Maaliskuu on käynnistynyt ja kuukauden vaihtumisen virta on saavuttanut tytön. Helmikuun loppupuolella ilmassa oli pientä (tai no, vähän suurempaa jos ihan rehellisiä ollaan) inspiraation puutetta, mutta nyt muistiinpanot ovat täyttyneet taas ideoilla ja luulen että pystyn ylläpitämään lomailun Australiassa ja bloggaamisen välillä terveen tasapainon.
Sivuutin tosiaan tässä postauksessa blogiväsymystäni, johon reagoitte uskomattoman lempeästi ja kannustavasti. Se muistutti mua taas siitä kuinka korvaamattoman tärkeäksi olen todennut asioiden ääneen sanomisen. Niin murheiden kuin ilojen ja etenkin tavoitteiden ja unelmien. Ei ainoastaan siksi, että joku joka voi auttaa sinua ja saattaa olla kuulemassa mutta myös siksi, että se luo pienen sosiaalisen paineen oikeasti tehdä se.
Olen aina ollut sitä mieltä että unelman ääneen sanominen on ensimmäinen konkreettinen teko kohti sen toteutumista. Silloin unelma konkretisoituu myös itsellesi, jolloin alat tekemään enemmän töitä sen eteen.
Sosiaalista painetta ei kannata pelätä. Se kannattaa ottaa rohkaisuna ja eteenpäin potkivana voimana. Tiedän monia jotka eivät esimerkiksi tee tai sano ääneen uuden vuoden lupauksia, sillä paine epäonnistua on silloin suurempi. Yksi tapa tarkastella asiaa on se, että jos miettii epäonnistumista jo alkuvaiheessa ja ihmisten negatiivisia mielipiteitä siihen, ei ole valmis sijoittamaan tavoitteeseen tarpeeksi.
Siispä puhu ystäville, puhu työpaikalla, puhu universumille – kelle ja mille tahansa vaan joka jaksaa kuunnella. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että monet mun unelmista olisivat jääneet toteutumatta ellen olisi kirjoittanut niistä tänne blogiin. <3
Kuvat on otettu muutama päivä ennen Australian reissua Suomesta – siellä on kuulemma nyt jo vähän enemmän lunta?
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN