Suomen kesä: tunnetusti lyhyt. (Kuvissa tosin Istanbulin kevät ja turkkilainen aamiainen mutta sivuuttakaa se.) Ihmiset ovat rennoimpia; joku saa muotoja vyötärölle ja toinen huomaa nauttivansa tavallista enemmän viiniä terassilla. Muuten vegaani syö maitopohjaisen jäätelön silloin tällöin tai herkuttelee isän kalastamaa järvikalaa.
Kannattaako kesälläkin oli vegaani? Omasta mielestäni ehdottomasti. Planeetta, eläimet, oma terveys ja lompakko kiittävät. Silti yhden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta kertaa olen itse ”chiitannut” toukokuusta lähtien: häissämme söin kananmunapohjaista hääkakkuamme, Aurinkolahden Kahvila Kampelassa olen nauttinut muurinpohjaletun jos toisenkin ja just viimeksi muutama päivä sitten laitoin mieheni ostamaa kreikkalaista jogurttia perunapaistoksen päälle. Pakko sanoa, että oli hyvää.
Olen aidosti sitä mieltä että vegaaniksi ryhtyminen on ollut elämäni paras päätös, ja reippaasti yli 99% syömistäni aterioista ovat vegaanisia. Mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niin – yhdelle sopii se ehdoton sata prosenttia ja toinen voi syödä esimerkiksi arkisin kasvispohjaista ruokaa ja viikonloppuisin riistaa. Kesällä ajattelen että on ihan ookoo välillä löysätä omista periaatteista, vaikka siitä ei hyötyisikään kukaan tai mikään muu kuin oma mieli. Tottakai ajattelen että yksikin teurastettu sika tai karjakasvatukseen hakattu sademetsä on liikaa, mutta pahoin pelkään että veganismin ehdottomuus vain karkottaa ihmisiä kokeilemasta sitä ylipäätään.
Mä haluaisin nostaa tässä vaiheessa hattua mun aviomiehelle: me valmistamme joka ilta kotona vegaanista ruokaa ja syömme sen seuraavana päivänä lounaaksi, ja sekasyöjänä hän on täysin mukana tässä. Meillä on tosi harvoin mitään eläinperäistä ruokaa jääkaapissa (no se jogurtti nyt) emmekä juuri koskaan kokkaa lihaa kotona. Ulkona hän saattaa silti tilata liharuoan tai kaupassa valita sen kermajäätelön. Omien sanojensa mukaan hän ei koe luopuneensa mistään vaikka aloittikin tämän tavan alunperin minun vuokseni. Hänen hiilijalanjälkensä on varmasti todella paljon pienempi nyt kuin mitä se olisi ollut jos mikään ei olisi muuttunut, ja silti hän ”ei ole vegaani”.
Mitä mieltä olette? Ajatteletteko että vegaani voi kutsua itseään vegaaniksi vain jos ei koskaan maistakaan ei-vegaanista ruokaa? Uskotteko ehdottomuuteen vai armollisuuteen myös ympäristö- ja eläinoikeusasioissa? Kommenttikenttä on vapaa!
Lue myös:
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
21 vastausta aiheeseen “Kannattaako kesällä olla nipottava vegaani?”
Olemme lanseeranneet siskoni kanssa termin ”saamelaisvegaani”! 😀 Tarkoittaa ihmistä, joka ei käytä maitotuotteita, kananmunia, possua, kanaa, nautaa, lohta jne, mutta syö poroa, hirveä ja itsepyydettyä kalaa, sekä mummolassa melkolailla sitä mitä mummo tarjoaa, tosin maitoa ja munia sielläkin välttäen.
Siskoni on siis kokonaan saamelaisvegaani, itse pienin askelin olen menossa sitä kohti. Muista lihoista olemme jo kotona melkolailla luopuneet, mutta maitotuotteita ja kananmunia käytämme vielä. Niitäkin korvaamme pikkuhiljaa sopivien tuotteiden tullessa vastaan.
