Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Raskaus & Synnytys

Kaksi alle kaksivuotiasta lasta: kaikki, mikä tulevassa arjessa mietityttää

Huomasin eilen sanottavani ääneen erikoista kiitollisuuden aihetta. Olen kiitollinen että elämäntilanteemme salli tällaisen päätöksen. Että meillä oli niin mukava vauvavuosi ja hyvät eväät toiseen mahdolliseen lapseen, että toivoimme uutta raskautta Elan ollessa vasta 9 kuukautta, sanoin Ferhatille matkalla leikkipuistoon. Luulin, että Ela laskisi siellä ensimmäistä kertaa liukumäkeä alas, mutta hän oli kuulemma laskenut jo monet kerrat isoäidin kanssa. (Ja off topic: isoäidillään hän alkoi kunnolla kävelemään tässä reilu viikko takaperin!)

Toinen lapsi oli siis suunniteltu, vaikka kerkesimmekin toivoa häntä vain yhden kierron ajan ennen kuin tärppäsi. Raskaus on ollut juuri niin ihanaa kuin mitä se voisi olla, ja taaperoarki on ollut vauvavuottakin helpompi jatke.

Silti mua jännittää moni asia tulevassa syksyssä ja siitä eteenpäin. Elämä kahden alle kaksivuotiaan lapsen kanssa. Ela on n. 1 v 7 kk kun vauva syntyy. Niin pieni vielä itsekin. <3 (Olisin melkein toivonut hänen oppivan kävelevän vasta juuri ennen vauvan syntymää, ei yhtään haitannut kantaa häntä vielä sylissä.)

Mikä sitten jännittää? Niin moni asia, että jouduin selkeyttämään ne itselleni ranskalaisiin viivoihin. Tässä kohtaa otan mielelläni kaikki teidän vertaiskokemukset ja vinkit vastaan (vaikka lasten välillä olisikin ollut enemmän ikäeroa). Saa lohduttaa mutta saa myös varoittaa!

Kahden pienen lapsen kanssa jännittää muun muassa…

Imetys. Mulla oli viime kerralla imetyshaasteita, minkä takia imetys loppui kokonaan 3 kk jälkeen. Tällä kertaa aion yrittää enemmän, vaikka olosuhteet ovat vaikeammat: miten malttaa taistella sisäänpäin kääntyneiden nännien ja imetysmaratonien kanssa kun sen ajan voisi viettää myös esikoisen kanssa? Entä jos vauva on yhtä hyvä nukkuja kuin esikoinenkin: maltanko mä muka oikeasti herättää sitä esikoisen tapaan öisinkin syömään vain maidontuotannon takia, kun varmasti uni maistuu silloin äidillekin ensimmäistäkin vauvavuotta paremmin?

Esikoisen suhtautuminen vauvaan. Voi tämä. Ela on perusluonteeltaan rauhallinen, ja antaa helposti tilaa muille lapsille, muuttuu silloin herkästi araksi ja vetäytyväksi. Perheen kesken hän on oma leikkisä ja naurava itsensä. Entä jos vauvan läsnäolo tekee hänestä kotonakin etäisen ja pelokkaan? Puhumattakaaan kaikista muista skenaarioista: mustasukkaisuudesta, eroahdistuksesta…

Uhmaikä. Vauvavuoden ja uhmaiän yhteentörmäys. Tätä odotan innolla! Naiivisti uskon tietysti, että rauhallisella pikkuenkelilläni ei mitään uhmavaihetta tule, mutta merkkejä on nähtävissä jo nyt…

Rutiinit. Voi miten rakastankaan rutiineita. Sitä, että mulla on aina pari tuntia omaa (työ)aikaa ennen esikoisen heräämistä ja aina kolme tuntia päälle kun esikoinen nukkuu päiväunensa. Meidän kellon tarkalleen annettavat ateriat ja miehen säännöllinen työaika. Vauvahan ei rutiineja sellaisenaan tunne, ja sen olen jo hyväksynyt ensimmäisen vauvavuoden perusteella. Mutta miten osaamme yhdistää vauvan ennakoimattomuuden taaperon rutiineihin?

Käytännön asiat. Mä en pääse yksin rannalle kahden pienen lapsen kanssa. Kukaan ei halua mun kanssa kahville kahden pienen lapsen kanssa. Miten mä syötän samaan aikaan kaksi pientä lasta? Nämä ja n. 101 muuta kysymystä.

Koko viikon postaukset:

Mitä enemmän hylkäyksiä, sitä eletympää elämää

Raskauden viimeinen kolmannes ja kummalliset yöherätykset

Kaksi alle kaksivuotiasta lasta: kaikki, mikä tulevassa arjessa mietityttää

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

9 vastausta aiheeseen “Kaksi alle kaksivuotiasta lasta: kaikki, mikä tulevassa arjessa mietityttää”

Minullakin on matalat rinnanpäät, eikä helmikuussa syntynyt vauvani saanut niistä otetta ilman rintakumia. Rintakumin kanssa imetys onnistui lopulta hyvin, olihan niistä vähän lisävaivaa, mutta se on todellakin sen arvoista kun täysimetys onnistui. 3 kk ikäisenä kokeilin sitten ilman rintakumia ja ihmeen helposti vauva suostuikin sitten syömään ilman sitä 🙂 tuon ikäisenä vauvan suu on jo vähän isompi ja rinnanpää muotoutunut imetyksen seurauksena niin rintakumista voi päästä helpostikin eroon.
Sitten vielä sellainen tsemppaus, että ilmeisesti imetys voi onnistua paremmin seuraavan lapsen kanssa, jos on saanut esikoistytön. Se lisää maitomääriä (opin tämän Vauvan vuosi -dokumentista, kantsii katsoa :D).

Kiitos tosi paljon kommenttistasi, vertaiskokemukset on tosi arvokkaita. 🙂

Ja ihana tietää, että rintakumista voi päästä tossakin vaiheessa eroon! Yksi kätilöistä sanoi, että kannattaa heivata se kumi mahdollisimman pian pois, ja kokoajan mua stressasi, että milloin on liian myöhäistä ja vaikuttaako se vahvastikin maidontuloon etc… Joten tää oli tosi hyvä tietää, kiitos. <3

Ja eikä, haha, ihanaa nippelitietoa. 😀 Mä turvaudun tähän uskomukseen! Oon katsonut muutaman jakson Vauvan vuosi -dokkaria, mutta tää kohta on joko mennyt ohi multa tai sitten en ole päässyt vielä tähän asti. 😀 Onpa hauska!

Vastaa

Voi Saranda! Kaikki tulee menemään hyvin. Teidän esikoinen on vielä niin pieni itsekin, että ei ymmärrä olla mustasukkainen. Otat hänet mukaan vauvan hoitoon ja heistä tulee todella läheiset. Lapset pienellä ikäerolla on aivan ihana asia. Meidän lapsilla on ikäeroa 12 kk ja kaikki on mennyt helposti. Yhteinen rytmi löytyy nopeasti.

Miten lohduttava kommentti, kiitos. <3 Ihanaa jos ajattelet että puolitoistavuotias ei osaa vielä olla kamalan mustasukkainen. 🙂 Se jo itsessään helpottaisi elämää suuresti!

Ja ooh 12 kk ikäero, mikä mielettömän ihana asia ainakin lapsille itselleen! 😀 Ja todella kiva kuulla että teillä on mennyt hyvin. 🙂 Tulee itselleenkin hyvä mieli!

Kivaa viikonjatkoa sinne koko perheelle. <3

Vastaa

Mun siskolla on lapset 1v5kk ikäerolla. Hän on totaali-yh. Vauvavuosista on jo aikaa, mutta kaikki selvisivät lopulta hienosti. 🙂

Väsymys oli kovaa, mutta enemmän siinä varmaan painoi se yksinhuoltajuus kuin pieni ikäero. Yksi hankalimmista ajoista oli se, kun toinen nukkui yhdet päikkärit ja toinen kahdet. Niitä ei saatu synkkaan, joten ne esikoisen yhdet päikkärit oli juuri huonosti siinä kuopuksen päikkäreiden välissä.

Huh, sun sisko on superäiti! <3 Tosi hyvä esimerkki siitä että ihan kaikesta yleensä selviää, varsinkin tällaisessa tapauksessa kun itsellään on kaikki apu maailmassa... Nuo päikkärit jännittää itseään kyllä varmaan eniten! Ja myös nukkumisjärjestelyt myöhemmin ja että missä vaiheessa heidät voi viskata samaan huoneeseen. :D

Vastaa

Heippa! Meidän esikoinen oli 1v9kk kun toinen lapsemme syntyi. Mietin koko raskauden ajan just noita rutiineja,kun meillä esikoisella selkeä päivärytmi.
Päätettiin kumminkin miehen kanssa yrittää totuttaa vauva meidän muun perheen rytmiin mahdollisimman pian ja se onnistuikin ihan super hyvin! Meidän pieni herra omaksui meidän rytmin 4vk ikäisenä 🙂
Meillä herätään 7-8 aikaan aamulla & nukkumaan mennään 8-9 aikaan, esikoinen sekä kuopus! Helpottaa elämää kovasti 😃
Mieheni on Kosovosta ja hänen perheensä oli aluksi tosi paljon vastaan meidän rytmiä, mutta onneksi ajan saatossa ymmärtäneet miksi rytmit/rutiinit on hyvä olla.

Hei VAU, toi on mieletön suoritus! Pyritään ehdottomasti samaan että koitetaan totutella vauvaa perheen rutiineihin mutta olen tyytyväinen jos päästään siihen kuukausissa. 😀 Neljä viikkoa on todella hyvä aika, ihailtavaa!! <3

Ja apua, miten mä jotenkin ymmärrän ton kosovolaisten ihmetyksen... 😀 Meillä päin se ei todellakaan ole niin justiinsa, lapset on joskus tosi myöhään ulkona ja syö ihan hassuihin kellonaikoihin. Tosi hyvä kun ootte pitänyt omasta päätöksestä kiinni, rutiinit on perhearjen HELPOTTAVIN tekijä!

Vastaa

Kommentoi