Luin aikaisemmin tällä viikolla Hesarista mielipideartikkelin siitä, miten vanhempana on valitettavan helppoa laiminlyödä omia lapsia älypuhelinriippuvuudessa. Kuinka lapsi ei saa tarvitsemaansa hellyyttä ja vuorovaikutusta, jos oma äiti ja isä antaa enemmän huomiota kännykälle kuin omalle lapselleen. Olen artikkelin kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, ja aion olla tämän asian suhteen ihan erityisherkkä kun saan joskus omia lapsia…
Aloin kuitenkin pohtimaan siihen rinnalle muita ihmissuhteita, jotka saattavat kärsiä tai vaihtoehtoisesti vahvistua somen käytön lisääntymisen myötä. Heikentääkö vai vahvistaako sosiaalinen media ihmissuhteita?
Olen sitä sukupolvea, joka sai kasvaa aikuiseksi ilman iPhonea. Vielä abivuonna tekstasin ihan perinteisiä tekstiviestejä. Se oli vielä sitä aikaa kun kavereita näki koulussa lähes päivittäin eikä välttämättä ollut tarvetta lukea ja nähdä heidän kuulumisia fyysisten tapaamisen ulkopuolella kuten nykyään saa tehdä Instagramissa tai Snapchatissa. Asuin saman katon alla vanhempieni ja kaikkien sisarusteni kanssa, enkä kokenut tarpeelliseksi avautua heille viesteillä pitkin päivää sillä tiesin näkeväni heidät illalla kotona.
Nyt tuntuisi todella kummalliselta, ettei ystäviltä, joita ehtii tapaamaan parin viikon välein jos silloinkaan, saisi snäppejä tai naurettavia memejä Messengeriin. Uskallan väittää (ja tutkimustuloksetkin sen osoittavat), että suurimmalle osalle ihmisistä yhteydenotto perheenjäseniin ja ystäviin on lisääntynyt älypuhelimien ja somen myötä. Se, että kaikki perheenjäseneni ovat yhden Whatsapp-keskustelun alla ja se, että saan soittaa ilmaiseksi ystävilleni toiselle puolelle maailmaa videokuvan kera, ovat kiistatta yksi elämäni iloista.
Mutta viekö some samalla ihmissuhteilta iloa ja aitoutta? Ehkä ja riippuu varmasti myös ihmisistä. Kenties näkisin ystäviäni useammin jos tietäisin etten kuule heistä muuten niin usein ja kätevästi. Tuntuu, että some vähentää myös inhimillistä vuorovaikutusta, kun puhelimeen on tartuttava seurassakin edes ruokakuvan ottamisen ajaksi tai ”hiljaisina hetkinä”.
Toinen asia, jonka olen huomannut lisääntyvät somen myötä on se, että ihmiset vetoavat yhtä useammin kiireeseen. Fyysinen näkeminen ja kontakti on priorisoitu vähemmälle, sillä ”voidaanhan me viestitellä ja soitella, kun ei ehitä nähäkää”.
Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan usko, että some on vain yksi iso mörkö, jota voi syytellä sormella sosiaalisten suhteiden rappeutumiselle. Päinvastoin, se on mielestäni erinomainen väline ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Loppu on meistä kiinni; miten käytämme näitä somen kanavia ja miten paljon annamme itsestämme niiden ulkopuolella.
Mitä mieltä te olette aiheesta; some ihmissuhteiden kannalta hyvä vai paha?
PS: Niin ja somesta puheen ollen, Snapchatissa menossa My friday -päivä! Seuraa: @sarandadedolli
saranda OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
12 vastausta aiheeseen “Heikentääkö sosiaalinen media ihmissuhteita?”
