Nykyään ja etenkin omanikäisteni piirien keskuudessa uskonto ei ole mikään yleinen puheenaihe. Joillekin se on tabu ja toisille se on teema, joka ei herätä minkäänlaista kipinää aloittaa keskustelu. Jos puhutaan uskonnollisuudesta, viitataan surullisen usein lähinnä tämänpäivän uskonnon nojaan tehtyihin ääritekoihin.
Minulta kysytään niin blogissa kuin kasvotutekin monesti, mihin uskontoon kuulun. Kierrän ja kaarran vastaustani lähes joka kerta. Olen ensi kuussa 23 enkä ole vieläkään muodostanut omaa uskontoideniteettiäni. En kuulu kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan uskontoon virallisesti. Perheeni on Kosovon muslimeja, mutta ”maallistuneita” siten, että uskonto ei ole juurikaan koskaan näkynyt perheessämme.
Jo pienenä tyttönä lukion viimeiseen kurssiiin asti valitsin uskonnonopetuksen sijaan aina elämänkatsomustiedon. Tuntui turvallisemmalta miettiä mihin erilaisiin uskontohin muut maailmankansalaiset uskovat ja miksi kuin miettiä samaa omalla kohdallani. Huomaan, että teen niin yhä. Pohdin, mistä syistä ihmiset päätyvät tiettyihin ratkaisuihin enkä niinkään sitä, miksi minä.
Ehkä uskontoidentieettini on asia, joka tulee muovutumaan läpi elämäni. Ehkä menen joskus jollekin pyhiinvaelluksmatkalle ja löydän kaikki vastaukseni sieltä. Ehkä koen jonkinlaisen herätyksen jossain paikassa silloin, kun sitä vähiten odotan.
Tällä hetkellä uskon siihen, että maailmassa on loputtomasti hyvää. Vilpittömiä auttamishaluisia ihmisiä on enemmän, kuin voimme käsittääkään. Uskon siihen, että oma hyvyys palkitaan – ehkä tuonpuoleisessa mutta ainakin jo tässä elämässä kun oma sydämellisyys heijastuu omaan ympäristöön ja muihin ihmisiiin. Yhden elämän karma.
Rukoilen silloin tällöin, mutta en välttämättä kellekään tai millekään. Rukouseni ovat tapoja ilmaista kiitollisuuttani ja toiveeni ääneen. En oleta, että kukaan kuulee ne. Toivon oikeastaan, että niillä on isompi vaikutus omaan käyttäytymiseeni ja mieleeni kuin kehenkään tai mihinkään muuhun ulkopuoliseen voimaan.
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
8 vastausta aiheeseen “Mihin uskon?”
Saanko kysyä: mitä mieltä vanhempasi ovat siitä ettet mennyt opiskelemaan tai ettet opiskele islamia? Olen käsittänyt että islmanin usko ”periytyy” helposti sukupolvelta toiselle tai että lapsilla ei ole hirveästi valinnanvaraa sen valitsemisessa?
Saa kysyä. 🙂 Ei mun vanhemmat ole koskaan puuttuneet siihen. Ollaan saatu itse päättää mitä opiskellaan ja mihin uskotaan.
Jotenkin riittää, kun uskoo itseensä ja rakkaisiin ☆
Well said <3 🙂
Ihanan pohdiskeleva teksti. Itse oon aina ollut tosi kiinnostunut uskonnosta, valitsin lukiossa kaikki mahdolliset uskonnon kurssit ja keskustelen aiheesta aina mielelläni. Uskonnot ja ihmisen ”tarve” uskoa on tosi mielenkiintoinen juttu.
Kiitos <3 Tosi kiva kuulla että aihe kiinnostaa sua. Uskonto on kyl tosi mielenkiintoinen aihe ja siitä riittäis loputtomasti puhumista ja spekuloitavaa. 🙂 Ihanaa loppuviikkoa sulle!
Olet siis agnostikko. Myönnä.
Jaaha, en tiedä sitäkään haha 😀