Viime raskaudessa muistan ajatelleeni, että kaikki ”vauvavuonna ei saa erota” -neuvot ovat ihan hölmöjä. Ei siksi, että vähättelin vauvavuoden vaikutusta parisuhteeseen vaan koska kaikki sellaiset milloin saa ja ei saa erota säännöt ovat tosi myrkyllisiä. Yleensä eroon on hyvä syy ja vauvavuoden kuorma voi hyvin olla sellainen.
Olen tuollaisista säännöistä edelleen samaa mieltä (toisin kuin puolisoni) mutta yhden vauvavuoden tuoreesti kokeneena täytyy myöntää, että ymmärrän vähän mistä tässä säännössä on kyse. Mua ei etukäteen jännittänyt ollenkaan meidän parisuhteen tila vauvan syntymän jälkeen, sillä olemme aina kommunikoineet Ferhatin kanssa hyvin. Luotin myös jo silloin Ferhatin läsnäoloon ja osallistumiseen ja tiesin, että meillä on hyvä tukiverkosto auttamassa kun tarvitsisimme kahdenkeskistä aikaa. Tähän päälle kun vauva osoittautui hyväksi nukkujaksi ja kaikin puolin helpoksi tapaukseksi, mitään eroamisvaaraa ei pitänyt olla.
… Paitsi että mekin kustiin kuin kustiinkin meidän asiat sillä että molemmat tekivät koko vauvavuoden töitä. Hyvän tukiverkoston ja helpon vauvan vaikutukset kumoutuivat kun jokainen päivä meni läpsystä vaihto -periaatteella. Unohdimme toisemme helpommin kuin olin ajatellutkaan. Otin silloin syyt omille niskoilleni, koska minähän niitä ”ekstratöitä” tein vanhempainvapaalla mutta nyt jälkeenpäin mietittynä tottakai mullakin oli oikeus työntekoon ja oman urani rakentamiseen. Olisi vain pitänyt keskustella tästä selkeämmin Ferhatin kanssa ja sopia molemmille esim. osa-aikatyöviikko.
Anyhow, muutaman viikon päästä meillä on yksi puolitoistavuotias ja yksi vastasyntynyt. Eli kaksi lasta ja itselläni kaksi yritystä, hehe… Hyvä puoli on se, että Ferhat on töistä irtisanoutuneena kotona vähintään muutaman kuukauden meidän kanssa eli nyt toisen meistä ei tarvitsekaan tehdä samaan aikaan töitä. Loppuvuodesta pitää laskea miten säästöt ovat kantaneet ja kumman on taloudellisesti järkevämpää jäädä vanhempainvapaalle vaiko siirrymmekö 50/50-systeemiin.
Tänäkään vuonna en sano etteikö vauvavuonna saisi erota, mutta asetan meille muutaman muun säännön. Ne ovat:
Vauvavuonnakaan ei saa mennä vihaisena nukkumaan. Riidat selvitetään ennen nukkumaanmenoa
Muistetaan pysähtyä ja arvostaa toisiamme kaikesta tuesta. Kiitetään toisiamme ääneen
Tehdään asioita omien voimavarojen mukaan: en pidä aamulla mykkäkoulua Ferhatille jos hän nukkuu kun minä sählään kahden pienen lapsen kanssa sillä tiedän että iltaa myöten hän varmasti hoitaa nukutukset ja monet yöherätykset
Jaetaan kotityöt silti reilusti
Vähintään yksi kahdenkeskinen saunailta viikossa
Muistetaan huumori mutta myös se, että välillä ei ole kärsivällisyyttä siihen lempeimpään itseilmaisumuotoon. (Ferhat on välillä ärsyttävä lempeyspoliisi ja harmistuu jos töksäytän jotakin.)
Muistetaan, että fyysinen läheisyys vähenee ja muuttaa muotoaan ja että sitä ei välttämättä kaipaa niin paljon kun päivän aikana meissä on muutenkin kiinni kaksi lasta
Jos emme saa järkevää järjestelyä työntekoon, yritän muistaa: vauvavuosi on vain VUOSI ja töitä saamme tehdä hamaaseen eläkeikään asti. Nyt ei ole aika kalliille ostoksille tai säästöjen kerryttämiselle, vaan sille omalle perheelle
Lue myös: ”Älä eroa vauvavuonna” – vauvavuosi isän näkökulmasta
2 vastausta aiheeseen “Hyvä vauvavuoden parisuhde – vauvavuoden säännöt”
Niin hyviä sääntöjä ja paljon parempi kuin vain se, ettei vauvavuonna saisi erota.
Hurjasti onnea toiseen vauvavuoteen! <3
Kiitos ihana. <3