Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi itsensä tunteville. ❤ Tuntuu todella onnekkaalle viettää jo toista äitienpäivää ja olla äiti mitä upeimmalle pikkuihmiselle. Ja pian taas toiselle!
Tänään vaihtui 22. raskausviikko, ja keskiviikkona pääsin moikkaamaan pikkutyyppiä rakenneultrassa. Tälläkään kertaa puoliso ei päässyt mukaan tukihenkilöitä koskevien rajoitusten takia mutta toisin kuin ensimmäiseen niskaturvotusultraan, menin tällä kertaa paljon paremmalla mielellä yksin. Eniten mua nimittäin mietitytti se, että onko kaikki hyvin. Niskaturvotusultran aikoihin me olimme käyneet jo yksityisellä varmistamassa että onko kohdussa todella ketään lievien ja ilmeisesti harmittomien munasarjakipujen takia, mikä osaltaan lievitti niskaturvotusultran jännitystä. Lisäksi päivittäinen pahoinvointi toi silloin varmuutta, että jotakin ihmeellistä siellä vatsassa todella tapahtuu.
Tällä kertaa olin toki tuntenut liikkeitä jo viikkoja, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime raskaudessa Elan kanssa. Arvelinkin istukan olevan edessä mutta silti jännitin, että onkohan kaikki kuitenkaan ihan kuten pitäisi.
Olemme Ferhatin kanssa olleet alusta asti samoilla linjoilla kuin ensimmäisenkin raskauden kanssa: sukupuolta ei kysytä. Se tuo iloisen yllätyslisän etenkin synnytyksen jälkeen mutta rajaa taas pois sen, että suunittelisimme asioita liikaa raskauden aikana pelkän sukupuolen perusteella. Ajattelin viikata vauvankaappiin juuri ne samat bodyt ja lelut kuin Elankin kanssa, vaikka toki suurin osa niistä ovat alunperin peräisin siskonpojaltani ja siksi voidaan mieltää ”poikien” vaatteeksi. Mulle se on oikeasti se ja sama.
Silti mä tein siellä ultrassa jotakin todella yllättävää. En tiedä johtuiko se siitä, että Ferhat ei saanut olla paikalla ja halusin viedä hänelle kuvien lisäksi jotain ”konkreettista” mutta: mä pyysin kätilöä olla suoraan kertomatta sukupuolta mutta kirjoittamaan sen meille paperille ylös! Ja kirjekuori, jonka sisällä se paperi on, on ollut mulla keskiviikosta lähtien matkassa mukana mutta edelleen suljettuna. En aio itse avata sitä, eikä Ferhatkaan halua, mutten tiedä mitä muuta sillä voi tehdä, haha. Yritin tyrkyttää sitä jo läheiselle ystävälleni, mutta hän sanoi ettei osaisi pitää salaisuutta sen jälkeen ja nyt mietin jos antaisin sen siskoilleni tänään kun menemme äitienpäiväkahveille. (No eivät kyllä osaisi pitää salaisuutta hekään.) Yksi vaihtoehto olisi avata kirjekuori sitten kun synnytys on käynnistynyt: oli sukupuoli mikä tahansa, se lisäisi iloa synnytykseen ja ehkä myös sitä kautta omaa oksitosiinituotantoa.
Välillä tuntuu että olen kärsimättömin ihminen maan päällä ja toisaalta taas yllätän itseni kantamalla suljettua sukupuolikirjekuorta tuntematta minkäänlaista houkutusta avata sitä.
Sitä paitsi, sain kuulla ultraamisen viimeisillä hetkillä hieman ikävimpiä uutisia, jonka jälkeen en ole tosiaan sijoittanut sukupuolelle sitä pienintäkään ajatusta. Ilmeisesti napanuorassa kuuluu olla kolme verisuonta, mutta mulla on niitä vain kaksi. Kätilö pyysi myös toisen kollegan paikalle tarkistamaan asia ja he molemmat totesivat yhden suonen puuttuvan. He molemmat myös kertoivat, että ei ole aihetta huoleen: joskus vauvat saattavat tämän takia syntyä pienempinä ja joskus taas ihan täysikokoisena. Kahdellakin verisuonella kuulemma pärjää mutta vauvan kasvua on seurattava ylimääräisellä kontrollilla.
