Neljän kaverin matkakertomukset Balkanista. Kosovon postaus täällä ja Albanian täällä.
Täytyy myöntää, että ennen kuin menin Montenegroon, en tiennyt siitä paljon. Tiesin sen kuuluneen aikoinaan Jugosslavialle, ja että siellä on eurot, kivirantoja ja korkeita vuoria. That’s it suunnilleen.
Meillä oli pohdinnassa käydä kolmessa Montenegron kaupungissa: Ulcinjissa, Budvassa ja Kotorissa. Mutta koska aika oli rajallinen, ja ennen kotiinlähtöä piti koluta Kroatiakin läpi, valitsimme vierailun kohteeksi Kotorin. Hyppäsimme siis bussiin Albaniassa, Tiranassa, josta se vei meidät noin kuudessa tunnissa Kotoriin. Matkan varrella oli Ulcjin ja Budva, jonka maisemia pääsimme myös ihastelemaan, mutta päästyämme Kotoriin, tiesimme tehneemme oikean päätöksen.
Varaamamme hostelli sijaitsi Kotorin keskiaikaisessa vanhassa kaupungissa, joka kuuluu muuten Unescon maailmanperintöluetteloon. Päästyämme hostelliin selvisi, että varauksemme oli ryssitty ja tilalle piti keksiä äkkiä joku muu majoitus. Muut hostellit olivat täyteen buukattu, ja me halusimme ehdottomasti yöpyä vanhassa kaupungissa. Hostellin työntekijä järjesti lopulta meille asunnon juurikin sieltä ja vielä halvemmalla ja tietysti hostelliin verrattuna mukavimmilla puitteilla (oma suihku!). Siellä viihdyimme kolme yötä.
Kotor oli mielestäni lumoavan kaunis paikka – muistutti hieman Venetsiaa kapeineen kujineen, mutta ilman vesikanavia. Sen sijaan sitä ympäröi mitä hulpeimmat vuoristomaisemat. Mahdollisuus kiivetä vuoria eri reittejä pitkin on kattavat, ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää – korkealla on vieläkin kauniimpaa. Rantoja oli vain vähän, nekin kivisiä, mutta hiekkarantaa välttelevenä porukkana ne olivat meille paremmat kuin hyvät! Jos matkustaa Kotoriin, ja mieli tekee hiekkaranalle, Budvaan on Kotorista matkaa autolla vain noin puoli tuntia.
Kotorissa oli oikeasti monissa paikoin ihan uskomattomat maisemat – sellaiset, joita näkee netissä ja ajattelee että niitä on muokattu puoli päivää. Kaikkialle minne meni, hengitys saattoi salpaantua hetkeksi. Tytöt sanoivat, että moni paikka oli kuin suoraan Taru Sormusten Herrasta.
Katukissoja oli valehtelematta joka puolella, ja mähän en pidä kissoista oikeastaan yhtään. Se olikin hyvä paikka mulle päästä mukavuusalueen ulkopuolelle, kun niiden kanssa piti käytännössä syödä.
Tietysti Kosovon ja Albanian jälkeen oli vähän vaikeaa tottua Kotorin ja muiden matkamme kaupunkien turistirysiin. Turistien paljous näkyi muun muassa paikallisessa hintatasossa. Kotorissa oli reilusti halvempaa kuin Suomessa, muttei kuitenkaan mikään budjettimatkailjan paratiisi. Uskoisin että vanhan kaupungin ulkopuolella asumukset ja ravintolat ovat paljon halvemmat. Sieltä käsin voi sitten tehdä päiväretkiä vanhaan kaupunkiin tai pistäytyä siellä lounaalla mitä hienoimmissa ravintoloissa tai kahviloissa.
Jos suunnatte Balkaniin, Kotor ja varmasti monet muutkin paikat Montenegrossa ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia!
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
Saranda