Elämäni parhaimpia ja jännittävimpiä päätöksiä: aloittaa CrossFitin harrastaminen.
Kun astuin ensimmäisen kerran meidän boksille, mun lähtökunto oli luokkaa miinus kymmenen. Lihasmassaa ei juuri entuudestaan löytynyt. Olin niin hermostunut ja täysin pihalla siitä mihin olin rahani pistänyt. Kuulemma jotain voima- ja kunnonkohottamistreenejä porukan ja valmentajien kanssa.
Kaikki OHS, mave, tabata, metcon jne. termit olivat mulle hepreaa mutta siinähän opeteltiin. Niiden merkitykset ja kuinka ne tehdään perinpohjaisesti. Muistan ekan treenin, jossa muistaakseni vedettiin 10 vatsaa, 10 punnerrusta ja 10 kyykkyä niin monta kierrosta putkeen kuin jaksaa kymmenen minuutin ajan. Mun lihakset taisivat olla viikon verran kipeät sen jälkeen.
Kaksi viikkoa myöhemmin tehtiin sama treeni uudestaan, ja oma tulos oli parantunut kokonaisella kierroksella.
Parasta tässä lajissa on nimenomaan se, miten nopeasti tulokset näkyvät. Meidän valmentajat ohjelmoi meille viikko toisensa jälkeen niin monipuoliset treenit, että kestävyys, voima ja taidot ovat omasta mielestäni aina todella hyvässä tasapainossa keskenään. Koutsit ovat paikalla ohjaamassa ja antamassa vinkkejä.
Ja kaikki kanssatreenaajat – he on ihan huippuja. Yhdessä tekeminen on oikeasti mieletön motivaation nostattaja. Muiden kannustus ja menestystarinat antavat energiaa ja muistuttavat ainakin itseäni treeni toisensa jälkeen, miten mikä tahansa asia on mahdollista jos antaa itsestään kaiken irti.
CrossFitissä on kyse siitä, että kehitetään hyvä kunto, tekniikka ja taidot mahdollisimman monipuolisesti. Harjoitukset perustuvat toiminnallisiin liikkeisiin ja vaihtelevat keskenään tosi paljon. Meillä päivän treeni näkyy vasta samana päivänä, joten aina on pieni jännitys siitä mitä siellä tänään on luvassa.
Parasta on se, että lajiin voi rakentaa itse juuri sellaisen suhteen kuin haluaa. Voi treenata silloin tällöin lähinnä huvin vuoksi, pari kertaa viikossa kunnon ylläpitämiseksi, säännöllisesti viisi kertaa viikossa tasainen kehitys mielessä tai sitten panostaa kunnolla ja kilpailla varsinaisissa CrossFit-kisoissa. Se, kuinka paljon lajille antaa on itsestään kiinni, ja kaikki välimaastovalinnat ovat ihan ok.
Yleisimmät myytit on se, että CrossFit on vain kovakuntoisten laji, ja kokemattomille urheilijoille ei ole asiaa sinne. Siellä kilpaillaan vain muita vastaan ja loukkaantumisriski on suuri. Väärin. Kaikki treenit voidaan skaalata jokaiselle sopivaksi, siellä kilpaillaan tasan tarkkaan vain omaa pääkoppaa vastaan, ja kun kokeneet valmentajat ovat paikalla neuvomassa, on loukkaantumisriski varmasti pienempi kuin silloin, jos tekee liikkeitä yksin tavallisella kuntosalilla.
Menkää, hikoilkaa, rakastukaa ja vahvistukaa. *tähän se haba-emoji*
EN: CrossFit, not as scary as you may first think. 😉
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
11 vastausta aiheeseen “Iso paha CrossFit”
Älyttömän hyvä pointti! Mulla on ollut koko CrossFitin harrastamisen aikana tosi epäsäännöllinen rytmi elämässä (esim. eka monta päivää 8 – 23 kouluu ja töitä jolloin tuli nukuttua vaan muutama hassu tunti ja syötyy vähän ja sit monta päivää ilman mitään menoa jolloin tuli nukuttua ihan liikaa ja syötyä ihan mitä sattuu etc) niin en oo kehittynyt läheskään niin paljon kun mitä ”olisi pitänyt/luullut” tässä parin vuoden aikana 🙂 Ja vasta nyt kun elämä on alkanut asettumaan ja vapaa-aikaa on ollut järkevämmin, tuntuu et tuloksia tulee kun ittestään ja lajista nauttii ihan eri tavalla!
Rehellisesti en ollut ajatellutkaan koko asiaa ennen kuin mainitsit ja aloin todella pohtimaan sitä. Vau, kiitos kun kommentoit! <3
Mä toivon todella paljon että pääset taas treenaamaan joko CrossFitiä tai sitten jotain muuta lajia josta todella pidät! 🙂
Muistan kun olin jo ilmottautunut on ramp-kurssille ja meinasin viime hetkellä perua osallistumiseni, koska pelkäsin että laji on liian rankka minulle. Onneksi kuitenkin menin, tykkään siitä bad-ass tunteesta mikä tulee kun tekee kovaa treeniä ja käyttää vapaita painoja 🙂 Ja ennakkoluuloistani huolimatta kaikki treenit ei ole mitään tappokamaa, vaan helpompiakin settejä tehdään.
Eikä, mieti mistä kaikesta olisit jäänyt paitsi! 😀 Ei vitsi miten hyvä juttu että menit.
Tykkäsin kans tosi paljon tosta bad ass-termistä, sitähän se on nimenomaan haha! 😀 Nyt sain sanat sille tunteelle.
Voi vitsit, kuulostaa ihan mahtavalta! ☆ Itse olen tottunut hinkkaamaan yksin salilla, enkä oikein tiedä, mitä tykkäisin ryhmässä treenaamisesta. Ehkä pelkään, että vertaisin itseäni liikaa muihin? Kaverin kanssa lähtisin kyllä mieluusti crossfit-tunnille! :–)
Hei jos oot kiinnostunut niin tervetuloa meidän salin open gymille mun kanssa joku torstai tai sunnuntai! 🙂 Se ois oikeesti tosi kiva! ♡ (ja lupaan olla tällä kertaa terve…)
Hahaha! Kiitos ihana, pitää harkita! ♡ Ja eihän sille nyt mitään mahda, jos on kipeänä – silloin on tärkeintä levätä! ♡
Ainoo syy miksi en oo alottanut crossfittii on jäsenyyden hinta. Kaikki stadin salien jäsenyydet tuntuu liikkuvan siinä 90 – 120 paikoilla kuukaudessa. Kunpa joku perustaisi kohtuuhintaisen salin koska kyllähän toi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta lajilta missä tulee varmasti tuloksia. Mutta jos ei oo varaa…
Ymmärrän kyllä. Kallistahan lystiä se on. Lohduttaudun ite sillä ajatuksella etten esim. syö niin paljon ulkona tai käy baareissa jos haluan panostaa treenaamiseen. Samalla myös sen sijaan että ”menisi tekemään jotain” koulun jälkeen esim. kahville tai shoppailemaan, meneekin salille eikä tuhlaa rahaa. 🙂
Pyrin muistamaan myös aina sen että kun treenaan, paikalla on aina alansa ammattilainen joka auttaa kehittymisessä ja luo turvallisuuden tunteen ettei mitään sattuisi. Nämä asiat kun tuntuvat puuttuvan normisaleilta. 🙂
Hienoa, että olet uskaltanut aloittaa uuden harrastuksen. Itselleni CrossFit kuulostaa vieläkin liian hurjalta, extreme-urheilulta. Itse nousen harrastuksen parissa teatterin lavalle. Siinä on omanlaisensa jännitys, joka laukeaa myös kun on uskaltanut ja ylittänyt itsensä (lähinnä pelkonsa).
Ihan uteliaisuudesta, kun en ole lajia harrastanut tai tunne ketään henk koht: minkälainen vartalo on crossfit-vartalo? Eli tuleeko siinä lihaksikkaaksi kuin salilla vai enemmän jänteväksi kuin… ööö gebardi?
Teatteri on munkin mielestä älyttömän hyvä harrastus ja saa adrenaliinin yleensä virtaamaan siinä missä mikä tahansa rankka urheilulaji. 🙂 Olen itse suuntautunut opinnoissani osallistavaan draamaan ja parin viikon päästä alan harrastamaan pari tuntia viikossa tarinateatteria. Ymmärrän siis jonkin verran mistä puhut, mahtavaa kun oot löytänyt oman juttusi mistä selkeesti nautit! 🙂
Mä googletin ”crossfit bodies”, ja yritin tuoda tähän kommenttiboksiin kuvia ja linkkejä mut en jostain syystä pysty puhelimella! Anteeksi. 🙁 Kannattaa kuitenkin googlettaa just tolla hakusanalla, ja sinne tulee aika paljon kuvia ainakin niistä kropista jotka on harrastanut crossfitiä pitkään ja tosissaan. 😀 Muuten voisin kuvailla että crossfit tekee kropasta ainakin kiinteemmän, liikkuvamman ja lihaksikkaamman. Mut riippuu tietysti tosi paljon siitä miten paljon harrastaa ja minkä tyyppisiä liikkeitä tekee eniten!
Sanoisin, että kroppa muistuttaa naisleijonaa, jos liikutaan eläinmaailmassa. 😀
Crossfit kisoissa on joskus 10km lenkkiä ja 120kg maastavetoa saman päivän aikana.
Ei saa olla jyhkeä, pitää pystyä toimimaan ja olemaan ketterä. Ehkä se ulkonäkö ei ole tärkein vaan vartalon toiminnallisuus. Susta tulee nopeampi, ketterämpi, vahvempi. Rasvaa katoaa ja lihaksia tulee, mutta kropan liikkuvuus ja hallinta pitäisi olla priimaa. Sellainen taitaa olla TÄYDELLINEN crossfit kroppa. Aika harva on noin monipuolinen ihminen. 🙂
Itse harrastin viime kesänä noin 5kk crossfittia ja oli paras sijoitus hetkeen! Itseluottamus itseen ja omiin taitoihin kasvoi aivan älyttömästi! En ole missään nimessä atleetti ja kunnoltanikin vain kohtalainen. Pysyin mukana ja toisinaan olin hyvinkin ylpeä itsestäni. Kaikki siellä kohtaa omat rajansa, joten ketään ei katota nenänvartta pitkin! omat vahvuuteni löytyivät painonnoston puolelta, ja heikkoudet oman kropan painon liikuttelussa ja esimerkiksi voimistelutaidoissa. Yllättävä vahvuuteni oli omien rajojen tunteminen. 30 minuutin treenissä pystyin mitoittamaan voimani koko 30 minuutiksi enkä kaatunut kasaan 22 minuutin jälkeen. 😉 Mutta kyllä niitä rajoja myös ylitettiin painojen puolella. 😉