Kategoriat
Hyvinvointi

Hävettää jos epäonnistun – unelmien ääneen sanomisen kääntöpuoli

IHANAT kelit on hellinyt meitä tämän loppuviikon! On ollut niin lämmintä, että yksi iltapäivä uskalsin ottaa Elan ulkotakin pois hetkeksi kuvia varten. Mä tarvitsen kuvia uuteen blogiin ja ajattelin että keväiset äiti-tytär-kuvat lähellä kotia voisivat sopia uuteen ulkoasuun. Jälkikasvuni ei vain ollut kanssani samaa mieltä vaan kameraa enemmän kiinnosti vieressä polskuttelevat sorsat ja helvettihän siinä pääsi irti kun yritin pukea takkia takaisin päälle.

Mä olen vannoutunut ”universumi kuulee vain ääneen lausuttuja toiveita” -fanaatikko ja siksi olin ihan ensimmäisenä teillekin kertomassa, että jee aion perustaa omat ja juuri mun näköiset blogisivut! Vaan arvatkaa vain kuinka paljon olen konkreettisesti tehnyt asian eteen… Kovat ovat olleet suunnitelmat mutta homma reistailee pahemman kerran viimeistään siinä vaiheessa kun kirjaudun uuteen WordPressiin enkä osaa tai rehellisesti jaksa tehdä siellä mitään. Mikään kiire mulla ei asialle ole, mutta ällöttää oma saamattomuus eli haluttomuus poistua mukavuusalueelta jonnekin jossa täytyy tehdä edes jonkun näköistä teknillistä hienosäätöä. Ennen kaikkea kello tuntuu tikittävän vaikka mitään sovittua kellonaikaa ei edes ole, sillä olen sanonut unelmani ääneen ja onhan se pohjattoman noloa, jos mitään ei tapahdu. Tai vielä pahempi, jos epäonnistun.

Ainoa jotenkin onnistunut yhteiskuva, ja ei, näitä en aio käyttää uudessa blogissa

Vai olisiko se noloa sittenkään? Tiedän, että ääneen lausuttujen tavoitteiden teho piilee nimenomaan siinä, että silloin tulee  suoriutumispaineita myös ulkopuolelta. Mutta paineita saa tulla juuri sopivasti, sen verran, että se motivoi mutta ei kuitenkaan hävetä. Ei hävetä sanoa, että hei mä en nyt jaksanutkaan tai hei mä yritin, mutta en onnistunut. Osaamme kyllä piiskata itseämme ihan riittävästi muutenkin, on turhaa ottaa vastaan ylimääräisiä ruoskaniskuja muilta. (Tai kuvitella ottavamme niitä sillä loppujen lopuksi luulemme aina muiden olettavan meistä enemmän kuin miten oikeasti on.)

Kyllä ne sivut syntyvät, toivottavasti jo alkukesän puolella! Mutta halusin tulla tunnustamaan oman prokrastinaationi. (Se ei olekaan juuri vieraillut luonani lapsen syntymän jälkeen: asioiden lykkäämisellä ei yksinkertaisesti vain ole ollut aikaa. Lapsi on tältä osin vähintään tuplannut käytössä olevan aikani.) Hyvä puoli sivujen junnaamisessa on ollut se, että kaikki vähemmän mielekkäät työt ovat tuntuneet houkuttelevimmilta ja olenkin tehnyt esim. kirjanpitoa ennennäkemättömällä intohimolla. Aah, verot.

Ja hei, vaikka sivuja ei tulisikaan, so fucking what. Pidätän kaikki oikeudet muuttaa tätä ja jokaista muutakin unelmaani.

Ps. Sunnuntain kunniaksi, alla koko viikon postaukset:

Näinkin olisi voinut käydä

20 000 blogissa, alle 3 000 Instagramissa

Hävettää jos epäonnistun – unelmien ääneen sanomisen kääntöpuoli

Hiuspinnit on saatu Gipsy Parrotilta, vegaaninahkakengät Dr. Martensilta

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

11 vastausta aiheeseen “Hävettää jos epäonnistun – unelmien ääneen sanomisen kääntöpuoli”

Mulla on paha tapa pimittää toiveeni muilta kokonaan. Suunnittelen asioita päässäni niin pitkälle, että kynnys aloittaa on mahdottoman korkea. Häpeä ja epäonnistumisen pelko polttaa jo ennen kuin on edes aloittanut: ”Mitä jos joku huomaa mun tekevän jotain ja sit epäonnistunkin ja se tietää, että yritin ja epäonnistuin. Apua!”

Ihailen sun tapaa ilmoittaa haaveesi julkisesti ja sitten voit joko onnistua tai epäonnistua tai muuttaa haavettasi <3 Ihanaa! Samanlaista joustavuutta ja rohkeutta kaipaisin itsekin.

Kiitos paljon ihana. 🙂 Sussakin on niin paljon asioita joita ihailen! Oot eri tavalla avoin ja niin lempeä ja kaunis sielu. 3

Vastaa

Voi kiitos, tää postaus osui NIIN oikeaan hetkeen! Oon jännittänyt ja lykännyt yhden asian tekemistä, jota olen miettinyt ja josta haaveillut jo pari vuotta. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet suunnitellessa, mutta viimeinen askel on vielä ottamatta, kun muiden ajatukset epäilyttävät. Josko tänään sitten! <3

Kiitos paljon kommenttistasi. <3 Tää aihe koskettaa kyllä yllättävän monia! 🙂 Toivottavasti tänään oli SE päivä!! 😀

Vastaa

Ah, todellakin, pidä toi asenne! <3 Ei niiden OMIEN unelmien ja haaveiden suorittamisesta ole todellakaan velkaa yhtään kenellekään, eikä missään ole kielletty etteikö omat tavoitteet ja intohimot elämässä saisi muuttua matkan varrella vaikka kuinka monta kertaa.

Ihanaa uutta viikkoa! <3

https://astuharhaan.wordpress.com/

IHANASTI sanottu! Toi on niin totta, ei kyse ole mistään velasta tai toiselle tekemästä palveluksesta. 🙂 Huikeeta viikkoa myös sinne. <3

Vastaa

Rakastan sun asennetta! <3 Just tällaista innostuvaa rohkeutta ja avoimuutta toivoisin enemmänkin, ihan yleisesti ja myös omaan elämääni 🙂

Voi kiitos paljon! <3 Tällaisista asioista pitäisi siis itsekin uskaltautua kirjoittamaan useammin. 🙂 Kiitos tärkeästä muistutuksesta!

Vastaa

Kommentoi