Mä en ole helposti huolestuvaa sorttia ja uskokaa tai älkää, en ole edes googlettanut tätä asiaa. (Mutta jos siellä on joku, joka on kokenut samaa, kertokaa ihmeessä.) Uskon kätilöiden sanaan ja uskon, että saamme syksyllä terveen vauvan syliimme, vaikka hän olisikin pienempi. Mun on vaikea murehtia jotain, mistä mulla ei ole vielä omaa henkilökohtaista kokemusta. Siksi lähinnä mietin taas sitä imetystä: pienempi vauva voi todennäköisesti jäädä pidemmäksi aikaa sairaalahoitoon, sille määrätään todennäköisemmin lisämaitoa ja imetys lähtee todennäköisemmin haastavammin käyntiin. Ja mä haluaisin yli kaiken edellisen ”vajaavaisen” imetyskokemuksen jälkeen aloittaa tämän kanssa ihan puhtaalta pöydältä ja ilman ainuttakaan lisähaastetta.
No, täytyy luottaa, että kaikki menee hyvin ja että meidän vauva saa kaikki tarvittavat ravinteet sen puuttuvankin verisuonen edestä. Kätilö sanoi, että koska maitoa on tullut minulta jo viikkoja (tällä kertaa maitoa alkoi valumaan raskausviikolla 18, Elan kanssa 22), se ennustaa yleensä pitkää imetystä. Kuulemma pienenkin vauvan kanssa täysimetys voi olla mahdollista ja helppoa. Täytyy uskoa, että oli vauva millainen tahansa, imetystaipale alkaa aina alusta uuden lapsen kanssa eikä edellinen kokemus ole kuin vain henkisesti läsnä.
Muuten kaikki näytti siltä kuten pitikin, vauva oli täydellinen, todella liikkuvainen tapaus, joka painoi kuitenkin jo tässä vaiheessa 400g. Eli hyvin on ollut kasvua ainakin tähän asti. Oli niin kummallista seurata hänen akrobaattista esitystä, kun itse tunsi vain pienen hipaisun siellä täällä. Hän näytti mielestäni ihan Elalta, niin kaunis pieni ihme, jota (toivottavasti) saan kantaa ja kasvattaa vielä kuukausia sisälläni. <3 Sanon sen joka päivä ääneen, että on maailman parasta olla raskaana. Mun on vaikea sisäistää, että saan kokea jotain näin ainutlaatuista jo toisen kerran elämässäni.
Elan rusetti on saatu Gipsy Parrotista, josta saa vielä tänään 10.5. 20% alennuksen koodilla SARANDA
Ps. Sunnuntain kunniaksi, alla koko viikon postaukset:
Sohva on talon sydän – esittelyssä meidän vastuullinen Hakolan sohva
Minusta tulee kahden lapsen äiti – ajatuksia rakenneultrasta ja sukupuolesta
Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi
32 vastausta aiheeseen “Minusta tulee kahden lapsen äiti – ajatuksia rakenneultrasta ja sukupuolesta”
[…] hän edes synnytykseen. Siksi harkitsin kotisynnytystäkin, mikä poistui sitten vaihtoehdosta kun rakenneultrassa selvisi vauvan napanuorassa olevan vain yksi valtimo. Tästä johtuen meillä oli ylimääräinen kontrolli elokuussa, ja kun Ferhat saikin tulla sinne […]
[…] jolla “selviää” sekä tulevien lasten lukumäärä että niiden sukupuolet. Me emme tiedä tulevan lapsen biologista sukupuolta, aivan kuten ei tiedetty Elankaan kohdalla. Olen kertonut nähneeni ainakin omasta mielestäni […]
[…] viikolla meillä on ylimääräinen ultraääni, jossa tarkistetaan sikiön vointi yksivaltimoisen napanuoran vuoksi. En ole itse huolissani ollenkaan, sillä liikkeet ovat vahvoja ja vatsa sen kuin kasvaa, vaikkakin […]
Meidän lapsella todettiin rakenneultrassa sama poikkeavuus. Olin tosi stressaantunut asiasta ja se pyöri mielessäni. Raskaus sujui kuitenkin täysin normaalisti ja vauva syntyi ihan normaalin kokoisena. Raskauden aikana oli pari ylimääräistä ultraa, mikä oli tietenkin kiva asia. 1pv iässä vauvalta ultrattiin vatsanseutu tuon napasuonipuutoksen vuoksi. Kaikki oli normaalia. Myöhemmin lapsemme sairasti monta munuaistulehdusta ja hänellä todettiin virtsan takaisinvirtaus. En voi olla miettimättä onko tällä yhteyttä napasuonipuutokseen, joskus olen sitä miettinyt. Tsemppiä, uskon että teillä menee kaikki hyvin!
Kuopukseni syntyi rv. 41+5 lähes 20 vuotta sitten. Synnytyksessä todettiin, että napasuonia oli vain kaksi. Lapsi oli sisaruksiaan pienempi, 3980 g, mutta mitään haittaa yhden suonen puuttumisesta havaittu.
Kiitos paljon kun jaoit. <3 Tulee niin hyvä mieli itselleen. 🙂 Ja oikein hyvän painoinen on siis ollut hänkin, vau! Kivaa päivää sinne. <3
Meillä huomattiin vasta lapsen synnyttyä että oli kaksi suonta. Lapsi oli kasvanut normaalisti ja sairaalassa vain ultrattiin sisäelimet ja katsottiin hieman tarkemmin että kaikki on ok. Onnellista loppuodotusta <3
Kiitos tuhannesti kun kerroit, onneksi kaikki oli mennyt hyvin eikä huoli varjostanut teitä raskausaikana. <3 Näkeekö muuten sen verisuonimäärän ihan paljaalla silmällä napanuorasta synnytyksen jälkeen? 🙂 Niinkö se selvisi sitten?
Mun esikoisella todettiin kans vain kaksi napasuonta ja kävinkö kerran vai kaksi kontrollissa tarkistamassa, että sikiö kasvaa hyvin. Sen puolesta ei ollut mitään ongelmaa, kasvoi riittävästi.
Synnytys käynnistyi 37+6 lapsiveden menolla (Perätila jonka vuoksi oli aika suunniteltuun sektioon 39+4, mutta aikaisemman käynnistymisen vuoksi kiireellinen sektio.) ja tyttö syntyi terveenö täysin pistein. Toki oli 48,5cm ja 3180g. Imetys lähti sujumaan erittäin hyvää ja täysimetin 6kk ja jatkoin osittain siihen, että tyttö oli 1v3kk. Nykyään neiti on 6 vuotias.
Kuopus syntyi viime kesänä tasan 40+0 hätäsektiolla, kun ei loppujen lopuksi mahtunutkaan tulemaan alateitse ja sykkeet laski supistellessa. Tämä neiti olikin 52cm ja 4265g, eli reilusti isompi kuin isosisko, mutta paino tasaantui on oikein sopiva hänkin. Synnytykseen liittyvien muiden juttujen vuoksi neiti oli pari vuorokautta lastenteholla, jossa sai hieman lisämaitoa, mutta siitä huolimatta imetys lähti hyvin käyntiin ja täysimetin taas 6kk ja edelleen jatkuu osittain.
Ei kannata siis murehtia, ettei imetys onnistuisi pienen koon vuoksi. En tiedä minkä kokoinen sun esikoinen on ollut ja eksyin tänne fb kautta lukemaan tän postauksen, mutta kaksi napasuonta ei tarkoita, että vauva olisi radikaalisti pieni/liian pieni.
Kiitos tosi paljon kun jaoit sun molemmat kokemukset. 🙂 Ja niin hienoa että imetys onnistui molempien kanssa! Meidän esikoinen syntyi 3300g ja 52cm. 🙂 Toivottavasti toinen kasvaisi myös täysikokoiseksi. <3
Moi! Mulla oli sama homma toisessa raskaudessa, että oli vain yksi valtimo, käytiin sitten kasvukontrollissa muistaakseni kerran jossa todettiin kasvun olleen normaalia. Kätilö sanoi että vauva voi syntyä vähän pienempänä mut lopulta syntyi lähes 4kg terve tyttö. En osannut huolehtia kun eka oli syntynyt keskosena joten oletin että saan vaan pieniä vauvoja mutta kaikki meni hyvin vaikka toinen valtimo puuttuikin ja lapsi olikin lopulta syntyessään melkein tuplasti isompi kuin ensimmäinen! (Tosin oli myös 6 viikkoa pidempään mahassa) Tsemppiä loppuraskauteen sulle, voikaa hyvin 🙂
Vitsi miten ihana kuulla. 🙂 Kiitos tosi paljon kun jaoit! Ihanaa kevättä teidän koko perheelle. <3
Tuosta kaksisuonisesta napanuorasta ei todennäköisesti kannata huolestua, jos mitään muuta poikkeavaa ei ole löytynyt. Meillä oli rakenneultrassa sama löydös, ja sovittiin kontrolliultra muistaakseni viikolle 28 tai sinne päin. Siellä lääkäri oli näkevinään kaikki kolme napasuonta, eikä meidän enää sen jälkeen tarvinnut käydä kontrolleissa.
Kun lapsi sitten aikanaan syntyi (viikolla 39+3, käynnistyi itsestään ja synnytys sujui upeasti), kävi ilmi, että kyllä se yksi suoni sittenkin puuttui 😀 Syntymäpaino oli 4080 g ja pituutta 52 cm, eli ei todellakaan vaikuttanut kasvuun meillä. Muistaakseni tuon napanuoran takia vauvalta kuitenkin ultrattiin munuaiset ja ehkä jotain muutakin parin päivän ikäisenä. Kaikki oli ihan kunnossa. (Vai johtuikohan se ultraus siitä? En ainakaan muista, mistä muusta se olisi voinut johtua.) Lapsi on nyt 1 v 8 kk ja kaikki on hienosti. 🙂
Myöskin yhdellä kaveripariskunnalla on ollut sama löydös, mutta heidänkään lapselleen siitä ei koitunut mitään harmeja. He kyllä kävivät tiheään ultrassa sitten loppuraskaudesta, jotta vauvan kasvua voitiin seurata. Tietysti kaikki on mahdollista, mutta mitä itse silloin huolissani googlailin, niin on tosiaan melko harvinaista, että pelkästään puuttuva napasuoni aiheuttaisi vauvalle mitään ikävää.
Tosi ihana kommentti, kiitos. <3 Vaikka en ole halunnut netistä lukea aiheesta, vertaiskokemukset (ja nimenomaan positiiviset kokemukset) tuntuu kultaakin arvokkaammalta. Ihana kuulla että teillä ja teidän kaverin lapsilla on mennyt kaikki hyvin! Kivaa keväistä viikkoa sinne. <3
Moikka! Paljon onnea pikkusisaruksesta ❤ Meille selvisi synnytyksessä, että napanuora oli kiinni istukan kalvossa (eli tosi heiveröisesti, kun yleensä kiinni istukassa). Se olisi voinut ilmeisesti aiheuttaa sen, että vauva ei kasva kunnolla, istukan repeämisen jne. kamalia juttuja. Mutta meille syntyi 4,2 kiloinen pikkuveli, joka oli vielä viihtynyt masussa pari viikkoa yli lasketun ajan ja silti kaikki meni hienosti. Monella ystävälläkin on havaittu ultrissa kaikennäköistä ja monia on seurattu tosi tiuhaan, mutta silti kaikkien pienokaiset on saatu maailmaan terveenä ja hyvinvoivana. Eli usko kätilöiden sanoja ja pysy poissa googlesta, yleensä kaikki menee lopulta hyvin. Kaikkea hyvää loppuodotukseen!
Kiitos tosi paljon lohduttavista sanoistasi, näillä kelpaa aloittaa viikko hyvillä mielin. <3
Ei tietenkään siinä että kokisin hyvää mieltä sun raskauden riskeistä, kuulostaa näin tietämättömän korviin niin pelottavalta, mutta niin ihana kuulla että kaikki meni hyvin ja vauva oli kasvanut noin hienosti! 🙂 Se valaisee itsellenikin kovasti toivoa. Jossain määrin jopa helpottavaa, ettette tiennyt riskeistä kun vasta synnytyksessä ettei huolta olisi syntynyt turhaan?
Ja ihanasti neuvottu, google on kyllä jossain tapauksessa ihan vihollinen ja noudatan neuvoasi, en lähde sille tielle! 😀
Kivaa viikkoa sinne koko teidän perheelle! 🙂
Iloista Äitienpäivää! ❣
Minulla on tuolla omassa huoneessaan kaverille videopuhelua puhuva esikoistytär, joka täyttää tänä vuonna 11 vuotta. Napanuoran kanssa oli tuo sama ”erikoisuus” aikanaan. Ultrat oli pari kertaa extrana virtausten seuraamiseksi. Mitään vaikeuksia ei koskaan napanuora- asiasta ilmennyt. (Vauvana oli refluksia, mutta se ei liity oikein mihinkään erityiseen).
Neitokainen on aina ollut siro, mutta jäntevä ja vahva. Oppi kävelemään aikanaan n. 10kk iässä, lukemaan eskarin alussa, ja koulussa onkin sitten ollut pääosin tylsää, kun on niin nopea oppija (nyt korona- aikana hän tylsistyy kotona ja ikävöi kavereita). Harvoin kehtaa missään yhteydessä sanoa, mutta sanon tässä, lapsi on lahjakas.
Kiitos paljon ja samoin. <3
Tosi ihana kuulla että teillä on mennyt kaikki hyvin ja lapsi on kasvanut todellakin lahjakkaaksi tapaukseksi! 🙂 Huvittaa miten erilaisia lapset on – meidän esikoisella ei ole koskaan ollut mitään poikkeavaa, kaikki ihan normaalia raskaudesta asti ja silti 1v 2kk kävely ei kiinnosta. 😀 Eli kaikki on tosiaan mahdollista, kiitos muistutuksesta. <3
Meillä lapsilla on 4 vuoden ikäero, ja nuoremman vauva-aika (ja oikeastaan kaikki vuodet sen jälkeenkin), on ollut näiden yksilöllisten erojen ihmettelyä. Lapsilla erilainen perustemperamentti, suhtautuminen uusiin ja erilaisiin tilanteisiin tai oikeastaan mihin vaan asioihin, ruokahalu, nukahtamis-ja heräämistavat, luontaiset kiinnostukset, motorinen ja tunne- elämän kypsymistahti jne. Toisen lapsella kohdalla lähes jokainen kasvun vaihe on mennyt jotenkin eri tavalla. Kovasti hämmästelin myös täysimetyksen vaikutusta (tai vaikuttamattomuutta): nuorempi lapsi oli 99% täysimetyksellä lähes vuoden ikään, ja on silti sairastanut kaikki mahdolliset lastentaudit (+ useita ruoka-aineallergioita). Olin jotenkin kovin tunteellinen joskus tämän asian kanssa (miksi se imetys ei auttanut, vaikka välillä imetin niin väsyneenä, että sielu itki verta 🤣). Toisessa raskaudessa paino nousi todella reippaasti, maha pullahti jo rv 11, ja silti lapsukainen oli yllättäen jopa siroa isosiskoaan kevyempi. Oma muodonmuutos ei siis yhtään ennustanut vauvan mittoja 😆 Onneksi olin silloin nuorehko, ja toimelias, kilot sulivat ilman mitään vaivannäköä. Nyt olisi taatusti eri tilanne, kun mittarissa on 30+.
Tää on kyllä niin ihmeellistä! 😀 Ihan uskomatonta kuinka saman ihmisen raskaudet ja lapset voivat olla niin erilaisia. 😀 Ihanaa kun jaoit ja muistutit tästä!
Kyselit lisätietoa yksivaltimoisesta napanuorasta. Jos et halua kuulla huonoja uutisia, suosittelen poistamaan tämän viestin lukematta ja lopettamaan lukemisen just nyt tähän kohtaan. Neutraalin tiedon saaminen voi olla sinulle joko hyvää valmistautumista mahdolliseen ikävään löydökseen tai toisaalta se voi täysin turhaan jäädä varjostamaan täysin normaalisti sujuvaa raskautta ja pikkulapsiaikaa, joten mieti tarkoin.
–
–
–
–
–
–
Jos haluat tietää lisää, niin tässä otteita Duodecimin artikkelista Yksivaltimoinen napanuora (1994;110(21):1987, Jouko Pirhonen:
Yksivaltimoiseen napanuoraan liittyy huomattavasti suurentunut perinataalikuolleisuus (keskimääräisenä arviona on esitetty 19.2 %) (Heifets 1984). Kaksi kolmesta kuolemasta sattuu raskauden aikana ja loput synnytyksen jälkeen.
Ennenaikainen synnytys on yleistä: saatavilla olevissa julkaisuissa keskimääräiseksi riskiksi arvioidaan 25.3 % (Heifets 1984). Seurantatutkimuksissa keskimäärin neljäsosa lapsista on painanut alle 2 500 g. Onkin arvioitu, että näillä lapsilla pieni syntymäpaino olisi merkittävämpi perinataalikuolleisuutta lisäävä tekijä kuin ennenaikainen synnytys.
