Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Mitä kaipaan elämältä ennen lasta?

Olen kokenut vauvanhoidon helpoksi ja luontevaksi ja moni osa-alue elämässäni on parantunut sen jälkeen kun minusta on tullut äiti. Siihen vaikuttaa laajan tukiverkoston lisäksi myös se, että Ela on ollut kaikin puolin perustyytyväinen ja rauhallinen vauveli. Siksi koemme olevamme jo nyt valmiita toiseen lapseen, vaikka Ela on vasta 11 kuukautta.

En voi kuitenkaan sanoa, ettenkö kaipaisi mitään asioita ajalta ennen vauvaa. Kuten helpompia lähtöjä kotoa ilman vaunuja ja spontaaneja viini-iltoja ystävien kanssa. (Toki myönnettäköön että spontaaneja viini-iltoja on ollut puolison ollessa kotona mutta spontanius hieman kärsii kun pitää erikseen kysyä että voitko olla illan kotona ja sopia kumpi herää seuraavana aamuna vauvan kanssa ja blaablaa… Ja toki spontaanit viini-illat yhdessä puolison kanssa ovat seuraavat 18 vuotta tauolla.)

Kaipaan myös sellaista vapaata mahdollisuutta flow-tilaan. Luovassa ammatissa on ihanaa seurata omaa tunnejuoksua rauhassa ja luoda uutta silloin, kun sydän on paikallaan. Nyt niinä päivinä kun olen vauvan kanssa kotona, työunnit on rajattu 05.30 – 07.30 ja yhden päiväunien aikaan. Lähes aina käy niin että päikkäreilä pääsen kirjoittamiseen vauhtiin juuri ennen kun kuulen Elan heräävän makuhuoneessa.

Sitten on se parisuhteen kahdenkeskinen aika, joka on kärsinyt vauvavuonna eniten. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt omiin töihini ja mieheni on kestänyt sen ihanan kärsivällisesti. Absurdia ajatella, että ennen vauvaa meillä oli mahdollisuus viettää aikaa kahdestaan vaikka joka ilta, tehdä vaikka mitä! Toki nyt kun yhteistä aikaa on vähemmän, sitä arvostaa hiiirvittävän paljon enemmän.

Eniten mulla on ikävä puhdasta omatuntoa. Tuntuu että työssäkäyvän äidin kirous on krooninen huono omatunto: et ole lapsesi kanssa kokoajan ja se ei ainoastaan satu vaan saa miettimään, voiko sillä oli kauaskantoisia vaikutuksia myös lapseen. Huono omatunto vaivaa usein myös lapsen kanssa jos antaa valmisruokaa, pukee säähän nähden vahingossa epäsopivaksi tai laittaa ilta myöten telkkarin päälle…

Välillä taas tunnen huonoa omaatuntoa jos laiminlyön työt kun ”laiskottelen” vauvan kanssa.

Pakko myös sanoa, että sairaspotilaana ikävöin myös sairastamista ilman lasta! Tänään vauva on hoidossa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että luksuksen määritelmä on se, että voi sairastella  ja parannella rauhassa.

Kortit esiin: mitä te ikävöitte elämästä ennen lasta? (Sanokaa nyt jotain, etten vaikuta ihan hirviöäidiltä!)

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Tervetuloa toinen lapsi – toiveena uusi raskaus

Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

16 vastausta aiheeseen “Mitä kaipaan elämältä ennen lasta?”

Hyvä postaus taas! 😊 Itse kaipaan juuri sitä, että voi ihan hetken mielijohteesta lähteä vaikka keskellä yötä ulos kävelemään jos siltä tuntuu. Nyt kaikki täytyy ajatella toisen mukaan ja kantaa reppua täynnä vaippoja ihan varuiksi. Ikinä en vaihtaisi kuitenkaan mihinkään vaikka välillä olisi ihana kun voisi elää vähän huolettomammin 😁

Kiitos! <3 Ja jep, I feel you, spontaaniuus ja pienet lapset ei ihan kulje käsi kädessä. 😀

Vastaa

Kaipaan hiljaisuutta ja tylsyyttä. Että sais maata sohvalla kaivelemassa napanöyhtää ja syömässä sipsejä ja tuijottamassa jotain roskaa ruudulta ilman, että kukaan kaipaa minulta mitään. Toisaalta tämä pikkulapsiaika on niin häviävän pieni hetki, että maltan ehkä odotella sitä tylsyyttä muutaman vuoden.

