Juoda punaviiniä

Muistatteko syksyn puuhalistani josta kirjoitin viikko sitten? Ensimmäisten joukossa oli opetella juomaan punaviiniä. Ajattelen, että punaviini on sivistynyt seurajuoma, jonka ansiosta voisin olla osa ”ranskalaista pradoksia” – kuulemani mukaan ranskalaisten taipumus kuolla sydän- ja verisuonitauteihin on aika ihailtavan pieni. Tässä olisi siis mahdollisuuteni olla niin terve kuin chic myös.

Kylässä oli kaksi ihanaa ystävääni. Yksi toi valkoviiniä ruoan kanssa ja makynystyröiden totutteluun, ja toinen jälkiruoan kaveriksi punaviiniä johon ”hurahtaa ihan kuka vain”.

(Älkää hei antako ruoanasetteluestetiikan puutteen hämätä: ruoka oli oikeasti hyvää. Valmistin savustettua lohta (valmistusresepti: kävele Prisman kalatiskille, tilaa, maksa), keitettyjä perunoita ja salaattia ála Saranda eli yrteillä maustettua ruokakermaa sekoitettuna valkosipulituorejuustoon. Helppoa. Päättelin että valkkarin kanssa sopii raikas salaatti oliivien, fetajuuston ja sitruunan kanssa. Sekin piti tarkistaa googlesta.)

Niin ja mitä kävi sen punaviinin kanssa… Ilmeisesti hyvän kaverin ja punaviinin asiantuntijan sanaan voi luottaa, sillä tämä viini oli todellakin ihan juotavaa. Ei oksennusrefleksejä tai edes epäilyttävää sivumakua. Kyseessä oli siis pullo Raimat Castell de Raimat Tempranilloa, vuodelta 2011. Alkuperämaa ei tällä kertaa ollut Ranska, mutta tämä espanjalainen beibi helli oikein hyvin myös. Sen kanssa oli tietysti Tuc-keksejä, juustoa, valkosuklaata ja tarjotillinen muita herkkuja.

Jos tiedätte muita ihan siedettäviä tai ehkä jopa taivaallisia punaviinejä, ehdotuksia saa ja pitää antaa kommentilootan puolella. Käänyttäkää mut lisää.

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda