Istuin tänään metrossa matkalla kirpputorille. Olin ajoissa liikenteessä, korvanapeista kantautui Patrick Parkin musiikkia eikä ollut mikään hoppu minnekään.
Ei kiire minnekään. Saa rauhassa nauttia, mietin ja paniikki iski. Takana on rento työviikko eikä ”akkujen lataamiselle” ole periaatteessa ollut tarvetta. Aloin tuntemaan huonoa omaatuntoa kun nautin pelkästä olemisesta vaikka sitä on tällä viikolla muutenkin riittänyt. Tuntui etten ansainnut sitä, koska en ollut missään vaiheessa viikkoa erityisen stressaantunut tai kiireinen.
Paitsi että ansaitsin. Sillä kaikkien kivojen asioiden eteen ei tarvitse aina raataa.
Koska tiedän olevani maailman mittakaavassa erittäin etuoikeutetussa asemassa, huomaan potevani huonoa omaatuntoa monista arjen asioista. Kun ulkona on kylmä, en laita lattialämmitystämme päälle ja kun töissä on mukavaa, mietin että minun on vaihdettava työpaikkaa jotta opin tekemään henkisesti rankempaakin työtä.
En tarkalleen osaa pukea tunnetta sanoiksi tai tiedä, miten siitä pääsisi eroon. Tahdon kuitenkin ajatella, että vaikken olekaan elänyt tähän asti erityisen vaikeaa elämää, se, että voin hyvin on kaikkien etu.
Kun olen virkeä ja levännyt, huomaan, että ajattelen ja autan enemmän muita. Olen mukavampi, epäitsekkäämpi ja syvällisempi. Näen asiat laajemmin ja olen avoimempi. Ja ehkä voin ansaita tämän hetkiset mukavat asiat tekemällä myöhemmin hyvää. Ehkä karma toimii myös näinkin päin – kun universumi on minulle hyvä, olen minäkin sille.
(Tai ehkä mulla on oikeasti ollut vaan liian kevyt viikko ja mietin liikoja. Mene ja tiedä.)
Kuvat: Taru / Stuff About
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
8 vastausta aiheeseen “Kaikkea ei tarvitse aina ansaita”
Älyttömän ihana kommentti, kauniisti sanottu! <3
”Kärsi, kärsi, saat kirkkaamman kruunun” on mun mielestä ihan turha ajatus malli. Kärsimys ja vastoinkäymiset ei paranna tai jalosta ihmistä. Ne ehkä muuttaa näkökulmaa, mutta ei johda aina väistämättä parempaan oloon tai ihmisyyteen.
Sen sijaan ”We don’t see things as they are, we see things as we are” on lähempänä totta. Hyvää ei tarvitse ansaita kärsimyksellä. Hyvät asiat elämässä lisääntyy kun keskittyy niihin huonojen sijaan. Silloin hyvää on niissä huonoissakin päivissä ja sen on kyllä todella ansainnutkin. <3
Ihanan pohdiskeleva teksti 🙂
Mä ajattelen tuota yleensä karman kautta. Ei ole pakko kärsiä ansaitakseen hyvää, vaan kun on hyvä muille, ympäristölle ja itselleen saa hyvää takaisin 🙂
Kiitos ihana. <3 Musta toi on niin loistava ajattelutapa että haluan itekin juurruttaa sen päähäni!
En ole vielä tähän ikään mennessä tajunnut tätä ”kärsimykset jalostavat ihmistä” -ajattelua. Eikö nimenomaan hyvinvoivalla ihmisellä ole enemmän voimavaroja sekä itsensä kehittämiseen että toisten auttamiseen?
Näin mäkin haluan uskoa. 🙂 Kun aloitin sosionomiopinnot ja tutustuin muihin luokkalaisiini, monet olivat käyneet todella rankkoja juttuja läpi ja omin sanoin ”siksi voin nyt auttaa muita kun tiedän miltä vastoinkäymiset tuntuu”. Voi pitää hyvinkin paikkaansa, mutta silloin musta tuntui että en ansainnut opiskella alalla jos asia tosiaan on näin. Enää en todellakaan mieti näin vaan käytän ihan muita työvälineitä työhön kuin omaa kärsimystä. 🙂
Ihminen saa olla myös itsekäs, ja myöntää rehellisesti että on etuoikeutettu ja onnekas elämässään. Mielestäni sitä ei tarvitse hävetä 🙂 itselleen täällä eletään, ja onhan se varmasti myös sinun läheistesi onni kun sinulla menee hyvin!
<3 ihanaa lauantaita!
Hyvin sanottu. Kiitos kommenttista ja mukavaa viikonloppua myös sinulle. 🙂 <3