Kansainvälinen matkustaminen on lisääntynyt viimevuosina paljon. Matkustamista ihannoidaan ja sitä pidetään lähes yhtenä perusasiana onnelliseen elämään. Jos ei kesällä ole menossa minnekään, on melkein pakottava tarve perustella muille miksei.
”Travelling is the only thing you buy that makes you richer.”
Lause on varmaan useimmille tuttu. Vielä muutama vuosi sitten käytin jokaisen lomani, palkkani ja energiani matkusteluun. Halusin palavasti nähdä uusia paikkoja, tavata uusia ihmisiä ja kokeilla uusia asioita. Viime aikoina olen kuitenkin havahtanut siihen, että matkustelu ei teekään minua yhtään sen onnellisemmaksi kuin mukava arki kotona.
Tuntuu, että vasta vuoden sisällä olen oppinut elämään sellaista arkea, jota rakastan. Löytänyt työn jossa viihdyn, rajannut sosiaalisen piirin lähinnä todellisiin ystäviin, saavuttanut tasapainon terveellisen elämäntapojen suhteen ja täyttänyt vapaa-ajan asioilla, joita kohtaan minulla on aito palo.
Mitä onnellisempi olen omaan elämääni täällä, sitä vähemmän kaipaan lomaa ja uusia maisemia.
Alunperin mun piti ottaa tähän tekstiin ekologinen näkökulma. Uskoin, että syy miksi reissaan nykyään vähemmän on se, että haluan tehdä ympäristöystävällisimpiä valintoja. Se voi olla osa totuutta muttei läheskään kokonaan. Merkittävin syy on se, että tykkään Suomesta ja elämästäni täällä ja koen siksi harvemmin tarvetta karata täältä pois.
Reissaaminen tietysti laajentaa elämänkatsomusta ja opettaa uusia asioita niin ympäröivästä maailmasta kuin itsestäänkin. Se ei kuitenkaan ole ollut läheskään aina se todellinen perustelu aikaisemmilleni reissuilleni. Välillä myös unohdan, että elämänkatsomusta voi laajentaa myös muilla tavoilla – lukemalla, käymällä kulttuuritapahtumissa, kotimaamatkailulla tai järjestötoiminnalla.
Nuorempana minua ärsytti kun Kosovoon ”piti” mennä kerran/pari vuodessa – saman ajan ja rahanhan olisi voinut käyttää jossakin uudessa maassa tai kaupungissa. Viime aikoina olen kuitenkin arvostanut enemmän kuin koskaan sitä, että minulla on toinen kotimaa, jossa voin rentoutua täysin ja jonka kulttuurin koen omaksi. Laatu korvaa määrän, myös matkustelussa.
Jatkossa haluan tehdä vain merkityksellisiä matkoja. Seuraavan kerran kun varaan matkan, mietin, haluanko oikeasti lähteä juuri tänne? Minkä takia? Mitä saan reissusta irti mitä en kotona saisi? Voiko matkan tehdä ekologisemmin?
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
8 vastausta aiheeseen “Matkustamisen ihannoinnista”
Kirjoitat usein sellaisista jutuista joita oon itsekin miettinyt. 🙂 Tein itsekin hiukan samasta aiheesta postauksen: http://stuffabout.fitfashion.fi/toisenlainen-tarina-ulkomaille-muutosta/
Itse tykkään matkustella, mutta olen samaa mieltä että jos arki on mukavaa ei ole koko ajan pakko lähteä sitä pakoon. Itse pyrin elämään mukavaa arkea vaikka matkat ovat siihen mukava lisä. 🙂
Kuulostaa hyvältä. 🙂 Ja en ookaan lukenut tota vielä, kiitti vinkkelistä. <3
Hyvä kirjoitus! Mun mielestä on hyvä pohtia, miksi matkustaa. Ei missään nimessä kannata lähteä vain siksi ”koska kaikki muutkin” tai koska jotenkin kokee, että sivistynyt ja onnellinen ihminen tekee niin. Matkustamisen ei mun mielestä pidä olla suorittamista vaan elämyksiä ja uusia kokemuksia, jotka tulevat itsestään. Samasta syystä en koskaan matkusta matkaoppaan kanssa (luen kyllä paikan historiaa sun muuta, mutta siihen ei opasta tarvita) – haluan mennä fiiliksellä, en jonkin nähtävyyden tai ”must do”-hommien perässä. En koe menettäneeni yhtään mitään, että olen käynyt Roomassa kolme kertaa enkä koskaan mennyt esim. Colosseumiin sisään. En aio mennä sinne jatkossakaan – vihaan ihmisryysistä ja turistien häsellystä. Sen sijaan mentiin rauhaisalle sivukadulle juomaan bisse ja syömään täydellinen pizza sekä nauttimaan päivästä.
Itse olen vuosien varrella matkustellut sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta se ei ole koskaan ollut minkäänlaista pakoa – ei Suomesta eikä omasta arjesta. Matkustaminen on mulle ihana lisämauste elämässä. Olen saanut matkoilla tärkeitä oivalluksia – istunut mm. veljeni kanssa 24-vuotiaana Hawaiin rannalla syömässä mehujäätä ja pohtinut mitä haluan isona olla ja tehdä. New Yorkissa inspiroiduin niin, että olin jo hyvin lähellä perustaa oman yrityksen. Lapsen myötä olen nauttinut matkustamisesta aivan uudella tavalla, kun näen miten lapseni oppii erilaisia asioita ja kunnioittamaan erilaisuutta ylipäätään.
Eli tarkoitukseni oli sanoa *pus* – on tärkeää jatkossakin elää omannäköistä elämää!
Ihan mieletön asenne! Sun kommentti antaa olettaa että ymmärsit mun tekstin pointin ja samalla puit tosi hienoja asioita sanoiksi, mihin en itse pystynyt. 🙂
Pus sinne myös ja kaikkia ihania ja oivaltavia matkoja sulle ja pikkuiselle! <3
Mielenkiintoinen aihe – varsinkin, kun satun nyt olemaan vuoden maailmanympärimatkalla. Mulle matkailu on ehdottomasti elämäntapa, mutta olen viime vuosina oppinut myös nauttimaan arjesta, hiljaisuudesta, kotona olemisesta ja rauhasta. Tämän takia matkustankin pidempään ja hitaammin, jotta voin noita rakkaita asioita reissussakin toteuttaa. Mulle matkustaminen on nimenomaan elämää, vain hieman erilaista arkea. Vanhemmiten oppinut reissaamaan suorittamatta, joten matkasta saa enemmän irti.
Ekologisuus ja merkityksellisyys ovat aina olleet mulle tärkeitä. Esim. nykyisestä reissusta ensimmäiset kaksi kuukautta matkustettiin vain maata pitkin. Toki päivittäin pohdin matkailun vaikutusta ympäristöön, ja välillä se tekee surulliseksi. Mutta kuten kotonakin, yritän tehdä kestäviä valintoja. Kehitysmaissa matkustaessa miettii, onko musta kohteessa enemmän hyötyä vai haittaa. Palveluntarjoajissa suosin aina paikallista, en mielellään ulkomaalaisomistuksessa olevaa.
Suomeen on kova ikävä, mutta tällä hetkellä erilaisten kulttuurien kokeminen ja uudenlaisissa maisemissa vaeltaminen voittaa sen ikävän. Rakastan Suomen luontoa, ja onkin ihanaa, kun maailmalla tavatut ystävät saapuvat Suomeen omalle mökille saunomaan 🙂
Oi ihana kommentti ja ihana sinä! Jotenkin sun tapa matkustaa ja nähdä asioita on tosi inspiroivaa. 🙂 Nauti jokaisesta päivästä ja kyllä Suomi sua odottaa. <3
Erittäin hyvä näkökulma!
Omalla kohdalla matkustelu Suomen rajojen ulkopuolelle ei niinkään johdu haluan pakoon Suomea jonnekin lämpimään ajatuksesta, ehkä vielä jokunen vuosi ajattelin noin, hah ehkä olen aikuistunut tämän suhteen. Lähinnä haluaisin yhdistää tulevaisuudessa matkailun omaan työhön, ja en tarkoita että tarvitsisi matkustaa työn perässä Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan kotimaanmatkailu todellakin kunniaan!
Pakko muuten olla rehellinen; inhoan kuunnella kun ihmiset valittavat sitä että haluavat kauas Suomesta, ja kaikkea tämäntapaista. Pitäisi arvostaa meidän upeaa ja mielenkiintoista maata, neljää erilaista vuodenaikaa, puhdasta ilmaa, koskematonta muuttuvaa luontoa jne. Voisin luetella vaikka kuinka paljon positiivista Suomesta. Ei pitäisi valittaa turhasta, ja jos halajaa niin paljon pois täältä niin ei auta muu kuin säästää rahaa ja lähteä. Kaikki on mahdollista.
Kiitos. 🙂 Vitsi sun tavoite lyödä työt ja ulkomailla asuminen yhteen kuulostaa makeelta! Mä toivon että se toteutuu. 🙂
Ja joo tiedän mitä tarkoitat. Ja jos valitetaan aiheesta niin asioille voi oikeasti myös tehdä jotain!