Jos voisin tehdä mitä vain…

Anin inspiroimana istuuduin teekupin kanssa kodin lempipaikkaamme eli sohvan divaaninurkkaukseen ja mietin. Mietin, mitä tekisin jos voisin tehdä mitä vain? Olen perusluonteeltani pohjaton haaveilija, mutta samalla uskon, että suunnitelmallisuudella, sinnikkyydellä ja kovalla työllä voi saavuttaa ihan mitä tahansa.

Siksi harvoin sanon unelmiani ääneen. Tuntuu oudolta kertoa muille, että jonain päivänä haluan hypätä laskuvarjohypyn kun tiedän, että voin tehdä sen jo tänä keväänä jos laitan parista palkasta rahaa sivuun. En voi sanoa, että haluan jonain päivänä juosta maratonin sillä kaikella järjellä tiedän, että jos aloitan tavoitteellisen juoksuohjelman tänään, voin juosta sen jo ensi syksynä. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, ratkaisukeskeinen ja ”kaikki on mahdollista” -ajattelutapani välillä estää minua haaveilemasta.

Omassa tapauksessani tärkeintä on varmaan tiedostaa se, että kaikki on mahdollista mutta ei samaan aikaan. En voi olla yhtäaikaa unelmieni duunissa ja samalla tehdä vapaaehtoistyötä toisella puolella maailmaa. (Paitsi että nyt aloin heti miettimään että miksi se vapaaehtöistyö ei voisi olla se unelmien duuni nonni Saranda lopeta.) En voi olla sellainen, joka käy treeneissä ja aamiaisella kavereiden kanssa joka aamu ennen töitä, jos haluan illalla päästä vielä kotiinkin kirjoittamaan. Ihminen ei ole kone, ja kaikkeen ei voi olla kerralla energiaa.

Mutta nyt, tässä postauksessa, kerron mitä tekisin jos voisin tehdä mitä vain – jos kaikkeen olisikin aikaa ja resursseja.

Heräisin joka aamu kuudelta paikassa, jossa aurinko nousee kuudelta. Kävisin lyhyellä lenkillä, jonka jälkeen pulahtaisin mereen uimaan. Makaisin hiekan päällä, pää tyhjänä, ilman mitään pakottavaa tarvetta jakaa se hetki sosiaalisessa mediassa. Juoksisin takaisin kotiin ja söisin ravinnerikasta aamiaista. Avaisin koneen ja kirjoittaisin kaikkea laidasta laitaan – blogia, kannanottoja, sähköpostia ihailemilleni ihmisille, omaa kirjaa… Elättäisin itseni kirjoittamisella.

Iltapäivällä kävisin crossfit-tunnilla, jonka jälkeen söisin lounasta Helsingin trendikkäissä kahviloissa. (Dilemma numero yksi: Helsingissä se aurinko ei tosiaan nouse vuoden ympäri kuudelta.) Seurana olisi onnelliset ystävät, joita näkisin usein tai hyvä kirja. Iltapäivän käyttäisin minulle tärkeiden tarkoitusten parissa; moikkaisin lapsia lastensairaalassa, vastaisin nuorten kriisiapuapuhelimeen tai opettaisin kehitysmaista muuttaneita naisia lukemaan.

Illat viettäisin perheen tai poikaystäväni kanssa. Kokkailisimme hyvää ruokaa, joka olisi aina kasvisperäistä ja kaikessa rauhassa valmistettua. Katsoisin maailmankuvaa avartavia dokumentteja mutta hyvällä omatunnolla myös komediasarjoja. Lämmittäisin saunaamme useammin.

Vapaa-ajalla matkustaisin usein Kosovoon ja Australiaan, jossa sukulaisiani asuu. Kävisin paljon Italiassa, meillä olisi ehkä oma villa siellä joka olisi muina aikoina sukulaisilla käytössä. Joisin illallisella aina viiniä ilman, että poteisin seuraavana päivänä huonoa oloa. Keskustelisin viini-illallisilla syvällisiä minulle rakkaiden ihmisten tai aidosti mielenkiintoisten, uusien tuttavien kanssa. En koskaan menisi minnekään, minne ei oikeasti tekisi mieli.

Olisin avoin, kärsivällinen, levollinen, kaikille mukava, naurava ja päälläni olisi joka toinen päivä valkoinen, hyvin istuva kauluspaita. Stressiä ja pahaa mieltä olisi joskus mutten koskaan purkaisi sitä läheisilleni. Tekisin pienen puutarhan pihaamme ja pitäisin siitä huolta. Kylässä olisi usein kavereita ilman että minulla olisi alituista tarvetta viedä likaiset astiat heti tiskikoneeseen.

Ok – olenko seonnut vai vaikuttiko tämä kaikki yhtäkkiä realistiselta ja sellaiselta kuvalta, jota kohti olen pyrkimässäkin? Ai että tämän kirjoittaminen teki hyvää. Kiitos kun luitte.

Mitä sinä tekisit jos voisit tehdä mitä vain?

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN