Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Raskaus & Synnytys

Kirottu suunnittelemattomuus (ja kaikki se taikuus)

Meidän parhaat puolemme ovat yleensä myös niitä raskaimpia puolia. Omani on suunnitelmallisuus: teen aikatauluja ja pysyn niissä, saan paljon aikaseksi.

Vastapainoksi en aina ymmärrä, että elämässä tapahtuu myös asioita, joita ei voi etukäteen suunnitella. Kuten lapsen syntymä viikkoja aikaisemmin ja kaikki varastoon otetut raskauskuvat tulevia postauksia varten ovatkin ihan turhia. (Puhumattakaan kaikista muista suunnittelmista, jotka menivät ihan uusiksi.) En myöskään aina ymmärrä että elämällä on välillä paljon parempia suunnitelmia kuin itselläni, ja pilaan kaiken taikuuden omalla jääräpäisyydelläni ja muistiinpanoillani.

Uskon, että tämän kahden pienlapsiarjen haastavin osuus tulee olemaan kirotun suunnittelemattomuuden hyväksyminen. Elämässä on yhtäkkiä monikerroin enemmän ennakoimattomuutta kun vauva syö vartin välein ja joskus oikein hyvinä päivinä puolentoista tunnin. Koskaan ei tiedä ehdinkö välissä pikasuihkuun vai peräti jopa ruokakauppaan.

Mutta siellä missä on ennakoimattomuutta on myös taikuutta. Toistaiseksi hormonit suojelevat minua siltä, ettei pääni räjähdä kun en tänäänkään ehtinyt vastata siihen tärkeään sähköpostiviestiin. Ajan myötä kärsivällisyyden ja uteliaisuuden on ajettava hormonien hommaa: onko se niin vakavaa että pyykit kasaantuvat kun leikin heppaleikkiä tyttäreni kanssa lattialla tai saan todistaa poikani ensi naurut? Kyllä se tulee joskus tuntumaan vakavalta, mutta en aio potea huonoa omatuntoa siitä. Pantteri ei minnekään pilkuistaan pääse.

Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten Fallkullan kotieläintilalla, kun olimme vielä vain yhden lapsen vanhempia. Kun päivät olivat vielä helposti suunniteltavissa: aamutunnit ennen lapsen heräämistä töitä pitkään nautitun aamiaisen kyljessä, aamupäivä perheen kanssa yhdessä oloa, pitkien päiväunien aikana taas töitä, iltapäivällä taas yhdessäoloa ja illalla omasta jaksamisesta riippuen joko lapsen kanssa samaan aikaan sänkyyn tai jakso tai pari jotain hyvää sarjaa.

Tuo arki tuntuu jälkeenpäin ajateltuna aika ylelliseltä, mutta en vaihtaisi siihen takaisin: onhan nyt elämässä kaksinkerroin iloa vaikka hommat kasaantuvat ja silmäpussit roikkuvat. Olen silmin nähden vanhentunut kymmenen vuotta (ihan tosi, katsokaa vaikka kaikki ne selfiet Instagramissa), mutta takaisin en menisi.

Ja miten ihmeelliseltä tuntuu katsella raskauskuvia ja ajatella että se oma nyytti oli ihan sekunti sitten tuossa sisällä!? Kuvittelin rakastavani häntä jo tuolloin niin paljon…

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

2 vastausta aiheeseen “Kirottu suunnittelemattomuus (ja kaikki se taikuus)”

Voi kyllä, ymmärrän niin hyvin tuon tarpeen suunnitelmallisuuteen! Haluan suunnitella kaiken mahdollsimman hyvin etukäteen, tai vaikka en varsinaisesti edes haluaisi, niin jotenkin suunnittelu tulee vain niin automaattisesti, että en vain osaa ajatella tai toimia muuten 😀 Välillä haluaisin kyllä osata olla vähän spontaanimpi, mutta käytännössä se onkin paljon vaikeampaa.

Vanhemmuus tarjoaa kuitenkin ehkä ihan hyvän ”pakon” opetella elämään myös ei-niin suunnitelmallisesti, kun kaikkeä ei voikaan suunnitella tarkkaan etukäteen.

Osaat kirjoittaa niin ihanasti <3

Kommentoi