Haha jep ja sitten kun he lentävät pesästä joku päivä, tylsyyttä onkin sitten varmaan yllin kyllin! Mutta ymmärrän tosi hyvin! 🙂

Vastaa

Ehkäpä juuri tuo sairastaminen ilman lasta on ainoa mitä kaipaan. Kun aamulla herää hedariin ja kuumeeseen, olisi ihana käpertyä vaan sänkyyn loppupäiväksi ja möllöttää.
Muuten olen vähän jopa yllättynyt, etten erityisesti kaipaa muuta ajasta ennen lasta. Oma poikamme on jo 1v 3kk, enkä ole kokenut riittämättömyyttä vanhempana, vaikka olen tehnyt töitä ja jättänyt lapsen hoitoon mennäkseni vaikka hierojalle. Perheen yhteinen aika on parasta ja meille riittää kahdenkeskinen aika iltaisin ja satunnaisina ravintolavierailuina. Omasta mielestäni tämä pikkulapsivaihe on tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa, enkä kaipaa tästä pois <3

Musta oli todella ihailtavaa nähdä sun stooreissa kun jaoit postauksen siitä, ettet koe äitinä riittämättömyyttä. En olisi ikinä uskonut perus-itsevarmana ihmisenä että olisin ”sortunut” tähän tunnekierteeseen etten ole paras mahdollinen äiti mun lapselle, vaikka sisimmissäni kyllä tiedän että olen… Täytyy ottaa sulta (tässäkin asiassa) mallia. <3

Vastaa

Sairastaminen ilman lasta on kyllä haaveiden klassikko. Kaipaan myös unta, omaa aikaa (sen määrää ja järjestämisen spontaaniutta), yhteisen ajan mahdollisuuksia kumppanin kanssa ja sitä, ettei ollut jatkuvasti tämmöinen huoli- tai syyllisyysmöykky mukana. 🤭 Ja ehkä eniten kaikista ikävöin asioiden tekemistä loppuun kerralla ja rauhassa ilman keskeytyksiä! Multitaskaus ja keskeyttäminen kun vie järjen. 😂

Ääh niin isoja ja tärkeitä asioita! Toivottavasti tänä vuonna nuo kaikki asiat järjestyvät sinulle ja teille. <3

Vastaa

Täälläkin parhaillaan sairastaessa kaipaan sitä kun sai vaan sairastaa! Myös spontaaniutta ja sellaista huolettomuutta kaipaan, kun voi lähteä viinille ja päätyä eri käänteiden kautta vaikka jatkoille asti. Rehellisyyden nimissä en tuollaista harrastanut juuri koskaan ennen lastakaan, mutta hei se mahdollisuus. 😀 Sitäkin on ikävä, kun kalenteria sai täytellä oman fiiliksen mukaan eikä puolison kanssa ja syyllisyyden tunteiden kanssa sumplien. Ja näistä huolimatta, onhan se ihan parasta kun on perheessä tuollainen pikkuihminen <3

Ihana komentti, samaistun täysin. 😀 Munkin mielestä ennen lastakin parasta oli vain olla iltaisin kotona viltin alla mutta se MAHDOLLISUUS… 😀

Vastaa

Tv-sarjojen katsomista keskellä päivää: nämä mun harrastamat murhamysteerit eivät vaan toimi, jos lapset kurkkivat ruudun takana. Lisäksi kaipaan hiljaisuutta. Nimimerkillä Kaksi poikaa 8 ja 4v sekä usein kavereita kylässä.

En voi edes kuvitella vielä mikä on melutaso kotona noin isojen lasten kanssa! Täytyy muuten arvostaa nyt eeeekstra paljon sitä että lapsi ei osaa vielä paljon muuta kuin omaa vauvakieltä eikä osaa kutsua vielä kavereita kylään. 😀

Vastaa

Ikävöin napaani, se meni lopullisesti pilalle kahdessa raskaudessa! Pöhköä, koska napanuoran leikkaamisen jälkeenhän navalla ei mitään muuta merkitystä kuin näyttää söpöltä. Silti kirvelee, että napa tärveltyi! Ja TIETENKIN otan mieluummin ihanat lapset kuin navan…

Tuo luovan ajan puute myös hiertää välillä.

Tottakai kosmiset asiat saa harmittaa! Kaikkea sitä meidän vartalo käykin läpi ihmiselämän kasvattamiseksi…

Vastaa

Tuo sairastaminen ilman lapsia ois kyllä jees. Kaipaan myös joitakin omia harrastuksia (ompeleminen, isojen palapelien teko) ilman että tarvii sama kerralla siivota pois. Saunominen kumppanin kanssa ilman, että koko ajan tarvii kuulostella onko lastenhuoneessa joku hereillä. Yhteiset illanistujaiset (ilman että koko ajan miettii montako kymppiä lastenhoitajaan menee…).

I feel you! Oispa niin iso kämppä että ois erikseen vaan harrastushuone, jonka oven sais lukkoon. 😀 Sekin on kyllä totta että saunominen ei ole enää 100% rentouttavaa kun täytyy koko ajan olla korva höröllä…

Vastaa

Kommentoi