Korostaisin myös sitä, että lihansyöjä ei ole yhtä kuin kävelevä eettinen aikapommi. 🙂 Lihat voi valita viisaasti, lähitiloilta, tai juurikin pelkkää riistaa, vielä parempi jos itse metsästää. Maitotuotteissa aina suomalaista, mielellään luomua, pieniltä tiloilta ja meijereiltä. Munissa samoin. Ruokakauppa on pelkkiä valintoja täynnä, ja jokainen eettisempi tuote on parempi kuin se epäeettisempi. Voi pohtia onko parempi ostaa soijatuote vai poroa, tai soijatuote vai kotimainen kaurapohjainen tuote, tai tanskalainen juusto vai kuusamolaisen pienmeijerin juusto, jajajaja, tätä voi jatkaa loputtomiin.
En siis itse ole vegaani, mutta seison kyllä todellakin ekologisen ja eettisen ruokavalioni takana silti! Valintoja ihmiset, valintoja.
Pitäiskö keksií muü nimi? Miten ihmeessä te ihmiset ootte noin pöllöjä? Mitään ei kunnioiteta eikä käsitteet ole mitenkään hallussa. Te pilaatte vegaaniüden sanoman.
En ymmärrä mikä tarve on luokitella ja korostaa olevansa vegaani, jos kuitenkin välillä syö jotain ei-vegaanista ja ns. lipsuu ruokavaliosta eikä ”nipota” siitä.
Itse syön kasvispainotteisesti ja lisäksi viikottain kalaa ja maitotuotteita ja joskus lihaakin. Joskus tilaan ravintolassa vegaaniruoan, jos se kuulostaa hyvältä, joskus taas lihaa.
Ihan tosi kiinnostava kirjoitus ja kommentit myös! Vegaaneja on niin paljon erilaisia ja eri syistä. Se, että syö jotain eläinperäistä, joka on jo lautasella, ei ole ainakaan ympäristön kannalta enää voitto jos sen jättää syömättä. Vahinko on jo tapahtunut. Siksi olenkin samaa mieltä kanssasi, että on todella paljon merkittävämpää, mitä suurimman osan ajastaan kaupasta hankkii ja syö, kuin se yhden letun tai kalan syöminen silloin tällöin. Täytyy kyllä myöntää, että en saisi enää alas lihaa, vaikka se kuinka lautasellani olisikin. Ensinnäkin ajatus on niin vahva, ettei kykenisi ja toisekseen siitä seuraisi useita päiviä kestävä palautuminen kropan järkytystilasta 😀
Tosi harmillista näin yleisesti ottaen, että eläinperäisistä tuotteista kieltäytyminen koetaan edelleen tosi extremenä ja outona ja sitten huvittavaa kuinka samalla sieltä toisaalta sitten huudellaan negaa niskaan jos niille sattuu suomaan mahdollisuuden silloin tällöin.
Vegaaneja ei ole erilaisia. Vegaani EI syö eläinperäisiä tuotteita. Vegetaristeja voi olla erilaisia.
Olen vegaani kesälläkin, ihan vaan vegaani, en nipottava vegaani.
Sinä bloggaaja olet vegetaristi. Ethän vedä meitä vegaaneja lokaan vaan, koska itse haluat muna- ja maitotuotteita syödä?
Vegaaninen ruokavalio ei sisällä mitään eläinkunnan tuotteita. Siksi se ei ole sama kuin kasvisruokavalio. Vegaani on eri asia kuin vegetaristi juuri sen vuoksi, että vegaani ei syö mitään eläinperäistä. Muutenhan vegaani olisi vegetaristi.
Kategorisointi arkipäiväisellä tasolla on mielestäni tylsää ja turhaakin, mutta sille on paikkansa, esim. ravintolassa tilatessani vegaanisen annoksen. Jos käsitteillä ei olisi väliä niin silloinhan vegaanisessa annoksessani olis ihan ok olla vaikkapa maitoa.