Heifets julkaisi 1984 artikkelin, jossa 50 prospektiivisen tutkimuksen perusteella saatiin epämuodostumien keskimääräiseksi taajuudeksi 21.1 %. Kaiken kaikkiaan epämuodostumia esiintyy 10–20 kertaa enemmän kaksivaltimoisiin verrattuna. Yksivaltimoiseen napanuoraan liittyvät epämuodostumat ovat yleensä vaikeita, ja niitä todetaan tavallisesti monessa elimessä samanaikaisesti.
Tuoreimpien tutkimusten mukaan yksivaltimoinen napanuora liittyy tiettyihin kromosomipoikkeavuuksiin. Yksivaltimoiseen napanuoraan liittyy siis selvästi enemmän kromosomaalisia poikkeavuuksia; osuus vaihtelee välillä 6.1–17.1 %
MUTTA:
Kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän tutkimuksia yksivaltimoisesta napanuorasta ainoana poikkeavuutena, puhumattakaan siihen liittyvien raskausriskien ja sikiövaikutusten esiintyvyydestä. Siitä ollaan kuitenkin verraten yksimielisiä, että perinataalinen kuolleisuus on sen yhteydessä yleisempää normaaliraskauksiin verrattuna (Giraud ym. 1971, Bryan ja Kohler 1974, Heifets 1984, Clausen 1989, Lilja 1991). On myös esitetty, etteivät yksinapavaltimoiset lapset kestä synnytyksen toista vaihetta yhtä hyvin kuin kaksivaltimoiset (Giraud 1971).
Huolimatta riskien huomattavista prosenttiosuuksista eivät esimerkiksi Yalen löydökset saavuta tilastollista merkitsevyyttä verrattuna sellaisten raskauksien komplikaatioihin, joissa on kaksivaltimoinen napanuora. Tämän osoittamiseksi tarvittaisiin keskimäärin 500 sellaista tapausta, joissa löydöksenä on pelkästään yksivaltimoinen napanuora.
Lisätutkimuksista kyselit myös, tässä niistä:
Seuranta
Jos kaikututkimuksessa todetaan yksivaltimoinen napanuora, kannattaa tutkimuksia jatkaa. Löytyykö kenties muita epämuodostumia? Onko lapsivettä sopivasti? Missä ja millainen istukka on? Miten on sikiön kasvun laita? Osassa tapauksista sikiön epämuodostuma tai epämuodostumat ovat niin vaikeita, että raskaus on jo päättynyt tai päättyy väistämättä sikiön menehtymiseen. Jos elossa olevasta sikiöstä löytyy vakavia epämuodostumia, jatkotoimista päätetään tapauskohtaisesti. Tällöin tilanteen havaitseminen mahdollisimman varhain olisi tärkeää.
Kromosomiston määrittämistä tulee vakavasti harkita, jos yksivaltimoiseen napanuoraan liittyy sikiön epämuodostum(i)a. Jos ainoaksi löydökseksi jää yhden napavaltimon puuttuminen, ei kromosomiston määrittäminen nykykäsityksen mukaan ole aiheellista.
Jos sikiöstä ei löydy mitään poikkeavuuksia, on myös tällöin normaalia tarkempi seuranta paikallaan. Varsinkin sikiön kasvua kannattaa seurata tavanomaisten menetelmien lisäksi toistetuin kaikututkimuksin. Kohtuvaltimon dopplertutkimuksella voidaan pyrkiä ennustamaan sikiön pienikasvuisuuden riskiä (Pirhonen ja Erkkola 1991, Bowers ym. 1993). Myös toistetut kardiotokografia- ja sikiön bioprofiilitutkimukset ovat joissakin tapauksissa paikallaan.
Jos lapsella ei vastasyntyneisyyskaudellakaan ilmene mitään poikkeavaa, ei lapsen pitkäaikaisennuste poikkea normaalista. Kasvussa, älyllisessä kehityksessä tai muiden epämuodostumien esiintyvyydessä ei ole eroja normaaliin verrattuna, vain napatyriä todetaan jonkin verran tavallista enemmän (Froehlich ja Fujikura 1973). Kahdessa verraten tuoreessa raportissa (Leung ja Robson 1989, Bourke ym. 1993) tosin kehotetaan tekemään virtsateiden kaikututkimus kaikille lapsille, joilla on ollut yksivaltimoinen napanuora. Jälkimmäiset tutkijat totesivat 7.1 %:lla näistä lapsista virtsateiden merkittäviä mutta oireettomia poikkeavuuksia. Varsinkin vesikoureteraalista takaisinvirtausta todettiin selvästi tavallista useammin.
