Juteltiin Julian kanssa siitä, miten kummallakin on jotain ongelmia josta voisimme helposti maksaa kymppitonnin sen korjaamiseksi – Julia mainitsi nukkumisvaikeudet ja mä kerroin antavani mitä vain jos en saa toistaiseksi e-pillereillä kurissa pysyneen aknen loitolla.
On helppoa ajatella että jollakin on kaikkea – kaunis ulkonäkö, idyllinen perhe-elämä ja arvostettu työpaikka. Ei univaikeuksia tai aknea. Mutta ihan jokaisella meistä on jotakin minkä toivoisi olevan toisin.
Itse asiassa, vain niillä, jotka eivät jatkuvasti toivo parempaa – olosuhteista huolimatta – on kaikkea. Ainakin kaikki riittävä. He ovat onnellisia juuri siellä missä ovat, juuri sellaisina kuin ovat. He keskittyvät nauttimaan siitä mitä on ympärillä eivätkä antaudu yltäkylläisyydeelle tai suoriutumisen kierteelle.
Hyvin päivinä olen sellainen ihminen. Huonoina kiroan näppyläistä ihoani, työidentiteettikriisiäni ja maan tasalle tippunutta kuntoani. Viime aikoina on ollut näitä päiviä, vaikka inhoan itseäni siitä. Tällaisella asenteella mikään ei koskaan riitä.
Tänään yritän kuitenkin arvostaa sitä, että saan viettää päivän siskonpojan kanssa kahdestaan ja illan hyvän ruoan parissa. Mitä sinä arvostat tänään?
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
10 vastausta aiheeseen “Me kaikki maksaisimme kymppitonnin jostain”
I am a website designer. Recently, I am designing a website template about gate.io. The boss’s requirements are very strange, which makes me very difficult. I have consulted many websites, and later I discovered your blog, which is the style I hope to need. thank you very much. Would you allow me to use your blog style as a reference? thank you!
Mielenkiintoinen kysymys, jota en voinut laskea päästäni!
Tänään olen kiitollinen, siitä, että vihdoin syksyllä tein päätöksen, joka ei ollut varsinaisesti järkevä, mutta jonka johdosta nyt asun ihanassa kodissani, josta kävelee merelle 15 minuutissa, jossa kuulen lokkien huudot aamuisin, ja jossa ympärilläni on elämää. Olen kiitollinen siitä, että juuri nyt viihdyn itseni ja kehoni kanssa, keksin tapoja nauttia elämästä itsekseni, esim. Löylyn aamujoogassa ja aamiaisella, Helsingin saarihyppelyllä ja hyviä kirjoja lukemalla.
Mistä sitten maksaisin kymppitonnin? Jostakin syystä olen aina ollut se HUIPPUtyyppi, joka on fiksu ja hauskaa seuraa ja seksikäs ja aistillinen ja jolta pyydetään apua kun tarvitaan oman alani neuvoja, ja jota ajatellaan usein, että pitäisipä ottaa yhteyttä, mutta jota ei kuitenkaan pyydetä seuraksi tapahtumiin ja illanviettoihin, koska mukana on vain pariskuntia, joille ei sanota kyllä, joiden tapaaminen juuri nyt ei onnistu ja jolle tehdään viime hetken oharit, kun löytyy parempaa seuraa tai tekemistä tai muuten vaan juuri nyt ei huvita tavata. Silmääkään räpäyttämättä maksaisin kymppitonnin siitä, että joko tapaisin, tai oppisin tavan löytää ne MINUN ihmiseni, ne, sen sijan että puhuvat, kuinka upea olen, näyttävät sen minulle. Ne ihmiset, joille voin soittaa, ja pyytää kesäpiknikille, tietäen, että jos ei juuri nyt käy, niin saamme sen kyllä tapahtumaan tänä kesänä, ihmisiä, joiden kanssa jakaa haaveet ja surut, joiden kanssa olla voin olla minä. Ja joille minä voin olla näille minun ihmisilleni se tyyppi, joka lähtee hulluihinkin kokeiluihin mukaan, ja joiden kanssa luodaan upeita muistoja. Ja maksaisin kymppitonnin siitä, että vihdoin, päälle nelikymppisenä tapaisin oman pupuni, ihmisen, joka haluaa olla juuri minun kanssani, jonka hymy ja katse saa minut sulamaan, joka haluaa ottaa vastaan rakkauttani ja haluaa viettää aikaa kanssani.
Mie arvostan tänään sitä, että vieraillessamme isän luona sairaalassa, hän oli läsnä. Ja elossa <3
Mun silmät täyttyi kyynelistä. <3 Niin kaunista ja arvokasta. <3
Maksaisin kymppitonnin, jos pääsisin sillä pysyvästi eroon ahdistushäiriöstä ja masennuksesta, jotka ovat elämässä jatkuvasti enemmän tai vähemmän läsnä syömässä henkisiä voimavaroja. Mistään pienistä fyysisistä epätäydellisyyksistä en edes välitä, kun haluaisin vaan sellaisen pääkopan, joka jaksaisi samalla tavalla kuin mitä tässä yhteiskunnassa odotetaan.
Kiitos tästä kommenttista ja rehellisyydestä. <3 Oon myös tosi pahoillani että sulla on masennusta ja jos sen takia on vaikeaa pysyä tässä yhteiskunnan vauhdissa mukana: terveenäkin on välillä hankala suoriutua kaikista vaatimuksista. Toivon sulle kaikkea hyvää ja että paranet masennuksesta ja ahdistuksesta. <3 Mulle saa laittaa meiliä jos siltä tuntuu. 🙂
Tämä kirjoitus kyllä iski ja kovaa tänään. Todellakin saa olla tyytyväinen ja kiitollinen monesta asiasta. Elämän perusasiat ovat kuitenkin kunnossa, vaikka joskus ottaisi päähän töissä tai peilikuvassa näkyisi joku liika muhkura. Kiitos tästä ja rentoa viikonloppua!
ps. Mistä ihana hame on?
Ihana sinä! Just näin, voisko joku tatuoida tään meidän otsaan et muistetaan tää aina!?
Hame on Primarkista ja tosi vanha. En usko että löytyy enää. 🙁
Aurinkoista viikonloppua. <3
Feel you, sis <3 Välillä tulee päiviä, kun asiat eivät vain kerta kaikkiaan tunnu toimivan. Mulla oli eilen sellainen päivä. Sitten kävin pitkästä aikaa hieronnassa (alaselkäni oli niin jumissa, etten voinut lähteä treeneihin), ja samalla kun jumit aukesivat, aukesi jotain muutakin. Että mä oon ihan hyvä näin, ja just tässä hetkessä on hyvä olla, kaikkine epätäydellisyyksineen. Tänään arvostan sitä, että aurinko paistaa, voin tehdä töitä etänä kotoa ja viikonloppuna suuntaan Poriin ystävien kanssa. <3
Ihana sä! Välillä kyl kun hoitaa ittensä fyysisesti, myös henkinen puoli pelaa paremmin. Siksi pitäisi muistaa et silloin kun ahdistaa tai stressaa, pitäis mennä vaikka lenkille. 🙂 Mä toivon et sul on maailman siistein Pori-viikonloppu! <3