Mä en syö mitään eläinkunnan tuotteita, sillä niistä ei tule mulle hyvä olo. Vegaanisella ruokavaliolla olen voittanut viikoissa lamaannuttavan, elämän pituisen masennuksen, paniikkihäiriön, tinnituksen, pahan närästyksen, jatkuvat suonenvedot/jalkakrampit jne jne. Joten ei, en ota eläinkunnan tuotteita, en vaikka kuka niitä tarjoaisi.
Ekaksi haluan sanoa, että tosi hienoa, kun oot saanut puolisoasi edes hieman mukaan vegejuttuun. Kuulostaa ihanalta tuo yhdessä iltaisin kokkailu!
Ja sitten itse pohdiskeluun. Toivottavasti et Saranda ota tätä ”tuomitsemisena” en missään nimessä tarkoita asiaa niin! Tykkään vain välillä hieman herättää ajatuksia.
Kirjoitatkin tuolla, että silloin tällöin joustamisesta ei luultavasti hyödy mikään muu, kuin oma mieli. Totta ja itseasiassa mä ajattelen, että yleisesti vegaaniskenen kannalta se joustaminen on aikamoinen karhunpalvelus. Kerron esimerkin, jospa se selventää, mitä ajattelen.
Vegaani: Moi, onko teillä täällä mitään vegaanista tarjottavaa?
Kahvila-ravintolatyöntekijä: No ei nyt kyllä ole.
Vegaani: No ei se mitään, otan tuon maitoa ja munaa sisältävän letun.
Ja sitten kahvilatyöntekijä ajattelee, että ok ei tässä tarvitse vegaanista tarjottavaa edes hankkia, kun kuitenkin ottavat sen epävegaanisen tuotteen.
Osaankohan mä yhtään selittää, mitä ajan takaa? 😀 Toivottavasti saat kiinni ajatuksestani. Ihanaa juhannusta <3
Tosi hyvä pointti, luulen et ymmärsin mitä ajat takaa. 🙂 Täytyy oikeesti nostaa kysyntää et tarjonta kasvaa ja että muut ottaa veganismin tosissaan.
Ihanaa juhannusta ja kesäkuun viimeisiä päiviä myös sinne. <3
Vegaani on vegaani ja kasvissyöjä kasvissyöjä. Musta ei ole valkoinen eikä toisinpäin. Juuri tämän pelleilyn vuoksi ravintolassa kysytään vegaanista annosta pyydettäessä käykö kananmuna. No ei käy. Ennen kuin kirjoittelee mitä sylki suuhun tuo aivopieruja, olisi ehkä hyvä edes yrittää ymmärtää milloin voi kutsua itseään vegaaniksi ja tarkistaa faktoja. Juuri teidän kaltaisten ihmisten vuoksi käsite vegaani on hyvin häilyvä.
No tää oli kyllä ihan harkittu teksti kiitos vain. 😀 Ja mun mielestä jos ravintolassa tilaa vegaaninen annoksen on itsestäänselvää että toivoo sen olevan täysin vegaaninen.
Mä en oo samaa mieltä sun kanssa siitä miten tiukkaa tään täytyy olla, varsinkin jos niitä ”poikkeuksia” on muutama vuodessa mutta jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin!
No mutta sinä et ole vegaania nähnytkään bloggari hyvä. Outoja selityksiä ilman perusteluja sinulla. Ota selvää käsitteistä ja elmäntavasta vegaanius. Ei tainnut olla ihan harkittu kirjoitus…
Ehdottomuus harvoin johtaa mihinkään. Ja jos mietitään koko maailman tasolla, uskon, että jos kaikki tekisivät vähän (esim. vaihtaisi muutamankin eläinperäisen tuotteen kasvipohjaiseen ja/tai söisi työpaikan lounaalla kasvisvaihtoehdon) olisi vaikutus laajempi tai vähintäänkin sama kuin silloin jos muutamat olisivat täyszerowastevegaaneja.
