Ihana matka ja ihana koti

Kotiuduttu ollaan. Tein sen itselleni tyypillisen tapaan, eli tartuin heti siivousvälineisiin ja luurasin ja hinkasin pientä yksiötäni lattiasta kattoon. Ihanasti tein tilaa kans kaikille söpöille vaatteille, joita olin matkalla ostanut. Unelle ei ollut tarvetta, koska nukahdin kolmeksi ja puoleksi tunniksi Istanbulin lentokentän kovilla penkeillä ja kauheassa metelissä kertaakaan heräämättä. Vaikka joku olisi kiskonut passini kaulasta, olisin jatkanut kuorsaamista. Niskatyyny, olet paras. Ja tavallaan petollinen.

Muistelen tosi lämmöllä kulunutta viikkoa – tämän kesän kokemusrikkain sellainen. Mukaan mahtui mm. liitovarjoilua, sukelluskurssia ja venereissuja, ja näin jo toisen kerran puolen vuoden sisään delffiinejä elävässä luonnossa ja ihan muutaman metrin päästä! Mun elämä on ihan huippua ja maailma on kyllä älyttömän kaunis paikka.

Rakastuin turkkilaisiin jo menomatkalla kun nukahdin lentokoneessa ja herätessäni huomasin herrasmiehisen lentoemännän (onko se sitten lentoisäntä?) laittaneen mulle peiton harteille. Hymyilyttää vieläkin.

En jaksa mitenkään erikseen eritellä mitä kaikkea tehtiin. Syötiin hyvin, naurettiin vielä paremmin ja rusketuttiin pavuiksi. Kokista sai niin söpöistä tölkeistä ja turkkilaiset antoivat alennusta kaikesta. Kävin ensimmäistä kertaa ostoksilla Victoria Secretillä ja ennustin turkkilaisesta kahvikupista. Vesi oli kirkkaan turkosia ja läpinäkyvää. Koin rakkautta ensisilmäyksellä Kottonin aurinkolaseihin, joita ajon käyttää varmasti kokoajan Suomessakin, pimeässä ja sateessakin, sanomattakin selvää ahkerammin kuin omia silmälasejani.

Mulla on niin sellainen ”rakastan elämää” -fiilis just nyt, koska vaikka oli ehdottomasti parhaimpia matkoja koskaan, on melkein yhtä parasta olla kotonakin. Ja nyt vielä siistissä sellaisessa.