Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Kolmesta tuli neljä – ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa takana

Deniz täytti eilen kuukauden. Arvatkaa vain olenko (edelleen hormonipäissäni) itkenyt että 365 vauvavuoden päivästä jo 32 on takana ja kohta meidän vauva on jo ISO POIKA! Olen potenut huonoa omatuntoa kun olen odottanut ajan kuluvan nopeammin jotta syöntikerrat vähenisivät ja nyt aika on kulunut liian nopeasti. (Ja syöntimäärät ovat pysyneet samoina…)

Meillä on ollut ihana kuukausi takana. Ferhat on viettänyt isyysvapaitaan, mä olen ollut omassa vaaleanpunaisessa kuplassani ilman mitään mahdollisuutta saada mut sieltä ulos. Ela on jatkanut elämäänsä business as usual ja Deniz on maailman rauhallisin, toki sillä suurella ruokahalulla varustettu pieni kaveri, joka on tarjonnut jo ensihymyjään.

Moni on kysynyt miten Ela on ottanut pikkuveljensä vastaan. Elan coolin luonteen mukaisesti hän ei juurikaan välitä. Ei ole ollut mustasukkaisuutta tai yli-innokkuutta, josta vauvaa pitäisi suojella. Aamuisin ja päiväunien jälkeen hän huutaa innoissaan “BEIBII” ja tulee iloisesti moikkaamaan, mutta pettyy joka kerta, kun tajuaa ettei beibistä ole vielä leikkiseuraa. Tosin jokaisen coolin ihmisen sisällä on lämmin ydin: kun vauva itkee, Ela menee unipesän viereen silittämään vauvaa.

Me valmistelimme Elaa jo raskaana kertomalla että äidin masussa on beibi. Nyt kun vauva on syntynyt ja hänen nimensä on Deniz, Ela ei suostu kutsumaan häntä Deniziksi vaikka osaisi kyllä. Ensimmäiset viikot Deniz oli itsepäisesti vain “beibi”, mutta nyt hän on jo “beibiz”. Edistystä on siis tapahtunut!

Ela ehti juuri täyttää 1 vuoden ja 6 kuukautta ennen kuin Deniz syntyi. Toistaiseksi puolentoista vuoden ikäero on tuntunut meidän perheessä ja meidän elämäntilanteeseen tosi sopivalta. Mutta kuten sanottu, takana on vasta yksi kuukausi ja kotona on ollut kaksi aikuista. Mä olen toki tehnyt vähän töitä tässä samalla, mutta vauvan ja oman jaksamiseni ehdoilla. (Rehellisyyden nimissä: vapaahetkinä Disney+ on kiinnostanut enemmän kuin silminnähden kasautuva työmäärä.)

Olen nauttinut tästä syksystä toistaiseksi tosi paljon. Pari viikkoa pysyttelimme kotona herran pienen koon takia mutta kun kolmen kilon raja ylittyi, olemme seikkaileet perheenä maailmalla: käyneet kotieläintiloilla, ravintoloiden terasseilla, naapurikahvilassa pannareilla, kaupungin puutarhoissa, pitkillä lenkeillä… Olen uskaltautunut jopa yksin lasten kanssa leikkipuistoon ja uhmannut kohtaloa nappamalla kahvinkin kaveriksi. Kaikki on mennyt niin hyvin.

Huomaan jumiutuneeni samaan “odota vain” -ajatuskierteeseen, jota kelasin Elankin ensimmäisten vauvakuukausien aikana. Jossa odotetaan, että asiat vaikeutuisivat ja tuntuisivat ikävimmiltä. Eikä mitään pahaa tapahtunut silloinkaan vaikka “odotin vain”. Pakko se on kai uskoa, että musta on ihanaa ja luontevaa olla äiti ja mulla on ihanat lapset. Ja mitä ikinä tulevaisuudessa tapahtuu, sillä ei kannata tätä hetkeä pilata.

Nämä upeat kuvat on ottanut lahjakas Marjaana Laitinen. Me kävimme Marjaanan studiolla Helsingin Vallilassa kun Deniz oli vasta 8 päivää vanha. Oli ihanaa vangita Denizin minikoko mutta myös meidän tuoreet fiilikset vasta laajentuneesta perheestä ja siitä suuresta ilosta, mitä pikkutyyppi on meille antanut.

Marjaana oli lempeä ja turvallinen käsittelemään meidän nyyttiä mutta myös äärimmäisen kärsivällinen hyvin yhteistyökyvyttömän Elan kanssa. Elaa ei voinut kuvaukset vähempää kiinnostaa ja hänestä tuli sellainen pieni demoni heti kun vähänkin vilauteltiin kameraa, hah. Mutta ihmeen kaupalla Marjaana sai myös hänestä kuvia!

Varaa oma kuvaus täältä.

(Meidän kuvat saatu blogin kautta)

Mitä muiden perheisiin kuuluu? Onko siellä muita, joiden kotiin on juuri muuttanut uusi perheenjäsen?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

5 vastausta aiheeseen “Kolmesta tuli neljä – ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa takana”

Onnea teille ihanalle perheelle! <3 Niin upeita kuvia <3

Hämmästyin oikein kuinka isolta Ela jo näyttää, mutta onhan hän tosiaan jo ehtinyt kasvaa 😀 Ja ihana tuo miten hän suhtautuu uuteen perheenjäseneen <3

Tuo ikäero kuulostaa kyllä oikein hyvältä. Itselläni on melkein 7 vuotta nuorempi sisar, mutta varsinkin lapsena ja nuorena olisin toivonut pienempää ikäeroa (tai vaikka isosiskoa), jolloin sisaruksesta olisi ollut enemmän seuraa ja tukea kaikkeen. Ela ja Deniz ovat varmasti aivan mahtava sisaruspari!

Voi kiitos paljon. <3 Joo hän on jo niin iso tyttö, etenkin Denizin rinnalla! 😄 Mä toivon myös että he osaisivat arvostaa tai tykkäisivät pienestä ikäerosta. :) Aikuistuessa sillä on tosiaam yleensä paljon vähemmän merkitystä mut ite tykkäsin aivan valtavan paljon kun oli 1v 4kk nuorempi pikkusisko! Se oli ehkä mun lapsuuden kivoin asia. ☺

Vastaa

Hei, kiitos blogista! Kiva oli lukea teidän kuulumisia kahden pikkuisen kanssa. Meillä täällä viikon päästä 1 v 5 kk täyttävä tyttö, jolle odotamme pikkuveljeä syntyväksi koska tahansa, tänään 39+4. 🤭 Olen aika vahvasti luottanut siihen, että hyvin tulee menemään, mutta tämä oli silti erittäin tervetullut teksti luettavaksi, kun vahvisti tätä ajatusta! Meilläkään esikoisen kohdalla ne ”odotapa vain” -asiat eivät koskaan toteutuneet, vaikka vähän kauhulla niitä ”odotinkin”. Kaikkea hyvää teidän porukalle, teillä vaikuttaa olevan ihana meininki ❤️ T suvi

Voi niin paljon onnea! ☺ Jännittää sun puolesta tuleva synnytys ja samalla oon jopa vähän KATEELLINEN että saat kohta ihan vastavastasyntyneen syliisi, oiih! 💖

Sulla on ihana asenne, just noin mun mielestä kannattaakin suhtautua. Ja positiivinen mieli ei ainakaan vaikeuta asioita!

Kiitos ihanasta kommenttistasi ja tuuhan kertoo sitten jos vaan jaksat et miten teillä menee! 😊

Vastaa

Kommentoi