Mulle on hahmottunut viime aikoina yhä selkeämmin syyt, miksi olen päätynyt tiettyihin valintoihin – miksi esimerkiksi olen opiskellut tähän ammattiin ja miksi kirjoitan blogia.
Teini-ikäisenä sanoin ensitapaamisella yhdelle henkilölle, että tulevaisuudessa haluan vaikuttaa maailmaan, ja että ihanteellisessa tilanteessa se olisi jotakin todella suurta kuten esimerkiksi Intian kastijärjestelmän purkaminen. Jälkeenpäin olen nauranut monet kerrat omalle typerälle lauseelleni.
Viimeisinä päivinä olen miettinyt sitä kuitenkin vakavasti – en niinkään kastijärjestelmää vaan senhetkistä lausettani/toivettani ja syitä sen takana.
Mä olen ollut aina kova haaveilemaan ja edelleenkin olen. Mä ihan oikeasti uskon, että yksittäinen ihminen voi saada ison muutoksen aikaan, välillisesti tai välittömästi. Yksittäisiä ihmisiähän ovat olleet myös Nelson Mandela, Dalai Lama, Leonardo DaVinci, Martti Ahtisaari, Marie Cure, Johannes Gutenberg ja Minna Canth.
Jos emme voi pelastaa kokonaista maailmaa, voimme pelastaa joidenkin tai jonkun maailman. Kokonaisen luokallisen tyttöjen maailman jos menet vapaaehtoiseksi kenialaiseen kouluun. Yksinäisen naapurimummon maailman kun pelaat hänen kanssaan viikottain lautapelejä. Koulukiusatun maailman kun puutut kiusaamiseen. Lukuisien eläinten maailman kun et syö lihaa.
Mä en tiedä tulenko koskaan vaikuttamaan isommalla mittapuulla mihinkään suuresti. Se kastijärjestelmä pysyy varmasti kuolemaani saakka. Mutta mä aion yrittää, joka ikinen päivä. Joku ajattelee että se on naiivia, mä sanon että se on välttämätöntä.
Mä haluan herätä joka aamu sillä uskolla että omalla toiminnallani voin päivän päätteeksi tehdä maailmasta ihan oikeasti paremman paikan.
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
18 vastausta aiheeseen “Mä haluan pelastaa maailman”
Todellakin! Ja sitähän varten on blogit ja oma ääni <3
Jep, blogit on kultaa! 🙂
Kaunis ja ajatuksia herättävä teksti. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. <3
Kiitos kommenttista – mukava kuulla että aihe herätti pohdintaa. 🙂 Ja kaunis lause!
En tiedä mikä on tarpeeksi, mutta kaikki on hyväksi 🙂
You go girl!!!
Tämä teksti pisti miettimään, ja tuli paljon ajatuksia mieleen. Ne kun vielä saisi jotenkin kirjoitettua. Mun ajatusten pointti siinä, että apua tulisi aina antaa, vaikka se ei heijastuisi konkreettisesti omaan elämään. Varsinkaan jos se ei ole itseltä pois.
Esimerkiksi, nälänhätä, joka ei ole Suomessa mitenkään yleinen, niin voi tuntua joillekkin todella vieraalta. Kuitenkin voin omasta kokemuksesta sen kertoa, että joidenkin ihmisten, joidenkin random ihmisten pienillä uhrauksilla on suuri vaikutus.
Aina kun autat jollain tavalla toista ihmistä, oli se mikä tapa ikinä, niin apu menee perille, vaikka et sitä näkisikään konkreettisesti. Joku on kiitollinen juuri sun avusta!
Haha, eksyin kirjoittaessani tota, mutta toivottavasti sait jotenkin kiinni pointistani:D
Sain kiinni, kiitos kommenttista! <3 Ja se on kyllä valitettavasti totta, kaukaiset asiat josta ei itsellään ole kokemuspohjaa voi tuntua tosi vierailta ja niihin on vaikea samaistua avuntarvitsijan rooliin. Sen takia pitäisi lukea ja ottaa selvää mahdollisimman paljon, ja keskustella eritaustaisten ihmisten kanssa. 🙂
Ja hyvin sanottu, että apu menee kyllä tavalla tai toisella perille. <3
Ainoa pysyvä asia täällä on muutos☆
Mullakin on tuo maailmanpelastus-operaatio varmaan aina käynnissä! 🙂 osittain tässä iässä helpompaa.
Kyllä sä vaikutat. Kaikkiin ja kaikkialla ♡
Hyvin sanottu. Se on ikuisuusprojekti! <3
Mun kokemus ihmisistä on sellainen, että he tahtovat järjestää itselleen mukavan elämän ja puuhailla siinä sivussa kaikenlaista, josta tulee hyvä mieli.
