Mua on viime aikoina ärsyttänyt yksi juttu – sama juttu, josta minulla on samalla ristiriitaisia ajatuksia.
Nimittäin omien ”hyvin tekojen” mainostaminen ja oman ylemmyyden pönkittäminen niiden kautta. Mua vähän puistattaa ne Facebook-statukset jossa kerrotaan itse miten on auttanut sinä päivänä pyörätuolissa istuvaa vanhusta tien yli tai jättänyt kodittomalle miehelle oman juustohampurilaisensa. Bloggaajat mainostavat mihin kaikkialle hyväntekeväisyyskohteisiin vievät vaatteensa kierrätettäviksi ja mihin eri säätiöihin lahjoittavat rahaa. Julkkikset julistavat lööpeissä antavansa suuria summia paraantaakseen maailman köyhimpien lasten oloja.
Mun mielestä tuollaisten asioiden on oltava itsestäänselviä: itseään liikuntarajoitteisempia täytyy auttaa. Omia ruokia on jaettava niiden kanssa, joilla ei sitä ole. Tuhansien eurojen edestä ilmaiskamaa saavilla bloggaajilla on velvollisuus huolehtia, että a) vaatteet eivät päädy suoraan roskikseen jätteiksi b) vähäosaisemmatkin saavat iloa niistä. Ja mitä tulee taloudellisiin apuihin, jokaisella Suomessa on varaa heittää kolikko silloin tällöin sitä tarvitsevalle, ja luonnollisesti enemmän tienaavat ihmiset, enemmänkin.
Samaan aikaan tiedän, että kertomalla omista kokemuksista ja hyväntekeväisyysteoista voi levittää positiivista ilmapiiriä ja antaa muille inspiraatiota toimia samoin. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Saamme kuulla niin paljon negatiivisia uutisia ja pahoista teoista, että pienet muistutukset siitä, että maailmassa on paljon hyvääkin, ovat tervetulleita.
Siksi nämä ristiriitaiset ajatukset… Mitä mieltä te olette asiasta?
Kai kysymys kuuluu: mikä on motiivisi? Minkä vuoksi pyrit tekemään hyvää toisen puolesta? Koska tiedät tai vähintään toivot vaikuttavasi positiivisesti jonkun elämään? Vai koska haluat pönkittää omatuntoasi ja kenties parantaa muiden silmissä mainettasi? Tietysti on olennaista ehkä pohtia myös sitä, että sulkevatko nämä kaksi asiaa edes toisiaan pois…
Tällaisia filosofisimpia ajatuksia lauantaiaamuun. Nauttikaa viikonlopustanne! 🙂
Kuvat: ENNA RAUTIAINEN
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
16 vastausta aiheeseen “”Mä oon niin hyvä ihminen””
Hmm. Mua ei sinänsä häiritse hyvistä teoista puhuminen, pääasia on, että niitä tehdään. Monesti ne paljon jaetut tilannekuvaukset lienee jättäneet jäljen tekijään, ehkä uusi kokemus ja jotain on liikahtanut. Lähinnä joskus häiritsee tapa kirjoittaa autetuista, aina kirjoittaja ei välttämättä huomaa asettua sen toisen asemaan ja miettiä tarkemmin, millä tavalla haluaisi itse omista asioistaan kerrottavan julkisesti. Siis jos henkilö itse tekstin sattuisi näkemään.
Suosikkibloggaajani on huikea esimerkki ”hyvien tekojen” inspiroivasta voimasta, sosiaalisessa mediassa jakaminen voi olla voimauttavaa ja luoda kokemusta siitä, että minäkin pieni ihminen voin olla pienine tekoineni yhdessä muiden kanssa vaikuttamassa isompaan muutokseen. Hän oli vastikään naisryhmän kanssa tutustumassa Alaskassa vanhan metsän alueilla asuvaan alkuperäiskansaan, joiden perinteisellä elinalueella tehdään rajuja avohakkuita. Löysin Millan blogin muistaakseni kesällä 2012? kun se oli vielä vanhalla alustallaan blogspotissa ja luin sitä pari päivää kuin hyvää kirjaa, koko blogin. Suosittelen erittäin lämpimästi!!
Tässä uusi blogi: http://www.thewomanwhomarriedabear.com/
ja tässä vanha 🙂 : http://prettysmartgirlart.blogspot.fi/
Kauniita kuvia sinusta, niin kuin aina <3
Tarkennusta vähän, eli siis auttaja saattaa toisinaan kuvata autetun elämäntilannetta tavalla, josta kuultaa läpi toiseus, että tekstistä tulee vaikutelma jos ei ylemmyydentunnosta, niin kuitenkin jonkinlaisesta ”gapista”. Joku sellainen tarkkavivahteinen hienotunteisuus saattaa puuttua. Anonyymistihän henkilöt tavataan kuvata, en siis tarkoittanut sillä tavalla toisen asioista julkisesti kertomista. Selvensiköhän tämä yhtään? 😉
Luulen että ymmärrän mitä haet takaa! 🙂 Esimerkiksi jos kertoo toisen auttamistilanteesta säälivästi vaikka autettu ei sääliä kaipaskaan. Tarkoitus voi olla hyvä mutta pieleen voi mennä silti pahasti…
Sulla on Saana oikeesti aivan älyttömän mielenkiintoisia ja opettavaisia mielipiteitä! 🙂 Oot saanut mut monta kertaa ihan ajattelemalla ajattelemaan asioita ja jopa muuttamaan mun mieltä. Taitolaji, kuules! <3
Hei VAU kiitos tuhannesti ihana linkistä ja vinkistä! <3
Musta on outoa ja suorastaan epäilyttävää kun joku itsestään puhuessaan sanoo olevansa joku hyväntekijä tai hyväsydäminen. Niinku… Voisko noi lisätä adjektiivilistalle, jota saa käyttää vain joku toinen kuvaillessaan toista henkilöä? Itse itsestään tuon sanoessaan se kuulostaa vain äärimmäisen itsekeskeiseltä, tulee sellanen ”you wish”-olo.
Hei oikeesti TOI ON NIIN TOTTA! Ihanaa et joku muukin ajattelee näin!:D Oot mun sielunkumppani hahah. Musta tuntuu että toi kommentti kiteytti kaikki mun ajatukset
Pidän siitä kun TOINEN mainitsee siitä kun toinen on tehnyt hyvää tai kun asiat ilmenee vahingossa. Semmonen leveily on ärsyttävää ja ”pyyhkii” hyvän teon. Silloin se on plus miinus nolla…
Ilman muuta on kivempaa kun toinen antaa tunnustusta tai kuten sanoit, juttu ilmenee vahingossa. 🙂 Olen kanssasi samaa mieltä!
Ylläolevan kysymykseen voisin vastata, että osa bloggaajista- ja lukijoista pitää siitä että blogissa on monia kuvia. Joskus voi myös olla vaikeaa saada aiheeseen liittyviä kuvia otettua ilman kohtuutonta vaivaa. (Ei ehdi varsinkaan jos päivittäin postaa ja blogi ei ole päätyö). Vastasin tähän, koska itsekin olen kamppaillut asian kanssa – blogini kuvat eivät aina liity tekstiin! 😀 Silti ei halua jättää tekstiä ilman kuviakaan.
Ihmettelin joskus täysin samaa asiaa, mutta kun aloin itse bloggaamaan päivittäin niin tajusin että jos kirjoittaa vaikkapa tasa-arvosta, ei olekaan niin helppoa ottaa siihen itse täysin sopivaa kuvaa. Netistäkään ei ole aina helppoa löytää aiheeseen sopivia kuvia, joiden käyttö ei rikkoisi tekijänoikeuksia.
Mutta niin, takaisin tekstin aiheeseen. 😀 Itse en ajattele asiasta oikein mitään, toisinaan olen kuitenkin saanut hyvää tietoa hyväntekeväisyyskohteista. 🙂
Kivaa viikonloppua!
Näinpä! 🙂 Tosi hyvin perustelu, Taru.
Kiitos kommenttista ja superkivaa viikonloppua sinnekin, sateesta huolimatta! <3
Mua ei ole häirinnyt nuo tuollaiset postaukset.. ehkä myös, etten juurikaan edes jaksa lukea sellaisia 😉 koska, sun pointti: se on liian itsestäänselvää! Verenperintöä. Ehkä osalle tyypeistä on tarttunut ns juurikin muilta, ja ovat oivaltaneet että voivat jakaa etc :)! Mikä on siis hyvä juttu! Mutta, miksi sä tunnet sen olevan ristiriitaista, selviää kysymällä vain itseltään ♡
Haha totta, aina ei tarviikaan lukea sellaista sisältöä mikä ottaa päähän 😀 Hyvä ja viisas kommentti taas, Mia, kiitos! <3
(Miksi blogeissa on nykyään aina vähintään 10 kuvaa samasta aiheesta eli kirjoittaja jossain asussa? Ihmettelen vain. Rasittavaa skrollata, että pääsisi etenemään tekstissä.)
Mutta juu, aiheeseen. Sehän on niin, että ihmiset viherpesevät itseään minkä kerkeävät. Jos ja kun useammankin blogin idea on saada ihmiset ostamaan/haluamaan lisää tavaroita, alkaa se bloggaajankin mielessä välillä tuntua ikävältä. Sen vuoksi pitää vähän kiillottaa kilpeään. Useampi alkaa myös uskoa siihen omaan hyvyyteensä, kun blogitekstikin näyttää niin kivalta. Kymmenen kuvan kanssa.
En tahdo enää löytää yhtään blogia täältä Lilystä, joita jaksaisin lukea, kun aina vain mainostetaan. Tämä on yksi harvoja. Kiitos siitä.
Jos blogi on osittain edes muotipainotteinen, asukuvat on helppo yhdistää tekstiin. Mieluummin luen yhtä postausta jossa on asukuvat + pidempi teksti kun kaksi postausta jossa yhdessä on pelkät kuvat ja toisessa vain teksti.
Näin mäkin ajattelen. 🙂
Mä ymmärrän sun pointin! Vaikkka teen samaa, se ärsyttää välillä muakin. 😀 Kuten Kaarina tossa kommentoikin, tykkään yhdistellä asukuvat vähän pohdiskelevampaan tekstiin koska varsinkin viime aikoika olen ollut vähän laiska kuvaamaan maisemia tai muuta. Ystäväni/vakkarikuvaajana Enna otti nämä ja pidin niistä sen verran että tyrkytin kaikki samaan postaukseen. Todellisuudessa tääkin postaus olisi ollut ihan ok muutamalla vähemmälläkin kuvalla mutta en kai jaksanut valita. 😀
En ehkä ajattele noin kärkkäästi kanssasi tästä itse tekstin teemasta mutta pakko myöntää että ehkä tuossakin on valitettavasti pientä totuuden perää… Ainakin ehkä muutaman (julkisuuden) tyypin kohdalla!
Kiitos kommenttistasi ja hauskaa viikonloppua. 🙂