Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Metatyön jakaantuminen meidän perheessä

Metatyö eli näkymätön ajatustyö, tuo viime vuosina tapetilla ollut aihe, joka yleensä kaatuu naisille. Niin muuten meilläkin. Mä olen meidän perheemme projektipäällikkö, joka jakaa puolisolleen to do -listoja ja joka tietysti saa olla myös muistuttamassa niistä.

Oikeasti aloitin liian negatiivisesti. Mä rakastan suunnittelua ja listoja. Mä aidosti nautin siitä, että saan vilkaista tulevaan viikkoon ja jakaa arjen askareet meille kummallekin (etu: itselleen saa pitää ne kivemmat hommat). Ferhat taas tykkää (tai ainakin on nyt tottunut) siihen, että mä pyydän ja hän tekee (vaihtelevalla aikaviiveellä).

Miksi sitten meidän vauvavuoden suurimmat riidanaiheet ovat johtuneet siitä, että miksi mun pitää muistaa kaikki (mun näkökulma) ja miksi mä taas valitan kaikesta (miehen näkökulma)?

Vastaus: en tosiaankaan tiedä! Ennen vauvan syntymää en muista meidän riidelleen metatyön jakaantumisesta. Kaverin tuparit tulossa: mä saatoin miettiä lahjaa, jonka pyysin Ferhatin hakemaan töiden jälkeen. Pyykkipäivä: mä laitoin koneen pyörimään ja pyysin Ferhatia laittamaan pyykit pesun jälkeen kuivumaan. (Mähän sanoin, että etuna on se, että saa itse tehdä kivemmat jutut.)

Mutta kun lapsi syntyy, kummallakaan ei ole mitään ylimääräistä aikaa tai energiaa a) muistaa jokaisen toisen pyytämää yksityiskohtaa ja b) muistuttaa toista jokaisesta pyytämästä yksityiskohdasta. Siinä missä ennen saatoin kohteliaasti kysyä että ”rakas, muistitko heittää roskat?” ja Ferhat vastasi ”en rakas, mutta heitän nyt”, keskustelu saattaa mennä nykyään niin että ”eksä ihan oikeasti muistanut heittää taaskaan ne roskat?” ja Ferhat vastaa ”no en kun mulla oli sata kassia ja Ela ja vaunut mukana ja mikset kysy kivemmin!” (Ferhat ei vieläkään ymmärrä pariutuneen ihmisen kanssa, joka ei kykene puhumaan hänelle yhtä kohteliaasti kuin hän minulle. Ja mä taas olen pariutunut ihmisen kanssa, jonka muisti on lyhyt kuin kultakalalla.)

Mutta rehellisesti ja onneksemme, ongelmat jäivät vauvavuoden ensimmäiseen puoliskoon. Silloin kun kaikki oli vielä uutta ja uuvuttavaa. Kotitöitä ja muistettavia asioita tuli yhtäkkiä roppakaupalla lisää ja kummallakin kesti hetki sopeutua niihin. Toinen vauva tuo varmasti lisää puuhaa, mutta en usko sen samalla tavalla järkyttävän meidän systeemejä kuin esikoinen. Ja jos järkyttää, niin vain vähäksi aikaa ja jos pidempään, niin sitten muutetaan asioita toimivampaan suuntaan.

En rehellisesti muuttaisi tällä hetkellä meidän järjestelyissä mitään. Meillä on selkeät vastuualueet, joita hoidetaan mielellämme. Osahoitovapaalla olen enemmän perillä lapsen asioista, varaan neuvola-ajat ja tsekkaan tulevan sesongin vaatteet. Ferhat vie ja hakee Elan hoidosta (eli äidiltään haha) jokainen kerta. Mä käyn ruokakaupassa ja pidän huolen päivittäisestä siisteydestä siinä missä Ferhat hoitaa esim. suursiivoukset ja imuroi ja moppaa. Mä en myöskään kestä yhtään sellaista paikasta toiseen soittelua ja asioiden säätämistä, joten Ferhat hoitaa kaikki sopimusasiat (sähkö, netti, vesi jne.). Taloushallinta on taas mun suosikkia ja mä vastaan meidän tulevista menoista ja säästösuunnitelmista.

Niinä päivinä kun mä olen kotona, mä teen ruoan, viikonloppuisin Ferhat. Arkityöpäivisin kuka ehtii. Ferhat hoitaa kaikki iltarutiinit Elan kanssa, siinä missä mä olen Elan kanssa aina aamuisin, myös viikonloppuisin. (Aamu- ja iltajako on meidän henkireikä. Ennen halusin Ferhatista aamu-ihmisen, nyt olen maailman kiitollisin että meidän voimavarat jakaantuvat vuorokaudessa tasaisesti.)

