Matkustimme Kroatiaan

Elokuun vietimme parhaiden ystävien kesken Balkanissa, neljässä eri maassa. Voit lukea Kosovosta täällä, Albaniasta täällä ja Montenegrosta täällä. Viimeinen etappimme oli Kroatia, jossa kävimme Splitissä, Plitvicessä ja Dubrovnikissa. Teen Plitvicestä oman postauksen vielä.

Tähän Kroatian postaukseen suosittelen kuitenkin varaamaan aikaa ja vaikka vähän evästäkin, sillä kerrottavaa ja kuvia riittää. Suuriman osan kuvista on ottanut ihana Minna. ♥

Kroatiassa olimme ensimmäissä kaupungissa Splitissä, ja sinne lähdimme Kotorista (Montenegrosta) linja-autolla. Tässä vaiheessa bussimatkoja oli takana jo kiva määrä, joten on todella vaikea muistaa, kuinka kauan kesti päästä Kotorista Splitiin. 6 tuntia? Ehkä. Split ei aluksi ollut vaihtoehtonamme reissulla, mutta koska halusimme nähdä Plitvicen kansallispuiston, Split oli järkevän lähellä.

Kotorista Splitiin oli järkyttävän upeat maisemat. Voin todistaa, että se kaikki, mitä olette kuulleet Kroatian turkoosin sinisestä, lumoavan pintaisesta merestä, on totta.

Olimme varanneet Splitistä asunnon, sillä halusimme hostellielämään vaihtelua ja uudenlaista mukavuutta. Ensimmäinen kroatialainen tuttavamme olikin vuokranantajamme, joka tuli hakemaan meidät bussiasemalta. Ja voi että hän oli ihan mahtava. Perillä meillä oli niin lämmin vastaanotto, kaikennäköiset hienot puitteet, sekä tarkat ohjeistukset ja neuvot kaupungin suhteen. Hän jopa kuskasi meidät seuraavana päivänä rannalle, ja esitteli meille paikkoja, jotka olivt hänen mielestään näkemisen ja kokemisen arvoisia. Monesti hän lähetti viestiä ja kysyi onko kaikki okei ja tarvitsimmeko jotakin.

Splitissä otimme aika rennosti, kokkailime kotona ja uimme rannoilla auringonlaskussa. Rannat olivat siellä niin hiekkaisia kuin kivisiäkin. Vanha kaupunki oli upea – siellä on muuten kuvattu joitakin Game of Thrones -jakson kohtauksia, hihi. Toreja oli päivittäin joka puolella kaupunkeja, missä tarjonta oli laajaa. Vanhan kaupungin tuntumassa oli muutaman kilometrin reitti näköalapaikalle, jota mekin kiipesimme. Maisemat olivat huikeat, ja matkalla ylös oli eräs todella suloinen kahvila, jossa vietimmekin pidemmän breikin.

Ruoka oli Kroatiassa mielestäni uskomattoman hyvää. Rakastan mereneläviä, joten kalaa, katkarapuja ja mustekalaa tuli syötyä lähes päivittäin. Jäätelö oli taivaallista, eikä se mielestäni eronnut – maailman parhaasta italialaisesta jäätelöstä melkein ollenkaan. Makuja oli kymmeniä joka kojulla ja kojuja kymmeniä joka kaupunginosassa.

Splitin kaupungista jatkoimme Plitvicen kansallispuistoon, josta allaolevat kuvat ovat. Monet ovat varmasti kuulleet siitä aikasemmin ja kenties lukeneet siitä muissa blogeissa – ainakin musta tuntuu, että todella moni oli siellä tämän kesän aikana. Kirjoitan Plitvicestä erillisen postauksen myöhemmin, mutta ennen sitä, tässä on hieman esimakua.

Plitvicestä ei mennyt busseja enää Dubrovnikiin, joten jouduimme palaamaan Splitiin ja viettämään muutama tunti siellä keskellä yötä. Söimme muistaakseni pizzaa ja kävimme drinksuilla paikassa, jossa muilla oli 15 sentin korot ja tiuket mekot, ja meillä hiukset sotkusessa nutturssa ja rinkat tiukasti lähellä. Joskus kahden aikaan yöstä bussi Dubrovnikiin saapui, ja sikeästi nukuimmekin läpi yön bussin nokka kohta etelää.

Itse lämpesin Dubrovnikille paljon enemmän kuin Splitille. Tietysti voi johtua siitä, että Splitissä otimme vain rennosti ja keskityimme lähinnä vapaamuotoiseen kiertelyyn, uimiseen ja syömiseen. Splitissä oli ihanaa pitkästä aikaa tehdä kunnon sapuskaa itse, joten arvokkaita tunteja kului myös sisällä keitiössä.

Dubrovnikissa yöpyimme ehkä omaperäisimmässä hostellissa, jossa olen koskaan ollut. Ulkonäöllisesti se vaikutti uima-altaine kaikkineen tavalliselta, pieneltä hotellilta. Myös huoneet oli jaettu neljän hengen huoneisiin, eli me tytöt saatiin oma. Huoneessa oli myös hella ja joitakin ruoanlaittovälineitä – sekä tietysti, hallelujah, oma suihku! Kuitenkin huoneesta poistuessa meininki oli ihan samanlainen kuin hostellissa. Aulassa ja baarissa kaikki hengailivat keskenään, tunnelma oli rento ja säännöt mitä sattui. Oli ihan mahtavaa saada oma rauha mutta silti olla keskellä vapaamielistä ja ystävällistä porukkaa.

Ja miksikö sitten pidin Dubrovnikistä? Meri oli entistä kirkkaampaa ja lämpimämpää. Vuoret entistä korkeimpia ja hurmaavimpia. Vanha kaupunki oli toistaiseksi yksi kauneimmista, joissa olen koskaan ollut. Sielläkin on kuvattu Game of Thronesia, jee. Sitä kiersi upea parin kilometrin pituinen muuri.

Hieman muurien ulkopuolella oli niin upea baari kallion päällä, josta pääsi suoraan hyppäämään mereen, kiipeämään ylös, juomaan drinksut ja sitten hyppäämään uudestaan.

Hostellikonsepti sopi mulle myös tosi hyvin. Voin olla hygienian ja omien tavaroiden turvallisuuden suhteen vähän nirso, mutta muuten en viihdy ulkomailla hotelleissa oikeastaan yhtään. Jos suihku on puhdas ja kamat tallella, hostelli sopii mulle paremmin. Varsinkin kaveriporukalla. Meitä kohdeltiin siellä niin hyvin – eräs mukava työntekijä toi meille keskellä yötä pizzaa, koska oli kuullut, että elämme budjetin nojassa, ja toisena iltana hän vei meidät yöllä eräälle näköalapaikalle ihastelemaan kaunista Dubrovnikin valoja sen mystisessä yössä. Hostelli itsessään sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta, mutta kuljetuket edestakaisin olivat hyvin toimivat. Ehkä juuri siksikin rakastin sitä paikkaa vielä lisää. Se oli sopivasti syrjässä, kaukana turisteista, ja siellä oli söpöjä pieniä rantoja. Erään päivän käytimme suppailen (stand up paddle), ja saimme olla keskenämme ihan rauhassa. Kaukana ulkomaalaisista ja hulppeista veneistä.

Jos siis pärjää turistirysän keskellä, mutta perus Espanjat ja Italiat on koluttu läpi, suosittelen suuntaamaan matkahaaveet seuraavaksi Kroatian puolelle. Mutta jos aikaa ja ylimääräistä rahaa vain on, käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyödyksi ja lähtekää myös Montenegroon, Albaniaan ja Kosovoon. Seuraavan kerran kun menen Balkaniin aion nähdä myös Makedonian ja Bosnian.

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda