Mä olen ylisuorittaja. Enkä sellainen cool monitoiminainen, joka pystyy ylittämään kadun take away -latte vasemmassa kädessä ja jatkuvasti piippaava Blackberry oikealla, olkapäässä läppärilaukku roikkumassa.
(Tuollaisissa tilanteissa kahvi läikkyy ja polttaa ihosta kohtia sieltä sun täältä; puhelin tippuu näyttö edellä maahan; paikasta toiseen raahatussa tietokoneessa ei ole edes akkua ja laturi on tietysti kotona; ja kun kerran ollaan katua ylittämässä, oon varmasti jäänyt auton alle ainakin kaksi kertaa.)
Tänään tein tietoisen päätöksen: erosin ajattelutavasta, jonka mukaan tehokkuus on avain kaikkeen. Minulla ja tehokkusajattelulla on ollut pitkä suhde takana, jonka ansiosta, joo, oon saavutanut hienoja asioita, mutta joka ei ole jo jonkun aikaa palvellut minua.
Sen tilalle haluan terveemmän suhteen – sellaisen, jossa on tilaa olla, nauttia ja silti tuntea että hienoja asioita tapahtuu. Vaikkakin vain oman pääkopan sisällä tai omassa käyttäytymisessä läheisiä ihmisiä kohtaan.
Viikkoni alkoi tänään menemällä kouluun vasta kello 12, ja aamuopiskelun sijaan kävelin ystävän luokse monen tunnin aamiaiselle. Ja kun iltapäivänkin oppitunti peruttiin, kotiin esseiden pariin kiirehtimisen sijaan lähdin lääkäriin ystäväni seuraksi, itsekseni susheille, pikkusiskoa töihin moikkaamaan ja mummin luokse teelle.
Milloinkohan viikko on viimeksi alkanut näin tärkeiden asioiden äärellä?
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
7 vastausta aiheeseen “Kiitti mulle riitti”
Iso oivallus ♡
Tärkeä on tärkeämpää. Ja, asioilla on aina tapana järjestyä 😉
Kaikkea ihanaa sulle tähän joulukuuhun!
☆☆
Miten kaunis kommentti! Kiitos, Mia, ja toivotan koko sydämestäni samaa sinulle <3
Ihana sinä! Ihanasti kirjoitettu ja oivallettu! <3
Mulla on ollut vähän sama prosessi käynnissä tänä syksynä. Päätin viime keväänä (aika uupuneena viime kevään työtahtiin), että syyslukukauden alkaessa opettelen sanomaan välillä ei kivoillekin jutuille. Tähän asti oon sanonut monille asioille (ja omille hulluille ideoille) spontaanisti joo!!! – ja se asenne on tuonut mut tähän pisteeseen, missä oon nyt, eli tosi onnelliseen asemaan. Mutta joskus tulee sekin hetki, kun on hyvä hellittää, delegoida työtehtäviä, antaa tilaa muille ihmisille ja muille jutuille. Tänä syksynä olen luopunut vastuusta muutamien työtehtävien osalta, päättänyt yhden ihanan mutta aikaa vieneen projektin ja antanut välillä muiden ottaa enemmän vastuuta. Olen antanut itselleni vähän enemmän omaa aikaa ja keskittynyt enemmän niihin juttuihin, joista nautin. Ja on ollut mielettömän huojentavaa huomata, että maailma ei kaadu, jos vähän hellitän; päinvastoin, sekä minä että ihmiset ympärilläni voivat astetta paremmin 🙂
Halauksia ja tsemppiä muutoksiin! <3
Oon niin ylpeä ja iloinen sun puolesta! Todellinen haaste onkin juuri siinä että oppii kieltäytymään hauskoistakin asioista. Vitsi tulin hyvälle mielelle kuin luin kuinka oot konkreettisesti huomannut että uusi rennompi ja lempeämpi ote on toiminut!! 🙂
Kiitos paljon<3
Tekisi mieli halata sua, mutta yritän nyt lähettää jonkun virtuaalihalin täältä netin yli. Kuulostaa todella hienolta ja tärkeältä oivallukselta! <3
Iso virtuaalirutistus takaisin!<3 Oot Suvi niin ihana! 🙂
Mä tein kanssa postauksen suorituskeskeisyydestä, kiitos inspiraatiosta! 🙂 Ps. Niin oot säkin!