Juuri vähän aikaa sitten kerroin ystävälleni, että pidän aikaansaavuutta seksikkäänä ja että mikään ei osoita mulle enemmän rakkautta kuin se, että tulen kotiin ja ruoka on tehty ja puhtaat lakanat laitettu. Ehkä se johtuu kotihiireydestäni, ehkä siksi, että kotityöt ja palvelukset toiselle on myös mun tapa osoittaa rakkautta. Siksi näistä on tosi tärkeä puhua vähintään kumppanin kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä ja ettei kukaan katkeroidu tai tee enemmän kuin mitä jaksaisi tai pitäisi.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

7 vastausta aiheeseen “Metatyön jakaantuminen meidän perheessä”

Minua nimenomaan nuo projektipäällikön hommat risoivat avioliitossa. En ole luonnostaan mikään organisaatiokykyinen supersihteeri. Mielestäni asenne merkitsee paljon. Kalan muisti on eri juttu kuin se, että toinen heittäytyy vapaamatkustajaksi suhteessa ja oman mukavuudenhalunsa takia nakittaa toiselle hoidettavat asiat. Naisethan tekevät tätä yhtä lailla, jotkut jättävät jopa kaikki raha- ja laina-asiat miehen kontolle. Jos menisin uudestaan naimisiin, haluaisin että ”kodin toimistotyöt” jaetaan tasan, siis tyyliin vakuutusten päivittäminen ja taloyhtiön asioiden seuraaminen. Joillekin asioille ei sitten voi mitään: edelleen vuosia eron jälkeen hoidan lasten yhteydenpidon myös isän puolen sukulaisiin, koska tätä ei vain kiinnosta, eikä selkeästi käsitä, miten tärkeää lapsille on yhteydet molempien sukulaisiin. Onneksi nuo sukulaiset arvostavat minua.

Tosi hyvä kommentti! Metatyön tai vaikka kotitöiden jakaantuminen epätasaisesti voi olla tosi vakava juttu, jos jommalle kummalle ei tule luonnostaan tai aidosta halusta tehdä enemmän. Musta yksi ahdistavimmista asioista olisi se, jos mieheni oli täysin vastuussa meidän raha-asioista. Vaikka rakastan häntä syvästi, en voi koskaan oikeasti tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja silloin mä tarvitsen mun omat rahat ja piste. 😀

Olet ihana äiti kun teet tuota lapsesi isäsi puolesta. Tuo on varmasti rankkaa ja tuntuu epäreilulta mutta onneksi saat tunnustusta sentään sukulaisten puolesta ja tietysti oman lapsen ilosta. <3 Äidit on ihan parhaita!

Vastaa

Kuulostaa siltä, että olette saaneet sumplittua asiat molempia miellyttävällä tavalla. Tosi ihailtavaa! Vaikka totta kai aina välillä tulee kärhämää ja sanailua, mutta se nyt on vain monesti väistämätöntä silloin, kun molemmat ovat väsyneitä ja arki on kiireistä.

Meillä ei ole vielä lapsia näköpiirissäkään, mutta olen jo etukäteen ”stressannut” tuota metatyön kasautumista naiselle, kun olen aiheesta useammankin artikkelin lukenut. Meilläkin arjen askareet ja isommat prokkikset jakaantuvat tällä hetkellä tosi hyvin, ja uskon, että lapsenkin jälkeen asiat hoituisivat hyvin – kun vain asioista puhuu ja sopii keskenään, eikä asioita vain oleteta tapahtuvan. Mutta olen huomannut, että kelailen usein paljon asioita, joille mieheni ei ole uhrannut ajatustakaan 😃 Siksi metatyö ehkä luonnistuukin minulta paremmin – ja sitä toisaalta myös helpommin omin itselleni. Eli tässä asiassa on toki myös kaksi puolta!

Ihana kommentti. 🙂

En tiedä muistatko kun avauduin sulle/teille tästä ekan kerran Anin luona. 😀 Kysyit et ollaanko me Ferhatin kanssa aina niin täydellisiä ja mä kerroin ettei todellakaan. 😀

Musta tuntuu että Henri on niin aktiivinen tyyppi että sulla ei ole mitään oikeeta hätää sen suhteen että hommat kasaantuisi liikaa sulle sit kun beibejä syntyy! <3

Vastaa

Haha, no näinhän se on – tuskin kukaan tai mikään pariskunta on täydellinen 😀 Se on elämää se <3

No kyllä mäkin uskon, että kaikki järjestyy. Sillä kaikki järjestyy, aina. <3 Turha etukäteen murehtia!

ps. Beibejä!!!! 😀

Ah, voi että. Samat ongelmat, samat mieltymykset, sama työnjako ja sama kultakalan muisti puolisolla. Edelleenkin käydään tästä keskustelua aina ajoittain, et mites tää meidän parisuhde on viiskytlukulaistunut tähän pisteeseen, että minä hoidan kaiken metatyön. 😂

Ihanaa ja samaan aikaan kamlaa että ymmärrät. 😀 Mäkin vaikka kuinka mietin että tää on mun oma päätös ja tykkään tästä järjestelyistä, mietin paljon et oonko oppinut tään vaan omalta äidiltä, joka on sitten oppinut omaltaan… Ja mitäköhän sitten Luna ja Ela oppii meiltä! 😀

Vastaa

Kommentoi