Matkustimme Kosovoon

 

Toisen kotini näkymä parvekkeelta.

Ja niin neljän tyttöystävän jännittävä matka rinkat selässä alkoi Kosovon pääkaupungista, Pristinasta…

Olen ollut Kosovossa niin monta kertaa, että tipuin laskuissa jo pikkutyttönä. Joskus asuimme siellä perheen kanssa pidempiä kausia, joskus kävimme vaan lyhyillä visiiteillä. Vanhempani ovat kotoisin Kosovosta, ja vaikka olen itse syntynyt ja kasvanut Suomessa, Kosovo on tuntunut aina omaltakin kotimaalta Suomen rinnalla.

Olen syntynyt vuonna 1993, ja siitä asti Kosovon historiassa on tapahtunut todella suuria mullistuksia. Jugoslavia hajosi, Serbian ja Kosovon sota syntyi ja Kosovo itsenäistyi. Äiti työskenteli useammassa kansainvälisessä yrityksessä, opetti esimerkiksi sodan jälkeen lapsia kuinka suojautua miinoilta. Isäni toimi muunmuassa ambulanssikuskina kriittisempään aikaan ja tulkkina sotilastukikohdissa. Läheisiämme oli sodassa ja monet menehtyi. Meitsi ei ollut oikein perillä mistään ja leikki ekaluokkalaisena katukissoilla uusi reppu selässä.

Sodasta on nyt 15 vuotta ja wou ne on ollut tehokkaita sellaisia. Laajoja rakennustöitä on ollut pystyssä siitä asti, järjestöiden toiminta on käynyt kuumana ja tietotaito kiitää vauhdikkaasti. Matkaa on vielä paljon, mutta häviöistä ja menetyksistä huolimatta, Kosovo on päässyt mielestäni todella pitkälle.

Kerroin tytöillekin, että kannattaa katsella ympäristöä tarkkaan, sillä jos tulette takaisin muutaman vuoden päästä, kaikki voi näyttää ihan toisenlaiselta. Niin huimaa vauhtia se maa muuttuu, ja joka kerralla yllätyn positiivisesti uusista rakennuksista ja muutoksista. Olimme Kosovossa yhteensä neljä yötä ja vietimme ne kaikki pääkaupungissa Pristinassa, meidän omassa asunnossa. Yhden päivän käytimme Prizrenissä, joka on yksi Kosovon vanhimmista ja myös suurimmista kaupungeista.

Kotikatuja.

Kosovossa syntyvyys on muihin Euroopan maihin nähden korkea, jonka takia muunmuassa Pristina on täynnä nuoria. Yökerhot ovat kuumia ja kahvilakulttuuri todella rikasta. Omasta mielestäni nuorisolla on paljon tyylimakua ja estetiikantajua, ja monesti hävettääkin kävellä tavisvaatteissa, vehnästä turvonneena (vehnää on paaaaljon) ja meikittömänä kaduilla, kun vastaan tulee mallien näköisiä poikia ja tyttöjä.

Monet turistit pitävät kosovolaisia ja albanialaisia yhtenä maailman vieraanvaraisimpina ja ystävällisinä kansana. Ihmiset ovat lähes poikkeuksetta aina valmiita auttamaan. He ovat yleensä uteliaita ja vilpittömiä. Bonus kans siitä, että kosovolaiset pitävät suomalaisista todella paljon, sillä Martti Ahtisaari edesauttoi maan itsenäistymistä v. 2007-2008 melkoisesti. Myös Suomen maajoukkueen jalkapallopelaaja Shefki Kuqi on aika kuumaa kamaa siellä.

Maantieteellisesti Kosovo on hyvin pieni ja suurimmaksi osaksi täynnä laakeita jokilaaksoja, joita ympäröi korkeat vuoret. Kesällä siellä on tosi lämmintä, kun taas talvisin voidaan kokea kunnon talvi. Kosovossa on siksi useita hyviä laskettelurinteitä. Uusi vuosi on vuoden tapahtumarikkain juhla, jota vietetään monta päivää. Siitä huolimatta kesäisin on mielestäni enemmän menoa, varsinkin kun ulkomailla asuvat kosovolaiset (niin kuin meikäläinen) menevät kesälomilla käymään.

Prizrenin vanha kaupunki.

Jos matkustelu avartaa, Kosovo on todella avartava. Kosovossa on käyty Euroopan tuorein sota, ja se on tällä hetkellä luultavasti Euroopan köyhin valtio. Ihmisten avoimuus, kaunis luonto, söpöt kahvilat ja mitä taivaallisimmat ruoat houkuttelevat silti minua takaisin monta kertaa vuodessa. Kansalaisten ylpeys omaa kulttuuria mutta noyryys menetettyjä asioita kohtaan on joka kerta todella koskettava. Kerjäävien lasten katseet satuttavat joka kerta, kun mietin, että olisin itse voinut joutua samaan asemaan.

Kosovoon ei tarvitse mitään erillistä viisumia, ja vaikka maassa suurin osa on muslimja, uskontoa koskevia lainsäädökisiä joita turistien täytyisi tietää ei ole. Kosovoon matkuastessa on myös mahdollisuus kokea monta muutakin hyvin erilaista maata jotka ovat lähellä ja joihin on helppo ja halpaa matkustaa – esimerkiksi Albania, Montenegro, Kroatia tai Bosnia.

Haha tästä ei nyt tullut ihan sellaista postausta kuin ajattelin. Informaatioähky sen sijaan, että olisin kertonut meidän villeistä seikkailuista. Mitä nyt ei kauheasti ollut, koska olemme tylsiä mutta onnellisia mummoja. Joimme paljon (hyvää!) kahvia, kiertelimme vaatekauppoja (joissa on mielestäni tarjonta ja ehdottomasti hinnatkin paremmat kuin Suomessa), teimme paljon ruokaa jonka söimme omalla terassilla, kävelimme puistoissa ja otimme rennosti. Tämä oli jo toinen kerta tänä vuonna, kun mulla oli ystäviä siellä ja kumpikin porukka tykkäsi kovasti!

Muutaman päivän jälkeen jatkoimme matkaa bussilla Albaniaan, Tiranaan… siitä juoruja myöhemmin!

// EN: You NEED to go to Kosovo.

Saranda