Sosiaalinen media lisää turhia kerroksia kommunikaatioon ihmisten välille.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole suuria kirjailijan lahjoja tunteittensa ja ajatustensa ilmaisuun, ja lisäksi sometus-”kulttuuri” muutenkin karsastaa syvällistä ilmaisutapaa. Somekulttuuri on pinnallisten ihmisten ohjailemaa, jonka kautta hyvin pinnallinen ilmaisu on muodostunut normiksi, ja siitä poikkeava nähdään omituisena.
Se, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin syvällisiä ilmaisemaan itseään, ei haitannut aikana, jolloin suurin osa kanssakäymisestä oli kasvokkaista. Ei se haitannut niin paljon vielä edes puhelinkeskusteluissa, koska vaikka puhelinkeskusteluissa keskustelijoilta jääkin saamatta visuaalinen yhteys toisen ihmisen olemukseen ja ilmeisiin, niin äänensävyn kuulee, ja lähes kaikki ihmiset pystyvät äänensävystä, äänenpainoista sekä -tauotuksista tulkitsemaan paljonkin melko syvälle menevää tietoutta varsinaisen puheessa tulleen viestin lisäksi. Tekstimuodossa kaikki tämä jää puuttumaan, koska kuten sanottu, ihmiset eivät ole hyviä ilmaisemaan itseään tekstissä eikä ilmaisevaa kirjoitustapaa edes arvosteta, vaan pidetään vähän omituisena.
Kun vastaanottaja sitten lukee someviestiä, hän useimmiten paikkailee näitä aukkoja arvelemilllaan tai jopa keksimillään seikoilla. Siis sitä, että mitä viestin lähettäjä oikeastaan tarkoitti.
—————————————————-
Instagram nyt on sitten vielä asia erikseen. Siinä viestitään kuvilla, mutta kuvien ei ole tarkoitus viestiä rehellisesti ig-tilin omistajasta, vaan markkinoida häntä. Näin saadaan taas lisää esteitä normaalin kommunikaation välille, ja nakerretaan paloja pois ihmisten välisestä aidosta yhteydestä.
—————————————————-
Olen itseasiassa jopa töissä appsisuunnittelun puolella, eli en vastusta teknologiaa sinänsä. Mutta uskon, että jossain vaiheessa ihmiskunta herää tästä some-hommasta, ja alkaa palata uudelleen kommunikaatiokeinoihin, jotka lisäävät ihmistenvälistä aitoa ymmärrystä. Tämä voi tapahtua myös teknologian avulla; voi olla että uudet, paremmin itseilmaisua mahdollistavat teknologiat syrjäyttävät nykyisen somekulttuurin. Voin myöntää, että ihan toivon näin tapahtuvan. Nykyinen some ei tee ihmisille eikä varsinkaan ihmisten ja ihmisryhmien välisille suhteille hyvää.
Todella hyvä kommentti! Olet miettinyt asiaa monelta kantilta, joita ei itelläni tullut edes mieleen.
Tiedän mitä tarkoitat tuolla itsensä ilmaisulla kirjoittamisen kautta. Se on tosi mielenkiintoinen juttu, osa ei kykene siihen ollenkaan kuten sanoitkin mutta moni myös pitää sitä itselleen parhaimpana tapana kommunikoida. Monethan nettideittailee ja avautuu esim. viestitse paljon mieluummin kuin kasvotusten. Tiedostan kuitenkin sen, että se joukko ei edusta suurinta osaa ihmisistä.
Salaa mäkin toivon samaa – että some kokee jossain vaiheessa pienen inflaation ja että omakin kiinnostus eri (somen) sovelluksiin lopahtaa.
Kiitos kommenttista ja mukavaa päivää!:)
Sosiaalinen media saattaa ainakin vähentää ihmisiin tutustumista. Oon iltalukiossa töissä, ja on outoa seurata käytävillä, miten opiskelijat istuvat penkeillä kännykät kädessä eivätkä juttele toisilleen. Koulussa on ihan hiljaista. 😀 Mutta meille tulee nyt muutenkin vähän epäsosiaalisia tapauksia – päivälukion puolella tilanne ei näytä yhtä pahalta.
Somessa on kiva pitää yhteyttä ystäviin, mutta en ikinä räplää puhelinta seurassa.
Olen huomannut samaa työpaikoissa ja munkin koulussa pienissä määrin! Kamalaa miten se oma puhelin houkuttelee jotenkin enemmän kuin se että tutustuis uusiin tyyppeihin…
Mahtavaa ettet räplää! Monen (minunkin) on otettava susta mallia <3
Hyvä kirjoitus, ja monelta kantilta katsottu asiaa 🙂 Niin. Vaikea edes vastata. Joo ehdottomasti kärsii, ja toisaalta taas itse pidän perheenjäseniin tiiviisti yhteyttä juurikin eri keskusteluryhmien kautta, että toisaalta ei kärsi. En nyt muista mistä luin jutun, kun joku äiti oli kirjoittanut, että nykyisin helposti saattaa ulkopuolinen tuomita vanhempia, jos vähääkään näkee lapsen seurassa vanhemman, joka on puhelin on kädessä. Tosiasiassa vanhempi on saattanut olla juuri koko päivän lapsen kanssa ulkona ilman puhelinta, ja voi katsoa kelloa, tai kirjoittaa sähköpostin, tai ottaa vaikka nopeasti kuvan lapsesta. Ulkopuolisen silmin se voi näyttää siltä, että aaa tuossa se äiti on puhelin kädessä, ja lapsi on yksin. Joku kirjoitti näin, ja tämä oli mielestäni ihan hyvä huomio 🙂 Snapchat on ainakin mun lemppari, ja suakin siellä seurailen 😉 Yleensä snäppäily tapahtuu mulla ainakin sillon, kun olen yksin, niin ketään ei kärsi 😉 Joskus toki lapsenkin kanssa.
Hei fiksu kommentti, noinhan se on! Mä luin kans ohisilmällä jutun siitä miten monelle vanhemmalle some ja puhelin voi olla se aika ja paikka jossa viettää omaa aikaa ja sitä kautta saada lisää voimavaroja siihen omaan vanhemmuuteen. Kaksipiippuinen asia siis. 🙂
HEI JEE, munkin pitää alkaa seurata sua! <3 Instassa sen teen jo ja mainitsen tässä samalla että cool otsis tyypillä!!;)
Hei jee kiitos 😉 jännitti vähäsen leikata. Rentouttavaa viikonloppua sinne <3
asiaa voisi tarkastella myös parisuhteen kannalta. on järjetöntä miten pariskunnat viettävät nykyään iltaisin tuntikausia kiinni puhelimissaan ennen nukkumaanmenoa.. riidat riidellään messengerissä ja sydänemojia lähetetään enemmän kuin oikeita pusuja..
Tosi hyvä pointti, aihe, joka ansaitsee ihan oman postauksen. Intiimisyys ja fyysinen vuorovaikutus varmasti kärsii jonkun verran siinä että notkutaan niissä puhelimissa kokoajan sen sijaan että ollaan yhdessä ja tehdään yhdessä asioita… Surullista mutta onneksi se ei ole näin kaikilla!
Mäkin tykkään siitä että yhteydenpito on helpottunut somen myötä. Sen sijaan en tykkää siitä että puhelin kaivetaan esiin kesken keskustelun. 😀 Kirjoitin itsekin aiheesta joku aika sitten http://www.lily.fi/blogit/stuff-about/sina-joka-napraat-puhelinta-seurassa-lue-tama
Kuten sanoit, lopputulos on mielestäni juurikin siitä kiinni missä ja miten sitä somea käyttää. 🙂
Hei toi on mennyt multa ohi, pitää käydä lukasee!! 🙂 Se on kyl niiiin rasittavaa jos toinen räplää puhelinta kun yrittää puhuu, arrrrgh…
Jep:D