Syksy hiipii hiljaa vaatekaappiin ja mieleen. Joka kerta kun pulahdan uimaan, vesi tuntuu edelliskertaa kylmemmältä. Ympärillä kuulee sanoja kuten ”syyskausi” ja ”syyssiivous” ja silmät bongaavat vaatekaupoissa viininpunaista, illoissa hämäryyttä ja kaulojen ympärillä paksuja huiveja. Ja vaikken haluakaan myöntää, join tänään töissä kahvin sijaan teetä ja yksi aamu olin ihan tosissani laittamassa tekonahkahousut jalkaan. (En laittanut, sen sijaan sukkahousut on ollut päällä pariinkin otteeseen…)
Mua harmittaa kesän loppuminen joka vuosi niin paljon, että se tekee minut jopa surulliseksi. Mutta sitten kysyn itseltäni: haluanko oikeasti että kesä jatkuu loputtomiin?
Haaveilemme ja haikailemme monesti sellaisen perään, jota emme välttämättä todellisuudessa edes haluaisi. Tai jonka vuoksi emme luopuisi niistä asioista, joita se vaatisi. Yksi haaveilee Havajiin muuttamisesta ja uuden elämän aloittamisesta siellä, vaikkei oikeasti koskaan jättäisi omaa uraansa ja perhettään kotiin. Toinen haikailee eksän perään, vaikka pohjimmiltaan tietääkin, ettei oikeasti haluaisi hänet enää omaan elämäänsä takaisin.
Minä unelmoin säästä, jossa voisi tepastella ulos balleriinoissa ja uida ulkona joka päivä. Jossa valoa on aina, ainakin kasiin asti illalla. Samalla tiedän, etten koskaan luopuisi syysruskasta, tunnelmallisesta ja talvisesta joulusta, riemunkiljahduksista, jotka syntyvät kun lunta sataa ja myös silloin kun lumi sulaa ja siitä tunteesta, että kesä on lyhyt ja juuri siksi niin älyttömän ihanaa aikaa.
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
2 vastausta aiheeseen “Kun kaikki haaveet ei halua toteen”
Hih, niin samaa mieltä! Sinulla on ihastuttava tapa kirjoittaa, niin kevyttä ja ihanaa lukea. Vähän kuin se kesäinen hattara. Tai syksyisen kaakaon kermavaahto, haha! Ihanaa viikonloppua!
Hei arvaapas miten hyvin mun sunnuntai alkoi kun sain lukea näin suloisen kommentin!<3 Oon niin otettu, iso kiitos ja kaikkea ihanaa sun päivään! 🙂