Itse aloitin varovasti ja vaihdoin kerman ruoanlaitossa kauravalmisteeseen. Sitten murojen maito vaihtui kaurajuomaan, samoin tee/kahvimaito. Kasvisruokien määrä on viikkotasolla kasvanut, enkä enää juuri pidä lihan mausta. Selkeästi herkemmin nykyään valitsen kasvisvaihtoehdon useissa tilanteissa, mutta on myös asioita, joista en ainakaan vielä halua luopua. Esim. Pätkis 😀 taloustilanne myös hiukan vaikuttaa. Joskus kasvisvaihtoehto on niin hintava, että en löydä siihen senttejä tiukasta lompakosta. Jos ei olisi eläintuotteisiin tottuneita lapsia, varmasti muutos olisi vieläkin isompi.
Kylässä en nipota (tietenkään kun en kotonakaan ole täysvegaani), mutta arvostan jos on kasvisvaihtoehto. Taas ajattelen, että vaikutan enemmän omilla ostoksillani kuin ystäväni vaivalla valmistamasta herkusta kieltäytymällä.
Mahtavaa! Tykkään tosta asenteesta ja siitä että suunta on selvästi myönteiseen päin. 🙂 Erityisesti tää kohta kolahti: Taas ajattelen, että vaikutan enemmän omilla ostoksillani kuin ystäväni vaivalla valmistamasta herkusta kieltäytymällä. Näinpä! 🙂
Itse en vain pystyisi nauttimaan esim. kermajäätelöstä tietäen, mitä sen taustalla on…
Ymmärrän täysin ja ihailen sua tässä asiassa!
Itse olen kasvis(vegaani)painotteinen syöjä, joka kuitenkin silloin tällöin syö eläinperäisiä tuotteita, joskus jopa lihaakin, jos kasvisversiota ei ole tarjolla (esim. mummolassa). En ole oikein ymmärtänyt sitä, että jotenkin ”pitäisi” pystyä kutsumaan itseään vegaaniksi/kasvissyöjäksi/sekasyöjäksi – kysyjille sanon, että syön kaikkea mitä kulloinkin haluan tietyillä ehdoilla ja painotuksilla. Määrittelevät termit on musta vähän turhia ja keinotekoisiakin monessa asiassa (esim. ruokavalio, uskonto, seksuaalisuus) ja ne ovat monesti melko jyrkkiä ja mustavalkoisia, mitä ihmiset eivät taas useinkaan ole yksilöllisine kokemuksineen, periaatteineen ja tekoineen. Rennosti vaan. 🙂
Käsitteet on kyllä ihan pyllystä! Rajoittavia ja ahdistavia. Tässä voidaan tosiaan kaikki ottaa vähän rennommin. 🙂
Hatunnosto joustavuudelle molempiin suuntiin. Vaikka vegaanius kasvattaakin suosiotaan ja periaate on monelle tuttu, on minusta vähän epäkohteliasta esimerkiksi kyläillessä vaatia sataprosenttisesti omaan ideologiaansa sopivaa ruokaa. Monet ovat ruokavaliostaan niin tarkkoja, että toisen vaivalla tekemä ateria jää syömättä siksi että paistamiseen on käytetty voinokare tai mansikoihin sekoitettu hunajaa. Enhän itsekään vaadi saada liharuokaa tai lehmänmaitoa kasvissyöjän luokse mennessäni.
Kiitos kommenttistasi. 🙂 Ja tosi mielenkiintoinen toi viimeinen vertaus! Pisti oikeesti ajattelemaan. 🙂
Tuohon viimeiseen lauseeseen: on suuri ero vaatia lautaselle jotakin, jonka taustalla on eläinten henkiä vaatinut, julma, tarpeeton ja ympäristöä tuhoava liiketoiminta. Se ei vaan ole sama asia, eikä niitä voi verrata keskenään.