t. lääkäri, joka ei tosin ole pediatri eikä gyne (eli mulla ei ole tätä tekstiä enempää asiantuntemusta tästä varsin harvinaisesta löydöksestä)
Tähän lisäyksenä se että ko artikkeli on kyllä varsin vanha eli voipi olla että tämän jälkeen tullut uusi tieto onkin erilaista, kun ilmeisesti varsin vähän dataa löytyy yksivaltimoisesta istukasta ainoana löydöksenä. Ehkä täällä on joku jolla on tuoreempaa tietoa asiasta 🙂
Ja vielä positiivisempana lisäyksenä että kun vähän googlailin asiaa niin löysinpä tämmöisen ihan kaikille avoimen artikkelin asiasta: https://www.vau.fi/raskaus/raskauden-seuranta/yksivaltimoinen-napanuora-yleinen-mutta-harvoin-vakava-rakennepoikkeama/
Jonka valossa tuo aiempi tieto on turhan negatiivista 🙂
Kiitos kun laitoit. 🙂 En nyt tässä mielentilassa lukenut kun muutaman lauseen mutta palaan luultavasti siihen (henkisesti :D) paremmalla ajalla. 🙂
Käsitinkö kuitenkin oikein että tiedot perustuvat yksivaltimoiseen napanuoraan eikä kaksi-? 🙂 Meidän tapauksessa niitä on siis kaksi.
Normaalissa napanuorassa on kaksi valtimoa ja yksi laskimo eli kolme verisuonta. Kun toinen valtimo puuttuu, napanuora on yksivaltimoinen.
Joo mä just äsken hokasin että vitsi mikä aivopieru, tottakai toinen on laskimo. 😀
Voi niin kivat kuvat! 😍 hyvältä kuulostaa myös rakennusultran tulokset vaikka saitkin pienen ikävän uutisen, kyseessä ei varmasti ole mikään sen vakavampi asia eli älä murehdi (tiedän, että et hirveesti murehdikaan) kaikki menee hyvin ja pian teillä on toinen ihana pikkuinen! 💗
Kiitos muru, niin ihana ja positiivinen kommentti, just like you. <3
Hei, pienestä koosta ja alun haasteista huolimatta imetys voi myös onnistua. Minun esikoinen syntyi keskosena ja painoi 2100 g. Nenä-mahaletkusta, pullosta, teho- ja lastenosastosta huolimatta imetys lähti onnistumaan ja meillä oli pitkä imetystaival. Tiedän, että tämä on harvinaisempaa näin mutta olisin itse toivonut että edes joku olis kannustanut ja uskonut imetyksen onnistumiseen eikä vain suoraan lytännyt toivetta mahdottomana.
Voi miten ihana, ihana kuulla. <3 Olen niin onnellinen teidän puolesta ja samalla toiveikas meidän puolesta. 🙂 Mutta tosi kävää, jos et saanut riittävästi kannustusta imettämiseen… Kaikki on mahdollista, se olisi hyvä tuossa vaiheessa todellakin korostaa!
moikka,
mun kummitytön äitillä todettiin sama juttu kun hän odotti vauvaa: vain kaksi verisuonta napanuoraan. He kävivät kyllä raskauden aikana myös kunnon tutkimuksissa asian takia lievittämässä pelkoo muttei muuten mitään poikkeuksellista löytynyt.
Mun kummityttö lopulta syntyi 50cm ja 3500g eli ihan ”normaalina” 🙂 nyt 6kk ikäinen ja kasvanut tasaisesti pitutta, vajaa 7kg missä menee kuulemma alakäyrillä siitä huolimatta, että syö paljon. Toki on ollut todella liikkuvainen vauva! Mutta vauvaa katsellessa ei todellakaan muista, että raskaudessa olisi ollut jokin ”vialla”.
Eli sanoisin, ei syytä huoleen <3 ja jos siellä on mahdollista, niin pyydä jotain tarkempaa tutkimusta 🙂
Heippa, kiitos kovasti kun jaoit tämän. <3 Lohduttava kuulla, että synnytysmitat olivat sitten tosi hyviä ja lapsi on kasvanut normaalisti. 🙂 Voisitko mitenkään kertoa vielä, että mitä nämä lisätutkimukset olivat? Kiitos lohduttavista sanoistasi vielä!