Mitä tapahtui kun päätin vähän hengähtää?

Mitä tapahtui sen jälkeen kun päätin viime lauantaina pitää pientä postaustaukoa? No, (ainakin minulle) aika yllättävä spoiler alert: maailma ei kaatunut.

Siinä missä ajattelin tässä ajassa vieraantuvani blogimaailmasta ja ainakin puolet lukijoiden unohtavan mut kokonaan, vastaanotin vahvistuksen yhteen itselleni tärkeään vaikuttajamarkkinointitapahtumaan, luin Kolmistaan-Karoliinan blogista mitä sydäntälämmittävän tekstin itsestäni ja sain erittäin mielenkiintoisen yhteistyöehdotuksen, josta olisin vähän aikaa sitten voinut vain haaveilla.

Jostain syystä ilman mitään mainintaa kalenterissa tai muuta pakkoa päädyin kuitenkin käsittelemään lähes sata kuvaa, huomasin pysähtyväni jokaiseen kadunkulmaan kirjoittamaan juttuideoita puhelimeen ylös (tästä raivoistui niin matkakumppanini kuin useat muutkin vihaiset turkkilaiset, jotka törmäsivät minuun jokaisen äkkipysähdykseni myötä) ja kirjoitinhan mä myös vastoin omia puheita kokonaisen postauksenkin kesken postaustauon. Tai siis ilmeisesti ”tauon”.

Yllättävin asia oli kuitenkin se, että teitä lukijoita oli täällä silti lähes yhtä paljon kuin silloinkin kun postaan päivittäin. Mitä ihmettä? Teoriani on se, että käytte täällä muutaman päivän välein lukemassa kaikki kerääntyneet kirjoitukset. Se on toki loogista, koska teen itsekin niin muiden blogien kanssa.

(Toinen teoriani on se, että minusta on juoruiltu Jodelissa tai vauvapalstalla, jonka johdosta tänne on eksynyt joukko uteliaita tuntemattomia, mutta en uskalla mennä ottamaan selvää…)

Tauon paras seuraus oli kuitenkin se, että mä rentouduin. En katsonut kelloa, en murehtinut olenko jakanut postauksen kaikilla kanavilla, en stressannut onko minulla kuvia seuraavan aamun julkaisuun. Ja rentoutuneena kaikki tuntuu paremmalta: tulinen turkkilainen ruoka, pussailu Bosporinsalmella, keväinen tuulenvire hiuksissa ja koko lumoava Istanbul. (Jos ette siis tähän asti vielä tienneet: viimeisin sijaintimme ja näidenkin kuvien osoite on Istanbul.) Yöunet olivat kokonaiset – myönnän, välillä myös yhdeksän- tai kymmenentuntisia, köhköh – ja heräsin joskus poikaystävänikin jälkeen, mikä on tosi harvinaista. T o s i.

Yhden naisen empiirinen tutkimus siis todisti (yksi nainen joka on kuitenkin suorittanut samaa tutkimusta useamman tämän elämän aikana ja tulos on aina sama): pitäkää rakkaat ihmiset taukoja. Tauko on hyväksi.

Paita: Oxxo
Takki: Zara
Housut: H&M

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN