Olen lähiaikoina useammalta ihmiseltä kuullut, etteivät he halua lukea uutisia enää. Heidän perustelunsa on ollut yleensä se, että maailmassa tapahtuu tällä hetkellä niin kamalia asioita että niiden seuraaminen aiheuttaa surua.
Anteeksi – pieniä lapsia kuolee sodissa mutta sinulle tulee pahaa mieli siitä?
Perusteluna on ollut kuulemma myös se, että tuntuu turhauttavalta lukea uutisia kun niille asioille ei pysty tehdä mitään. Asioille voi aina tehdä jotain. Se jotain on jo tapahtumien tiedostaminen ja niistä keskusteleminen. Nykyään on myös erilaisia tapoja lahjoittaa rahaa tai tehdä vapaaehtoistyötä. Rohkeimmat lähtevät paikan päälle muuttamaan asioita, oli se sitten säännöllinen kahvittelu naapurin mummon kanssa tai ruokapakettien jakaminen kriisimaihin.
#PrayforIstanbul
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
14 vastausta aiheeseen “Kun ei lueta uutisia”
Mutta kyseessä on myös ainakin iltapäivälehtien ilmiö, että useimmat ”uutiset” ovat negatiivissävytteisiä, siis myös asiat, jotka voisi esittää positiivisessakin valossa. Eron huomaa, kun vertaa muiden maiden lehtiin/uutisiin. Ja tämä on se syy, miksi itse en aina jaksa uutisia katsoa, eikä sen takia, että ”mulle tulis paha mieli”.
Joo mediakriittisyys kunniaan! Olen ehdottomasti myös sitä mieltä että hyvien tapahtumien on ylitettävä uutiskynnykset enemmänkin. Mietin myös tarkkaan mitä uutiskanavia seuraan; Helsingin Sanomat on esimerkiksi monikerroin laadukkaampi kuin monien iltalehtien lööpit.
Hyvä postaus! Olen miettinyt samaa, että jätetään toisten ahdinko ja siihen vaikuttavat tekijät oman todellisuuden ulkopuolelle, ettei mene päivä pilalle.
Kyllä varmaan kaikkia ihan yhtä lailla oksettaa Välimereen hukkuvat vauvat ja miinoihin kompastelevat lapset, mutta jos näitä asioita ei pysty kohtaamaan edes uutisten tasolla, ajaudutaan tilanteeseen, missä kohta kukaan ei ymmärrä ketään. Sellainen tilanne puolestaan on oivallinen lietsomaan lisää vihaa ja epätasa-arvoa. Ja niitä kun lietsotaan tarpeeksi, alkaa meidän hyvinvointikansojenkin tilanne olla sellainen, ettei kohta tarvitse kovin pitkälle katsoa kun näkee nälkää, surua ja pelkoa.
Mä oon tosi hämmästynyt siitä miten näin moni on osannut pukea mun ajatukset näin hyvin. Se, mitä juuri sanoit, on mielestäni ihan totta, ja lohdullista ajatella että muutkin ovat tätä mieltä. Se, että kykenee seuraamaan uutisia ja erottelemaan sen lisäksi sen, milä voisi olla totta ja mikä ei, on taitolaji eikä ole kenellekään haitaksi. Kiitos kommenttistasi!
Löydän idean jyvän tästä, mutta osaltani olen myös vähän eri mieltä. En kannusta uutispimentoon, mutta välillä on vain suljettava uutistulva, itseni takia. Olen joissain asioissa erityisherkkä ja ahdistun välillä ihan suunnattoman paljon kaikesta siitä pahasta, mitä ympärillämme tapahtuu. Esimerkiksi viikonloppuisesta raiskaustapauksesta, jossa osallisina on Kuuban lentopallomaajoukkuelaisia. Olen tietoinen mitä on tapahtunut, mutta en halua lukea tai kuulla tapauksesta enempää, koska alan voida pahoin, jopa fyysisesti. Uutisia seuratessa meinaa välillä unohtua, kuinka paljon täällä tapahtuu myös hyvää. Yleensä kun uutisoidaan vain niistä pahoista ja järkyttävistä tapahtumista. Väitän, että olen hyvin perillä Suomen ja ulkomaiden tilanteesta, mutta jossain välissä täytyy vain katkaista tiedon tulva ja olla parikin päivää uutispimennossa. Se auttaa ainakin minua. Unohdan hetkeksi pahan määrän ja muistan taas, että onneksi tässä maailmassa on myös paljon hyvää.
Vaikka saatankin toiminnallani kääntää ongelmille selän ja tulee fiilis, ettei tekemiselläni ole väliä suuressa mittakaavassa, osaan myös avata tilanteille sydämeni ja auttavan käteni. Nämä toiminnat eivät sulje tosiaan täysin pois. Luovutan säännöllisesti verta, olen luovuttanut kantasoluja syöpäpotilaalle ja annan rahalahjoituksia avustusjärjestöille. Muutaman mainitakseni.
Seuraan maailman menoa aika tarkasti (?), mutta en koskaan lue otsikkoa pidemmälle raiskaus/murha/väkivaltauutisia. Toki en lue keltaisia lehtiä ollenkaan, joten se pahin tirkistelyulottuvuus jää siitä väliin, mutta silti. Ei minusta ole olennaista tietää yksityiskohtia joistain yksittäisistä väkivaltatapahtumista. Minulle tärkeämpää on tietää, että kyllä, kyllä tällaista tapahtuu (myös Suomessa) ja suhteuttaa se todellisuuteen, ei, eivät kaikki ulkomaalaiset/urheilijat/miehet joukkoraiskaa (Suomessakaan).
Lisäksi maailmassa tapahtuu niin paljon asioita, että kaikkiin uutisiin ei voi reagoida eikä kaikkea seurata. Pakostikin sitä vähän valitsee joitain aiheita, joita seuraa tiiviimmin.
Jos saan mainostaa, niin jaan ympäristöuutisia facebookissa. Ympäristöongelmat ovat monisyisiä ja hankalia, joten olen päättänyt nostaa esiin tärkeimpiä helposti ymmärrettävässä muodossa. Tervetuloa keskustelemaan ja tykkäämään: https://www.facebook.com/minavaankysyn/ 😀
Hei kiitos kun jaoit linkin, kävin tykkäämässä <3
Mukava juttu, kiitos! <3
Ymmärrän jonkun verran tuonkin suhtautumisen. Tottakai itseäänkin on suojeltava tiettyyn pisteeseen asti. Parasta on löytää ehkä tasapaino mikä sulla tuntuu olevan jo hallussa. 🙂
Itse luen uutisia juuri sen takia, että siellä on aina pieniä kultajyväsiä kaiken pahan keskellä. Lisäksi joku joskus sanoi, että kun katsoo kriisi videoita, katsoo kuinka monta ihmistä on auttamassa. Minua se muistuttaa siitä, että ihmisiä tässä ollaan – kaikki me.
Minä koetan vaikuttaa niihin asioihin mihin pystyn. Tuen ihmisiä, joiden työhön uskon ja kun tuntuu etten voi tehdä mitään menen kylään naapurin mummon luokse. Maailmassa on paljon pahaa, mutta jos kaikki hyvät ihmiset kääntävät katseensa pois, läimäisevät kädet korville lallatellen, ei mikään muutu.
Sun sanoista huokuu kyllä lämmin olemus ja ihana asenne elämään, tollaista maailmaan lisää kiitos <3
Mielenkiintoinen kommentti ja aika lailla samaa mitä itsekin ajattelen. Tottakai mun mielestä itsestään täytyy pitää huolta mutta ei sellaisesta näkökulmasta että on itse maailman paras asia eikä muilla asioilla tai ihmisillä ole väliä. Ja tuo on mun mielestä aivan pöyristyttävää että lapsia pidetään uutisten ulkopuolella! Kuten itsekin ilmaisit, silloin ne pienet ongelmat tuntuu isoilta eikä silloin osaa olla välttämättä kiitollinen ja iloinen niihin etuoikeuksiin mitä on. En ikinä pitäisi omia lapsiani tuollaisen yleissivityksen ulkopuolella.
Niinpä. Sillähän se maailma paranee, kun laittaa silmät kiinni.
Hyvä kommentti <3