Ahmin aika nopeasti Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavian. Se oli taitavasti kirjoitettu ja hyvin tulkinnanvarainen romaani, ja toivon että olisin aloittanut sen jossain lukupiirissä, jotta minulla olisi joku kenen kanssa keskustella siitä. Huomasin jälkeenpäin, että multa jäi tarinan kannalta monta arvokasta huomiota tunnistamatta, sillä keskityin niin paljon kirjan ”kosovolaisuuteen” eli miljööseen ja tuttuun kulttuuriin ja itselleni tuttuihin katuihin.
Tiedostin tällä kertaa sen, että mitkä asiat kirjassa pysäyttivät ja jättivät miettimään. Mihin keskityin. Mutta aina niin ei ole. Eikä vaan kirjoissa, vaan elämässä yleensäkin: kaikki kokemamme, jo valmiiksi tietämämme, toiveemme, arvomme ja olettamuksemme ja kaikki niiden välillä vaikuttavat siihen miten näemme asiat ja mitä valikoimme ympäriltämme itseemme.
Tätä vuotta on kolme viikkoa takana. Mun teki mieli koota päiväkirjamerkintöjen mukaan vähän niitä asioita mitä olen kolmessa viikossa ehtinyt tehdä, mutta kerronpa teille mitä en ole tehnyt: en ole kirjoittanut niitä päiväkirjamerkintöjä. En yhtäkään. Minä, joka olen 13-vuotiaasta saakka kirjoittanut lähes joka päivä päiväkirjaa, on jättänyt tuon tavan hitaasti kuolemaan.
Mutta toisaalta, (lempisanani), jos minun olisi tehnyt mieli kirjoittaa, olisin kai tehnyt niin. Yritän soveltaa samaa ajattelutapaa kaiken kirjoitustyön kanssa tällä hetkellä. On vaikeaa olla luova ja loputtoman systemaattinen ihminen samaan aikaan. Kaipaan rutiineja, minuuttiaikatauluja ja listoja, mutta tiedostan myös sen, että luovuus ei juurikaan kuki kireässä ympäristössä. Tämä on ollut todella vaikeaa sisäistää, koska tunnen oloni oikeaksi epäonnistujaksi kun en saakaan näpyteltyä iltayhdeksältä uutta tekstiä pitkän päivän jälkeen ja kun herään aamuneljältä jäätävään inspiraatiovyöryyn, tunnen huonoa omatuntoa, kun olen nukkunut vain muutaman tunnin.
Luotan siis heiveröiseen muistiini ja kerron että tähän vuoteen on mahtunut toistaiseksi: hääsuunnittelua, matkakriiseilyä, pihistelyä ja leipomista. Eli aika paljon kaikkea mistä tännekin kirjoitan (kun huvittaa eli vaikka silloin aamuneljältä). Olen tavannut ystäviä lounaiden merkeissä siitä pihistelystä huolimatta, ottanut osaa todella mielenkiintoisissa palavereissa, liikkunut juuri sopivasti, istunut tunnin uimahallin saunassa, tehnyt töitä ja käynyt leffassa. Tänään siskonpoikani täyttää 6 kuukautta ja aion juhlia sitä ihan kuin kukaan ei olisi koskaan aiemmin täyttänyt puoli vuotta.
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
9 vastausta aiheeseen “Mitä kuuluu 2018?”
Kiinnostais tietää, että paljonko sulle on kertynyt vanhoja päiväkirjoja vuosien varrella? Mä nimittäin itse juuri kauhistelin, että olen näköjään ehtinyt täyttää lähemmäs kolmekymmentä päiväkirjaa elämäni aikana, ensimmäisen niistä sain 7-vuotislahjaksi ja nyt olen 24 😀
Ihana sieluntoveri! <3 30 on kyllä TOSI monta, sulla on varmaan ihan koko elämä niissä! 🙂 Vitsi miten arvokasta materiaalia!
Mulla on ehkä puolet tosta? 😀 Kotona kymmenkunta ja vanhemmille jäänyt ne ihan varhaisimmat höpötykset. 🙂
Ei herran jestas muistin yhtäkkiä että mun vanhempien luona on mun kaikki lukioaikaiset päiväkirjat! Ne pahimmat jossa on ne ”synkimmät salaisuudet” :D:D:D Toivottavasti kukaan ei koske niihin!!
Mäkin aina ilahdun kun kuulen että joku muukin kirjoittaa/on kirjoittanut päiväkirjaa 😀<3 Niissä on sulle hyvää lukemista sitten joskus kun oot vanhempies luona! Mulla valitettavasti suurin osa teksteistä on kyllä sellaisia jotka nykyään tuntuu turhanpäiväisiltä (mutta jotka silloin oli muka oleellisia) eikä sellaisia mistä mielummin tahtoisi lukea nyt aikuisena. Mutta on sekin toisaalta kiva, pääsee vähän kiinni siihen millainen ihminen oli silloin ennen, mitä silloin mietti ja kuinka paljon on niistä ajoista muuttunut :)
Niinpä. 🙂 Ja ne asiat tuntui varmaan silloin tosi tärkeiltä ja ne oli nimenomaan senhetkisiä ajatuksia. Ihanaa viikkoa sinne ja kirjottamisiloa. <3 🙂
”Kaipaan rutiineja, minuuttiaikatauluja ja listoja, mutta tiedostan myös sen, että luovuus ei juurikaan kuki kireässä ympäristössä. ”
Kuulostaa niin tutulta! Se on just näin, että parhaat ideat tai paras tekemisen flow saattaa nousta iltamyöhällä tai aamuyöstä – tai mulla usein silloin, kun oon päättänyt pitää vapaapäivän ja lepäillä vaan. 😉 Jos on mahdollisuus väljään päivärytmiin, niin ehkä sen voi vaan ottaa silloin vastaan ja olla tyytyväinen. Ja antaa itselleen armoa niinä päivinä, kun ei vaan lähde.
Ihanaa siskonpojan synttäriä! Siskonpojat on parhaita! <3
Oodi siskonpojille. <3
Ja oodi SULLE kun oot niin viisas ja lempeä! 🙂 Mulla on nyt todellakin mahdollisuus rentoon päivärytmiin mut just siks koen huonoa omatuntoa kun en hyödynnä jokaista vapaahetkeä. Niin t u r h a a .
Ihanaa sunnintaita, oot huikee. <3
Voi kiitos, tuli niin lämmin fiilis tästä! <3 En mäkään aina itselleni osaa olla lempeä, mutta opetteluahan tää on koko elämä, eiks? SÄ oot huikee!! <3
<3