Älyttömän makeata.
4. Älä ota asioita itsestäänselvänä. Kun kerron oppilaille, että asun ilman vanhempiani tai kun he näkevät, että saavun töihin autolla, he jaksavat aina hämmästellä sitä, ”kuinka onnekas olet kun olet jo aikuinen ja saat itse päättää mitä teet ja mihin rahasi käytät”. Vaikka minulla on tosi lämpimiä muistoja teinivuosilta, unohdan, että nyt minulla menee juuri niin hyvin kuin uskalsin teininä haaveilla. Nuoret tuntuvat ainakin omissa silmissäni ilahtuvan aidosti myös aikuisia enemmän pienistä asioista – hyvästä kouluruoasta, siitä, että pääsevät viisi minuuttia aikaisemmin oppitunnilta tai kun jokin aikuinen kehuu heitä.
Oletko itse huomannut tämän kaltaisia tai muita positiivisia piirteitä nuorilta?
Pictures: MIKKO WIVOLIN, edit me
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
6 vastausta aiheeseen “Mitä voimme oppia nuorilta?”
Ihania kuvia sinusta! Spontaania ja huoletonta tiistaita 😉
Kiitos ihana ja sinne myös <3
Se mille olen oman jälkikasvun esiteini- ja teinivuosien kuluessa nostanut hattua on huomio kuinka yhä vähenevässä määrin teinit alkavat polttamaan tupakkaa tai ryyppäämään.
Lasten kaveripiirissä täysin normaalia viettää iltaa/viikonloppua katsellen leffoja, syöden hyvää ruokaa ja juoden MountainDewiä tai PepsiMaxia. Olen ollut toooosi yllättynyt kun kumpikaan (18 ja 20 vee) ei ole kännissä tai röökille haisten ikinä kotiin tullut.
Meinaan kun miettii mitä itse teki tuon ikäisenä…
Mutta hei – ehdottomasti parempi näin!
Toi on muuten ihan totta, oon jo jonkun aikaa aatellut et luulenkohan vaan et tupakan ja alkoholiton kulutus on vähentynyt nuorilla mutta hienoo että muutkin on huomannut samaa ja et se tosiaan on näin! Sulla on kyllä fiksun oloisia lapsia. 🙂
Nuorena on paljon rohkeampi, kun ei tiedä mistään mitään. Voi ottaa sellaisia riskejä eri asioissa mitä vanhemmat eivät enää uskalla. Lähteä ulkomaille tai panostaa täysillä johonkin itselle rakkaaseen asiaan. Ei ole mitään menetettävää niin ihan samahan se on mennä jonkun itselle tärkeän asian perässä. Näin vanhempana sitä muka luulee että ei voi enää tehdä samoja asioita, mutta luulen että se johtuu siitä että kun on saavuttanut jonkun perusturvallisen olotilan niin sitä ei niin helposti uskalla lähteäkkään keikauttamaan ympäri.
Aika hyvin sanottu, noinhan se tuntuu olevan!
Onneksi tunnen lähipiirissäni myös monia spontaaneja vanhempiakin ihmisiä. Yritän ja tulen toivottavasti myöhemminkin yrittämään ammentaa energiaa ja seikkailunhalua heiltä. 🙂