Luin vähän aikaa sitten Reetalta Fashion Statement -blogista mielenkiintoisen postauksen siitä, miksi hän ei kerro asupostauksissaan vaatteiden alkuperän. Vaate- tai verkkokauppojen listaamatta jättäminen asukuvien päätteeksi on blogeissa aika harvinaista, minkä takia ajattelin itsekin kertoa, miksi teen niin. Kiitos Reetalle postausaiheesta!
Toki blogini on vähän tällainen sekamelskablogi, jossa muodin tai vaatteiden osuus on aikakaudesta riippuen 5-15%. Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin postaan huomaamattakin useamman asun putkeen – kuten kävi nytkin kolme postausta peräkkäin. Joskus on oikeasti mukava esitellä asukokonaisuuksia blogissa muun tekstin ohella, joskus käytän asukuvia pakollisina kuvituksina kun en muutakaan keksi.
Aivan kuten Reetallakin, pääsyy on se, etten halua kannustaa seuraajiani kuluttamaan ja ostamaan kokoajan uutta. Haluan inspiroida lukijoita yhdistämään ja soveltamaan kenties vanhoja vaatteita uusilla tavoilla. Mulla toistuu kans samat asut ihan kokoajan, ja toivon että se saa monia miettimään, että heidänkään ei tarvitse helposti kyllästyä omiin vaatteisiinsa. Miksi on jotenkin uncool jos käyttää paljon samoja vaatteita?
Välillä vinkkaan jostain kivasta uudesta vaateesta, mutta nykyään sen täytyy olla vastuullisemmin hankittu: ehkä jostain kotimaisen ja pienemmän firman koruista tai kierrätysmateriaaleista tehdyistä laukuista. Välillä on kiva hehkuttaa kirpparilöytöjä, vaikka tuskin kukaan löytää täsmälleen saman paidan käytettynä samasta paikasta. Yleensä mun uusina hankitut vaatteet ovat vain niin vanhoja ettei se palvelisi ketään vaikka listaisinkin niiden alkuperän ylös.
Se, että valitsen todella huolella mitä merkkejä haluan suositella tai markkinoida, vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti mun blogituloihin. Siitä ei ole pitkä aika kun jouduin kieltäytymään yhdestä vaatebrändin yhteistyötarjouksesta, jolla olisin kattanut parinkin kuukauden yhteistyötuloni. Nämä ovat kuitenkin valintoja josta haluan pitää kiinni ja toivon, että pystyn pitämään niistä kiinni myös jatkossa.
Mitenköhän mun pad thai -annos liittyy tähän postaukseen…
Kuvien mekosta: ostin sen Marmariksesta kesällä 2015 koska aidosti näin yhteisen tulevaisuuden pitkälle. Enkä ole kyllästynyt siihen millään tavalla. Se on ollut mulla siitä kesästä asti joka kesä päällä kymmeniä kertoja, myös syksyisin sukkahousujen ja neuleen kanssa. Rannekello on poikaystäväni Pariisista vuonna 2014 tuotu tuliainen ja olen käyttänyt sitä niin paljon, että olen joutunut jo kertalleen vaihtamaan siihen hihnan. Kengät ovat muutaman vuoden takaiset H&M:stä, ihan söötit, mutta jääneet tosi vähälle käytölle. Nykyään ne ovat tuulen ja sateen koettelemat terassikenkäni, jotka silti päätyvät välillä arkenakin jalkaan.
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
16 vastausta aiheeseen “Miksi en kirjoita postaukseen vaatteiden alkuperän?”
Mäkin olen alkanut vuosien varrella kannattamaan sellaista minimalisista vaatekaappia, jonka vaatteita voisi yhdistellä helposti keskenään. Pyrin miettimään tarkkaan mitä ostan, tulenko käyttämään sitä oikeasti ja tarvitsenko sitä, vai onko kyseessä turha heräteostos. Mulla on esimerkiksi vieläkin rentoina sortseina käytössä sellaiset harmaat college-sortsin tapaiset, jotka ostin 15 vuotta sitten, kun olin 16-vuotiaana Jenkeissä leirillä. Niissä lukee Bryant, joka oli Collegen Campuksen nimi 🙂 En kyllä luopuisi niistä muutenkaan, ne on ihana muisto!
Tosi hyviä pre-ostosajatuksia, joita jokaisen pitäisi käydä ajan kanssa kunnolla läpi. 🙂 Ja voi vitsi miten ihanaa että on tollaset rakkaat turvakollarit! Kun jotain vaatetta rakastaa, se pysyy pitkään menossa mukana. 🙂
Mäkin käytän samoja vaatteita vuodesta toiseen! Hyvänä esimerkkinä mekko, jonka ostin 6. luokan kevätjuhlaan: käytän sitä edelleen kesäisin arkimekkona ja talvella juhlissa – ja täytän seuraavaksi 25! Voin myös myöntää ostavani vaatteita sillä silmällä, että ne mahtuvat päälleni ja näyttävät edelleen hyviltä esim. raskausaikana. 😀 Musta on mukavaa, ettei blogi ole niin voimakkaasti kaupallinen kuin monet muut. Ja jos joku haluaa ostaa samanlaisen vaatteen kuin kuvassa, voi sen ostopaikkaa/merkkiä kysyä tarvittaessa.
Vautsi, ihan mahtava periaate. Tykkään ja ihailen suunnattomasti! Ja kiitos paljon kommenttistasi. 🙂 Mäkin haluan uskoa että jos joku on aidosti kiinnostunut vaatteesta, siitä voi kysyä kommenttiboksissa. 🙂
Toivottavasti sulla ja sun mekolla on vielä pitkä yhteinen tulevaisuus edessä. <3
En oo ihan varma miten eksyin sun blogiin ja just tähän postaukseen mutta siis wau! Jotenkin oon alkanut irvistelemään ns. lifestyle blogeissa (niitä vielä viitisen vuotta runsaasti lukeneena) sille miten asukuvilla usein ikään kuin lietsotaan kulutushysteriaa ja luodaan kuvaa siitä miten aina pitäisi olla uutta ja bränikkää päällä. Freesi postaus, ilmastoahdistuksissa hirveän ihanaa ja toivoa valavaa lukea tällaista, kiitos!!! ️ (upea mekko muuten!)
Hei apua. <3<3 Oon ihan sanaton. Ei näin kivalle kommentille voi vastata mitenkään riittävän kivasti takaisin! Muuta kuin kiitos! Ja toivottavasti pysyt jatkossakin mukana. 🙂 Ja otan mielelläni postausideoita vastaan!
Musta on vaan kiva, ettei sulla ole kauheeta listaa siitä mistä mikäkin on!
Kiitos! <3 Ihanaa ettei se oo kaikille ihan järjetöntä. 😀
En ookkaan ajatellut tätä, että joku jättäisi pois oleellisen asian teksistä. Musta on ehkä hassua, jos postaus tehdään liitettynä tiettyyn tuotteeseen, ettei sen juuria kerrottaisi. Vähän sama, kuin kehuttaisiin ravintolaa, muttei kerrota mikä ravintola kyseessä.
Ymmärrän kyllä pointin, en itekkään suosi kulutushysteeriaa vaan monta kertaa puhunut hutiostoksista ja harkitsemisesta, mutta saman kulutushysterian voi tehdä myös kirppiksellä, koska on niin halpaa. Mulla on paljon samoja vaatteita blogissa ja laitan niistä aina maininnan, koska yritys voi tehdä vielä samantyylisiä vaatteita kuin 3 vuotta sitten.
Esimerkkinä Monki teki suositun takin viime vuonna ja tänä vuonna myyntiin tuli melkein samanlainen, ja jos mulla olisi viime vuoden takki niin lukija/seuraaja löytäisi/voisi löytää vastaavanlaisen, tai kysyä nettikirppiksiltä.
Toisaalta tottakai jos blogissa ei ole olennaista vaatteet niin miksi niitä mainostaakkaan
Tosi hyviä pointteja, kiitos. 🙂 Olen miettinyt (jos jaksaisi…) kirjoittaa aina loppuun erillisen teksikappaleen siitä mikä on kuvien vaatteiden tarina. Eli ei periaatteessa listaa vaatekaupoista vaan kertoo että tämä paita x on H&M:stä mutta se on lainassa siskoltani tai nämä luottofarkut ovat olleet 8 vuotta käytössä jne. Tavallaan silloin niissä asukuvissakin on jotain ”järkeä”. 🙂
Musta on ihan mahtavaa, että kaiken kaupallisuuden keskellä pidät edelleen oman ei-niin-kaupallisen tyylisi eikä jokainen näennäisesti päiväkävelyä käsittelevä postaus sisällä aina kymmentä mainoslinkkiä päällä oleviin vaatteisiin ja asusteisiin. Lisäksi tosiaan yhdistelet vaatteita tosi kivasti, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että sun tyylin kulmakivi on susta hehkuva positiivisuus ja tyytyväisyys omaan itseesi.
Voi vitsi, kiitos! <3 🙂 Ihan uskomatonta miten iloiseksi just teit mut. 🙂 Ja tosi mahtavaa että oma periaate siitä ettei merkitse vaatteiden alkuperää välttyy positiviisesti myös lukijoille. Se on mulle tosi tärkeetä!
Juuri näin! Allekirjoitan täysin tämän Lauran kommentin.
Yleensä en edes kiinnitä kauheasti huomiota vaatteisiin, koska en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut pukeutumisesta, ja itse käytän muutamia samoja vaatteita viikosta ja vuodesta toiseen 😀 Tuskin siis huomaisin, vaikka kuvissa olisikin usein samoja vaatteita. Se, mikä blogistasi on jäänyt mieleen, on sun ihana positiivisuus ja lämminhenkisyys, joka välittyy näiden postausten kautta (sekä tekstissä että kuvissa).
Arvostan periaatteitasi tämän asian suhteen. Hyvä kirjoitus kaikin puolin! 🙂
Ihana sinä! Onnistut aina saamaan mun kasvoille tosi leveän hymyn. 🙂 Kiitos paljon. <3 Toivottavasti voin kirjoituksillani antaa edes 5% siitä mitä sä annat mulle!
Mun mielestä on tosi ihanaa, miten sä yhdistelet sun vaatteita ja se, että sulla on oma tyyli, jolle oot uskollinen 🙂
Kiitos paljon ihana. 🙂 Tulipa hyvä mieli tästä!