Voin rehellisesti myöntää, että vielä muutama vuosi sitten en suonut ympäristöongelmille ajatustakaan. Muistan toki kuinka opettajamme puhuivat jo ala-asteella ilmastonmuutoksesta ja kuinka ystäväni lahjoitti jo 13-vuotiaana kuukausittain omista viikkorahoistaan WWF:lle. Mä itse kuitenkin ajattelin olevani niin kaukana niistä asioista. Yleisin tekosyyni oli myös se, että välitän enemmän ihmisistä kuin ympäristöstä, josta kirjoitinkin oman postauksen muutama kuukausi sitten.
Vasta pari vuotta sitten aloin oikeasti miettimään omia tekojani ja niiden vaikutusta maapalloon ja samalla ihmisten hyvinvointiin. Aloin lukemaan aiheesta ja tekemään pieniä ns. ”varmoja” valintoja: lajittelemaan roskia ja kiinnittämään enemmän huomiota kuluttamiseeni. Ostin vähemmän muovia ja uusia vaatteita, ja koitin miettiä, kuinka rakas harrastukseni eli matkustaminen voisi jättää pienemmän hiilijalanjäljen. Lopetin lihansyönnin, mutta myönnän että koska en ikinä juurikaan tykännyt lihan mausta, se ei ollut kovin hankalaa.
Alkukeväällä 2016 istuimme poikaystäväni kanssa sohvalla kun keskustelu kääntyi kananmuniin ja siihen mitä kananmuna oikeasti on. (Tästä hyvä englannin kielinen teksti aiheesta.) Puhuimme kananmunien tuotantoon liittyvistä eettisistä ongelmista – kanojen jalostamisesta, niiden elimistön rasittumisesta, häkkikanaloiden ja luomutilojen ongelmallisuudesta jne. Aihetta voisi avata syvemmin, mutta postaus ei nyt suoraan käsittele kanojen oloja.
Kananmunakeskustelumme ja sen innoittamana monet kymmenet dokumentit olivat käännekohta sille, että halusin tehdä enemmän kuin vain sitä mitä yhteiskunta minulta odotti (eli ne roskien lajittelu ja bussilla kulkeminen). Tajusin, että yli 20 vuoden ajan elämäntyylini on ollut raskas tälle maapallolle, ja loppuikäni haluan antaa sille takaisin niin omasta kuin niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. kehitysmaiden asukkaat). Rupesin kasvissyöjäksi ja lähes heti vegaaniksi, lopetin nahkavaatteiden ostamisen, siirryin luonnonkosmetiikkaan ja kyseenalaistin monia muitakin aikaisempia valintojani ja tottumuksiani.
Postauksen asusta muutama sana: tekonahkainen reppu on tulevan anoppini tuliainen Turkista ja toppi on ikivanha josta kirjotinkin tässä postauksessa. Farkkutakki on United Colors of Benettonin, joka on myös useita vuosia vanha ja vuorottelee siskojemme kesken. Hame on myös reippaasti viime vuosikymmeneltä – isosiskollani oli se yllä keväällä 2007 kun hän tapasi nykyisen aviomiehensä. Kaikki vaatteet ovat säilyneet hyvin, kun niitä on ostettu ajatuksella, niistä on pidetty huolta ja niitä on lainattu eteenpäin sen sijaan, että olisivat pölyttyneet vaatekaapissa. Lisää mun pukeutumisesta voi lukea Hey Girl -blogista, jossa Marika haastatteli minua Toisten vaatekaapeilla -juttusarjaansa.
Kokosin vähän aikaa sitten myös mun vanhempia postauksia ympäristöstä ja veganismista, voit tutustua niihin täällä. Jotkut ajatukset ovat saattaneet muuttua mutta jos jollakin on johonkin jotain kysyttävää, kysymykset voi esittää tämän postauksen kommenttiboksissa.
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
6 vastausta aiheeseen “Kuinka kiinnostuin välittämään ympäristöasioista?”
Tällaisia postauksia on mukava lukea!
Itse unohdan välillä olevani kuplassa, jossa ”kaikki” haluavat ja osaavat tehdä ympäristöystävällisiä valintoja (Olen siis valmistunut ympäristötieteestä, joten erityisesti vanhat opiskelu/työkaverit ovat ”alalla”). Kaikkia asiat eivät kiinnosta, osa ei ole oikein edes ymmärtänyt, mistä ympäristöasioissa on kysymys. Vielä 10 vuotta sitten puhuttiin viherpiipertämisestä, arg. Siksi usein perustelen ympäristöasioita rahalla (resurssien tuhlaaminen on tyhmää sekä ympäristön että talouden näkökulmasta) ja kysymys on ihmisten suojelusta. ”Luonto” kyllä pärjää, mutta itsemme saatamme tässä tuhota.
Mukavaa viikonloppua Saranda ja muut ekomieliset!
Kiitos Päivi!
Ja hyvä pointti. Voin vaan kuvitella miten ”sisällä” noissa piireissä on ja miten ainakin vähäksi aikaa voi tuoda ihmetystä jos joku muu tekee asiat eri tavalla. Meidänkin työpaikan koko toimisto on joko kasvissyöjiä tai vegaaneja ja kun niiden kanssa viettää aikaa 8h päivässä, vähän ”soikaistuu” sille miten muu Suomi elää. 😀 Tai maailma…
Ja toi on niin hyvin perusteltu, noita munkin pitäisi käyttää useammin! Monissa ympäristön kannalta paremmissa valinnoissa voi säästää rahaa ja aikaa. Ja kyllä, me olemme riippuvaisia luonnosta, ei luonto meistä.
Ihanaa viikonloppua myös sulle ja kiitos paljon kommenttista. <3
Voi kun monet muutkin tajuaisivat miettiä kulutustaan… itekin yritän elää mahd ekologisesti ja välillä kyllä ärsyttää kun tuntuu et jotkut ei ajattele yhtään luonnonvarojen kulutusta, muovia meressä (ihan karsee ongelma) yms. vaan lennellään välittämättä hiilijalanjäljestä jne. Huoh.
Kiitos kommenttist, jaan kanssasi saman ajatuksen… Tuntuu että monet eivät jaksa kiinnostua itsekkäistä syistä ja siitä, mistä asioista joutuisivat luopumaan sen myötä. Vaikka itse koen että elämä on jollain tapaa helpottunut ja muuttunut mielekkäämmäksi mitä enemmän olen ottanut ympäristön huomioon. 🙂
Kiitos linkkauksesta 🙂 <3! Ja loistavasta tekstistä, tällaisilla saa monet mutkin havahtumaan ja välittämään näistä asioista :)!
Puspus <3