Jos kysyy lomamatkalle suuntaavalta maailmanpelastajalta, eikö lomaan käytetty raha olisi kannattanut lahjoittaa avustusjärjestöille, koska pienilläkin summilla voi pelastaa jopa ihmishenkiä (esimerkiksi rokotukset ovat halpoja), niin harvemmin suuntaajalla on tilanteeseen järkevää selitystä.
Ajatus on kaunis, mutta käytäntö viittaa siihen suuntaan, että maailmanpelastuksessa on enemmän kysymys oman identiteetin kanssa puuhastelusta kuin rationaalisesta pyrkimisestä maailman pelastamiseen.
Tämä ristiriita näkyy myös korkeassa asemassa olevissa poliitikoissa. Idea, jolla on käyty vaalikampanja, ei näytä oikein toteutuvan henkilökohtaisessa elämässä. Vihreät tuhoavat luontoa ja vasemmistolaiset haalivat rahaa.
Aina voisi tietenkin tehdä enemmän kuin tekee. Mutta se on musta huono syy olla tekemättä.
Omat suosikkipoliitikkoni ainakin näyttäisivät vahvasti elävän arvojensa mukaan: Outi Alanko-Kahiluoto, Emma Kari, Mai Kivelä, Maria Ohisalo, Anna Kontula, noin muutama nimetäkseni.
Et olis noin mustavalkoinen 😉 🙂
Ymmärrän kyllä että joidenkin osalta tämäkin pitää paikkansa. Itsekin valitsen usein mukavuuden ensin ja esim. ajan silloin tällöin autolla vaikka tiedän sen saastuttavan.
Ihmisten on vaikea luopua mukavuuksistaan, mutta eikö olisi parempi että kaikki tekisi jonkun verran kuin että iso joukko ei tee yhtään mitään ja vain pieni määrä ihmisiä tekee ”kaiken”? (Ja luopuu kaikesta.)
Oma kokemus on myös sellainen että pikku hiljaa ne omat elämänmuutokset syntyy. Esim. kasvissyönnissä luovuin ensin punaisesta lihasta, sitten kanasta, myöhemmin kalasta ja lopulta nyt maitotuotteista ja olen vegaani. Sama koskee varmasti monia muitakin esim. juuri matkustelun tai hyväntekeväisyyteen lahjoittamisen suhteen. 🙂
Ihana sinä<3 Kyllä mun mielestä jokainen voi vaikuttaa, edellisessä kommentissa oli kivasti kiteytetty. 🙂
<3 🙂
Lattea mutta niin tosi sanonta on pienistä puroista kasvaa suuri virta, samoin kuin ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.
Juurikin näin. <3 Nämä sanat haluan pitää useammin mielessä. 🙂
Jes! Juuri näin ja todellakin!
Sehän on kaikkein olennaisinta elämässä: tehdä se hyvä minkä pystyy ja minkä ymmärtää!
Some on voimauttanut mua tosi paljon. Oma aktivismini heräsi 2000 luvun alussa kun tutustuin muutamaan kotikaupunkini aktivistiin. Sellaisessa streittari, Oikeutta eläimille, vegaani- ja punkkariporukassa olivat. Tunsin kuitenkin jonkinlaista voimattomuutta, omat kuluttajavalinnat ja pikkukaupungin laimeat mielenosoituskulkueet ei tuoneet samaa oloa kun nykyinen somessa kontaktointi. Se, että seuraan esim. instassa aktivisteja inspiroi mua myös toiminaan ja saa aikaan olon, että on tärkeää että osallistun tempauksiin ja mielenosoituksiin vaikka olenkin vaan yksi ihminen. Some tuo joukkovoiman näkyväksi ihan eri tavalla. Tulee olo, että oon mukana yhteisessä välittämisen ja rakkaudellisuuden rintamassa, tekemässä sellaista maailmaa missä haluaa elää.
Ja niillä omilla henkilökohtaisen elämän kulutusvalinnoillakin on merkitystä paljon, nimittäin yksilön toivolle. Kun sulkee silmät saa samalla omaksi osakseen välinpitämättömän ja kyynisenkin elämänasenteen ja sehän on paljon raskaampaa kuin yritys toimia oikein ja kantaa vastuuta.
Ihana Saana ja tosi hyvä kommentti! Inspiroit mua juuri seuraamaan itekin aktivisteja somessa – huonosti seuraan ”tuntemattomia”/julkkiksia esim. Instagramissa vaikka sillähän tavalla vois saada päivittäin uutta intoa ja energiaa. 🙂 Kiitos!
Ja tuo viimeinen lause: Kun sulkee silmät saa samalla omaksi osakseen välinpitämättömän ja kyynisenkin elämänasenteen ja sehän on paljon raskaampaa kuin yritys toimia oikein ja kantaa vastuuta. Niin totta!