Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Kasvu ei ole koskaan mukavaa

Välillä on vaikeaa nukahtaa iltaisin. Saatan tuntea, kuinka kohtuni laajenee millimetri kerrallaan tehdääkseen tilaa vauvalle ja aiheuttaa kuukautiskipujen kaltaista jomotusta.

Myös Elalla on välillä univaikeuksia. Ylähampaat eivät tule helposti ja pienen tuskailu sen kanssa saa äidinkin sydämen särkymään.

Kun valvon, mietin kaikkia niitä kertoja, kun on sattunut. Ensimmäinen ampiaisen pisto seitsemänvuotiaana kun juoksin uuden kaverin kanssa rannalla. Itkin kivusta mutta en halunnut mennä kertomaan vanhemmille, koska halusin jäädä juoksemaan. Pään lyönti ja verenvuoto uimahallissa ala-asteella, isä vei kiireesti päivystykseen ja musta oli tosi jännittävää viettää kahden kesken aikaa sairaalassa. Kaikki ne CrossFit-treenit, joiden aikana on täysin vakuuttunut olevansa sairas masokisti, mutta sitä silti palaa seuraavana päivänä takaisin. Kiehuvalla vedellä palanut käteni, josta mies leikkasi kuolleet ihot pois ja desifioi joka päivä lomareissullamme ja mä vain ajattelin, että he’s a keeper. Synnytys, elämäni kivuliain kokemus, jota odotan innolla kokevani uudestaan.

Sitten kaikki se henkinen kipu. Jätetyksi tuleminen mutta siitä selviäminen. Häpeä kun on mokannut vain ymmärtääkseen, että tällaistahan se tulee olemaan loppuelämän eikä se ole niin vakavaa. Häpeä kun ajattelee, että ei ole yhtä arvokas kuin muut ja just silloin joku muistuttaa, että kyllä muuten olet. Huono omatunto siitä, että et ole ollut läsnä tai riittävän kärsivällinen tai hyvä äiti ylipäätään ja sitten hän väläyttää sinulle sellaisen hymyn että tiedät hänen rakastavan sinua enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Kipu on kasvua. Koska kaikki ne kerrat, kun ei ole sattunut, ei ole tullut erityistä kasvuakaan. Ensimmäinen puolimaraton, jonka jälkeen yhteenkään ruumiinosaan ei koskenut tuotti pettymystä: olisin siis voinut juosta nopeammin.

Ihmiset, joiden lähtö ei tee erityisen kipeätä ovat yleensä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vaikuttaneet meihin juurikaan. Mikä onni on tuntea vihaa, pettymystä ja häpeää mutta myös rakkautta ja varmuutta siitä, että vaikka ei olisi valinnut tällaista lopputulosta, ei silti muuttaisi mitään.

Tällaisia asioita mietin öisin silloin kun sisäelimeni etsivät kasvavan kohdun tieltä uutta paikkaa ja kun Ela puree ikenillään lakanansa litimäräksi. Vauva kasvaa, hampaat kasvavat, kaikki tuntuu välillä tosi kurjalle, mutta kohta me kaikki väläytellään leveitä hammashymyjä.

Alkuperäiset printatut kuvat: Mari Waegelein

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

5 vastausta aiheeseen “Kasvu ei ole koskaan mukavaa”

Meillä on kanssa Olivialle tulossa kerralla kolme kulmahammasta ja se on kyllä melkoisen työn ja tuskan takana. Niin vanhemmille kuin tytöllekin. Toivottavasti pian olisi kaikki hampaat puhjennut, niin päästään takaisin normaaleihin yöuni .

Voi ei, kovasti tsemppiä!! Niin kauan kun ei ole kaikki leegot suussa, yöunista ei ole mitään takeita. 😀 Ja se on niin ärsyttävä ajatus se… 😀 Vielä kerran, TSEMPPIÄ! Teille ja Olivialle. <3

Vastaa

Kommentoi