Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Harkinnassa kotisynnytys

Raotin eilen tuntemuksiani liittyen uusiin tukihenkilöitä koskeviin rajoituksiin synnytyksen aikana. Kerroin olevani pettynyt ja huolestunut, ja keskustelu jatkui kommenttiboksin puolella. Kerroin yhdelle lukijalle, että en uskalla ottaa rajoituksiin yhteiskunnallisesti kantaa, sillä en ole töissä sairaalassa enkä kuulu riskiryhmään. Samaan aikaan uudet rajoitukset koskevat juuri minua ja muita samassa tilanteessa olevia synnyttäjiä sekä heidän tukihenkilöitä ja vauvan toista vanhempaa. Luottoni suomalaiseen terveyslaitoksiin on niin suuri, että uskon aidosti, että rajausta on mietitty tarkkaan mutta samaan aikaan pelkään, että rajoitukset tulevat vaikuttamaan pidemmän päälle negatiivisesti synnytyskokemuksiin ja synnytyksestä palautumiseen.

Siksi olen pysynyt jokseenkin diplomaattisena ja yrittänyt miettiä, kuinka voin itse vaikuttaa omaan tilanteeseeni. Ja tällä hetkellä ainoa asia, joka tulee mieleeni, on harkita kotisynnytystä.

Nyt Naistenklinikalla työskentelevä äitini sydän pysähtyy ja hän on todennäköisesti ehtinyt soittamaan minulle paniikkipuhelun jo ennen kuin lukee tämän lauseen loppuun.

Mun esikoinen syntyi helmikuussa 2019 ja se oli elämäni paras kokemus. Sairaalahenkilökunta oli timanttia, ei riitä edes sanat kuvaamaan, kuinka turvallinen ja huomioon otettu olo mulla oli kirjautumisesta aina kotiinlähtöön saakka. Kaikkia toiveitani kuunneltiin ja olin todellakin maailman parhaimpien ammattilaisten käsissä.

Monilla kotisynnytystä harkitsevilla on ikävämpi sairaalasynnytyskokemus takana. Minä en kuulu heihin. Mä harkitsen kotisynnytystä siksi, että mä haluan mun puolison olevan paikalla alusta loppuun saakka. Kuten eilisessä tekstissä kirjoitinkin, Ferhatin läsnäolo oli mulle edellisellä kerralla aivan korvaamaton. Hän tietää mitä tehdä kun minuun sattuu, hän tietää miten toimia kun itse en tiedä. Hänen kärsivällisyytensä, rauhallisuutensa ja empatiansa olivat avainasemassa mun positiivisessa synnytyskokemuksessa.

Ja siksi näen itseni ennemmin synnyttämässä kotona hänen kanssaan kuin sairaalassa ilman häntä.

Laskettu aikani on toki vasta syyskuussa ja tilanne voi muuttua monet kerrat ennen sitä. Ainoa “negatiivinen” puoli nyt kotisynnytykseen perehtymisessä on se, että olen ehtinyt innostua ajatuksesta niin paljon, että harkitsen kotisynnytystä, vaikka rajoituksia poistettaisiinkin…

Kotisynnytys kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä saisin olla oman kotini rauhassa. Saisin pitää omat vaatteet päällä, käydä omassa suihkussa, haistatella tuttuja tuoksuja ja pusutella omaa lastani. Sairaalalähdön ajankohtaa ei tarvitsisi analysoida tai tuntemattomalle ihmiselle puhelimen päässä perustella. Saisi vaipua alusta asti siihen omaan synnytyskuplaan, jota kukaan ei yrittäisi ylimääräisillä tutkimuksilla tai ehdotuksilla puhkaista. Ennen kaikkea se ihminen, johon sä luotat eniten maailmassa, olisi siinä sun vieressä täytenä tukena.

Viime synnytyksestä tai omassa terveydessäni ei ole syitä, miksi kotisynnytys ei olisi itselleni yhtä turvallinen vaihtoehto kuin sairaalasynnytys. Viime synnytyksessä ei ollut mitään komplikaatioita ja olen perusterve. Lisäksi meiltä ajaa sairaalaan nopeasti.

Kaikki olisi siis kiinni siitä, miten tämä raskaus tästä etenee.

Toki nyt mietityttää, että onko yksityiskätilöitä edes käytettävissä koronakriisin keskellä. Toinen päätökseen vaikuttava tekijä on hinta. Mitä nyt olen lukenut, kotisynnytys voi maksaa helposti tarvikkeineen ja lääkkeineen yli 3 000 euroa…

En ole päättänyt mitään ja rehellisesti koitan olla ajattelematta synnytystä paljon, sillä emme tiedä millaisessa maailmassa elämme syyskuussa. Jos kotisynnytys on sulle vieras aihe tai sinun tekee mieli avautua kommenteissa siitä, että olisin asettamassa vauvaani vaaraan, lue lisää seuraavista linkeistä:

www.katilotalo.fi/kotisynnytys/

www.aktiivinensynnytys.fi/tietoa/kotisynnytys/kotisynnytysopas-perheille-ja-ammattilaisille/

Kuvat edellisestä synnytyksestä helmikuussa 2019

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

44 vastausta aiheeseen “Harkinnassa kotisynnytys”

Minulla itselläni on kuukausi laskettuun aikaan ja nämä rajoitukset ovat ahdistaneet suuresti. On vielä myös mahdollista, että joudun suunniteltuun sektion ja silloin sairaalasta kotiutuminen kestänee väkisinkin minimiaikoja pidempään. Itse haaveilen mahdollisimman luonnollisesta synnytyksestä ja olen vähän ärsyyntynyt siitä,miten jo synnyttäneet kaverit usein sanovat äidin olevan “pelkkä statisti”synnytyksessä. Uskon itse, että valmistautumisella ja pyrkimällä rentouteen voin itse jonkin verran edesauttaa luonnollisen synnytyksen kulkua. MUTTA: lääketieteen ammattilaisena en ikinä tieten tahtoen ryhtyisi kotisynnytykseen. Niin kuin monet lääkärit ovat täällä kommentoineet, vaaratilanteet tulevat puskista ja ne täytyy hoitaa minuuteissa, jotta pahimmilta komplikaatioilta vältytään. Pahin mahdollinen toteutuu harvoin, mutta jos se osuisi omalle kohdalle ja olisin itse valinnut olla avun ulottumattomissa, en varmaan pystyisi elää asian kanssa.

Linkissä äärimmäisin skenaario, mihin kotisynnytyksen ihannointi voi johtaa: https://www.nbcnews.com/news/us-news/she-wanted-freebirth-no-doctors-online-groups-convinced-her-it-n1140096

Moi! Olen neuvolalääkäri ja olen sitä mieltä, että kotisynnytyksen valitseminen on lähestulkoon lastensuojeluilmoituksen paikka (ei, en sitä tietenkään tee, mutta tätä mieltä olen). Hieman sama juttu kuin vanhempi kehottaisi lapsia autossa olemaan käyttämättä turvavyötä, koska näin he pystyvät ottamaan mukavamman asennon ja kaikilla on mukavaa ja seesteistä autossa – kunnes kolari sattuu. Synnytyskertomukset hätäsektioista vauvan ahdingon takia sekä siitä, että äiti on yhtäkkiä vuotanut paljon, ovat minulle päivittäistä luettavaa. Toivon sekä sinun että vauvasi puolesta, ettette synnytä kotona. Toivon myös, ettei tämä blogipostaus ei nyt kannusta ketään muutakaan valitsemaan kotisynnytystä.Toivon, että ymmärrät vastuusi kansanterveydellisessä mielessä vaikuttajana – et varmaan halua lukea vuoden päästä kommenttikentässäsi, että sinun postauksesi aiheutti jonkun vauvan kuoleman?

Tuntuu kommentteja lukiessa siltä, että lääkärien yms kommentit eivät saa sinulta yhtä isoa kiitosta kuin jotkut pro-kotisynnytys-bisneksen kiilto silmissä-kirjoitetut kommentit, niihin linkitetyt ”tutkimukset” ja hehkutus ovat parasta luettavaa – ehkä koska haluaisit kovasti että he olisivat oikeassa ja lääkärit ja kätilöt väärässä? Meillä on maailman turvallisinta synnyttää – miksi ihmeessä et tekisi siten mikä on vauvasi parasta? Tämä ei todellakaan ole mikään mielipidekysymys tai näkemysten vaihtoa. Kyse on siitä,että toinen vaihtoehto on turvattomampi sekä äidille ja lapselle kuin toinen, dramaattisin skenaario molempien kuolema kotona versus molempien jääminen henkiin sairaalassa, ei siis mistään pikkujutuista kyse.Luotettavia tutkimuksia kotisynnytys vs sairaalasynnytys ei ole, koska niitä ei ole eettistä järjestää – ketään ei voi satunnaisesti laittaa siihen ryhmään, jossa olisi merkittävästi turvattomampaa (kotisynnytys).

Tuli pitkä kommentti, sori siitä. Yhteenvetona, ei kannata synnyttää kotona. Jos niin kuitenkin teet, toivon ettet jaa siitä positiivisia postauksia, koska kaikille ei välttämättä käy yhtä hyvin kuin sulle (jos sulle siis kävisi edes hyvin).

En ole lääkäri, mutta olen täsmälleen samaa mieltä. En pysty käsittämään, että ei tajuta, että nyt on maailmanlaajuinen kriisitilanne päällä ja jokainen joutuu joustamaan siitä, mitä itse haluaa. Kun lukee näitä kirjoituksia siitä, että on maailmanloppu jos mies ei pääse synnytykseen tulee väkisinkin sellainen olo, että onko taustalla jotain synnytys- tai sairaalapelkoa. Kun sain ekan lapsen, kotisynnytys oli kovasti muotia ja sairaalasynnytyksestä puhuttiin ikävään sävyyn, siihen tyyliin että sairaalasynnytys on lapselle traumaattinen kokemus (koska on kirkkaan valot, mutta kotona voi poltella kynttilöitä tms). Samalla tavalla vedottiin Hollantiin. No itse olisin kuollut synnytykseen ja lapsi samoin, jos emme olisi olleet sairaalassa lääkärien hoivissa – kätilö EI ole lääkäri.

Jo tuolloin minusta tuntui, että kotisynnytys oli muotia sen takia, että suomalaiset eivät oikeasti tajua, mitä riskejä synnyttämiseen liittyy, koska täällä on niin turvallista synnyttää ja huippuammattilaiset saatavilla.

Pitäisi myös muistaa, että netistä löytyy perusteet ihan mille tahansa valinnalle. Tuntuu oudolta, että mieluummin luotetaan nettilähteisiin kuin suomalaisiin terveydenhuollon ammattilaisiin.

Hei Saranda,

En yleensä kommentoi blogikirjoituksiin, mutta tämä asia on senverran painava ja suorastaan vakava, että poikkeus sallittakoot. Allekirjoitan ylläolevan kollegan kommentin täysin.

Tämä blogi on ollut aiemmin todella järkevä, mutta nyt on sellaista juttua että haloo. Saranda, kirjoitat että sinulle on tärkeää saada mies mukaan, mutta nyt ei ole kyse sinusta vaan siitä, että lapsesi saa terveen elämän. Fakta 1: sekä lapsi että äiti voivat edelleen kuolla synnytyksessä, vaikka Suomi tuntuu turvalliselta maalta synnyttää. Fakta 2: vaikka lapsi ei kuolisi, hän voi vammautua eliniäkseen. Voitko silloin todella ajatella, että “halusin miehen synnytykseen, se oli sen arvoista että pikku X elää lopunelämää vammansa kanssa.”??
Miehesi ei ole terveydenhuollon asiantuntija, sairaalassa heitä sen sijaan on tarjolla. Suomessa synnyttäminen on turvallista KOSKA SE TAPAHTUU SAIRAALASSA. Kotona EI ole lääkäreitä tai leikkaussalia. Nyt järki käteen ihan oikeasti. Kyse ei ole sinusta ja kivasta synnytyskokemuksesta, vaa toinen ihmisen oikeudesta terveeseen elämään!!!
Synnytys siten, että mies on läsnä on aivan uusi keksintö, kautta aikain naiset ovat synnyttäneet ilman miestä. Olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista. Unohda kotisynnytys!!!!

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta kommentoijille! Sekä sairaalassa, että kotona synnyttäneenä perustelut omalle päätökselleni:

On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että matalan riskin synnyttäjillä on esimerkiksi yhtä matala kuolleisuus niin kotona, kuin sairaalassa synnyttäessä. Toimenpiteiden ja keisarileikkausten todennäköisyys sen sijaan on korkeampi sairaalassa synnyttävien keskuudessa, kuin kotisynnyttävillä äideillä. Ensisynnyttäjien kohdalla riskit kotisynnytyksessä ovat jokseenkin suuremmat sairaalasynnytykseen verrattuna, mutta uudelleen synnyttäjien kohdalla taas ei. Tutkimusnäyttöön perustuen ei voida sanoa, että kotisynnytys olisi automaattisesti sairaalasynnytystä vaarallisempi.

Tutkimuksia on paljonkin, mutta viittaan kolmeen tästä kirjoituksesta

https://www.aidinpolku.com/blogi/2020/4/7/korona-epidemia-nostaa-esiin-synnytysjrjestelmmme-haavoittuvuuden

löytyvään lähteeseen, joista yksi on meta-analyysi. Yritin kahteen otteeseen postata tänne alkuperäisillä linkeillä, mutta jostain syystä blogialusta ei suostu julkaisemaan kommenttia tuolloin.

On varsin kohtuutonta, mikäli kotisynnytyksen valitsevat äidit leimataan yksiselitteisesti vastuuttomiksi äideiksi, jotka eivät tiedä mistään mitään. Koska kotisynnyttäminen ei ole yleinen normi, vaatii tämän vaihtoehdon valitseminen huomattavasti enemmän perehtymistä, tutkimustyötä ja valmistautumista, kuin sairaalasynnytyksen valitseva, jonne monen äidin olen kuullut menevät asenteella ”kyllä he minulle siellä kertovat, mitä pitää tehdä”. En sano, että kotisynnyttäjät olisivat yksioikoisesti aktiivisia ja sairaalasynnyttäjät passiivisia synnyttäjiä – sillä myös sairaalaolosuhteissa äiti voi olla hyvinkin aktiivinen oman synnyttämisen suhteen, toivon mukaan jo kauan ennen varsinaista synnytystä hyvän valmistautumisen johdosta. Mutta kotisynnytyksen kohdalla ei vain voi olla täysin ummikkona, vaan kyseisen vaihtoehdon valinneena joutuu pakostikin valmistautumaan perusteellisemmin synnytykseen, sekä lisäksi panostamaan taloudellisesti jopa tuhansia euroja kotilon/kotiloiden/doulan palkkioihin. Myös kotisynnyttäjän valinnan taustalla voi olla nimenomaan lapsen ja oma turvallisuus!

On tärkeä toimia raskauden – niin äidin kuin lapsenkin hyvinvoinnin – vaatimalla tavalla. Ensimmäinen raskauteni oli riskikaksosraskaus – ja luonnollisesti synnytin sairaalassa edes harkitsematta muuta vaihtoehtoa (vaikka olisin kotisynnyttämisestä tuolloin tiennyt). Meitä siunattiin ihanalla kätilöllä ja kaikki meni hienosti. Mutta siitä huolimatta kuopuksen synnyttäminen kotona oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, monestakin tekijästä johtuen, ja kirjoitin tästä myös omaan blogiini (linkki aiemmin kirjoituksessa – ja tiedän, varsin raflaava otsikko tuli valittua). Tuolloinkin, vaikka olin matalan riskin synnyttäjä, valmistauduin synnytykseen hyvin huolellisesti jo raskausaikana, ja toisaalta kävin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot yhdessä hyvin ammattitaitoisen kotiloni sekä doulani kanssa. Sairaalakin on lyhyen matkan päässä. En koe vaarantaneeni lastani, sillä myös sairaalaolosuhteissa voi tapahtua odottamattomia asioita. Kuopuksen syntymä oli lopulta niin nopea, etten olisi tajunnut lähteä ajoissa sairaalaan, tai vähintäänkin lyhyestäkin ajomatkasta olisi tullut aivan helvettiä, mikäli olisin joutunut ”pidättelemään” pienokaisen syntymää. Ja mitä seurauksia tästä olisi voinut koitua vauvalleni?

Arvioitaessa synnytyspaikkoja keskenään, koen että olisi tärkeä tutkia myös synnyttävien äitien taustoja, jotta komplikaatioiden syyt voitaisiin saada paremmin selville, sillä taustatekijät voivat löytyä myös synnyttäjän lähtökodista? Synnyttäjän kehotietoisuus ja kyky työskennellä kehonsa kanssa, tai esimerkiksi kipukynnys voi olla hyvin erilainen, vaikka puhuttaisiin eri tapauksissa yhteisellä nimittäjällä ”matalan riskin synnyttäjä” – toinen tapaus saattaa hyvinkin pystyä kuuntelemaan kehonsa viestejä synnytyksen aikana (ja tämä on harjoiteltavissa oleva taito), toinen saattaa mennä kivusta lukkoon. Lisäksi esimerkiksi hormonitoiminta on tärkeää synnytyksen luonnollisessa kulussa – hyvänolon hormonit oksitosiini ja endorfiini auttavat synnytystä etenemään, sen sijaan adrenaliinia tarvitaan vasta ponnistusvaiheessa ja ennen tätä tämä stressihormoni pikemminkin hidastaa synnytystä tai jopa pysäyttää väliaikaisesti (luonnossa äidin on uhkaavan tilanteen ilmetessä voitava paeta – eli synnytyksen on keskeytettävä jotta hän tähän siirtymään kykenee). Mikäli äiti on hyvin stressaantunut synnytyksen aikana – esimerkiksi fyysisen ympäristön tai emotionaalisen tuen puutteen tai ristiriitojen vuoksi – voi synnytyksen kulku häiriintyä, ja mitä seurauksia tällä on äidin ja lapsen terveydelle? Näitä kysymyksiä ainakin itse pohdin, olisikin hienoa mikäli myös laadullisia tutkimuksia aiheesta toteutettaisiin (tai mikäli on jo toteutettu!).

Huomauttaisin myös, että on kotikätilöiden ammattitaidon aliarvioimista väittää, että sairaalasynnytys olisi ainoa oikea vaihtoehto. Kuka ammattilainen tieten tahtoen vaarantaisi äitien ja vauvojen hengen?

Sairaalasynnyttäminen on varmasti turvallisin vaihtoehto paitsi riskisynnyttäjille, myös heille ketkä kokevat sairaalan olevan turvallisin paikka synnyttää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sairaala olisi automaattisesti kaikille paras paikka synnyttää. Onneksi meillä on vapaus tutkia ja selvittää asioita, ja vapaus tehdä oma valinta tutkimustyömme pohjalta. Vastuunkantoa ei ole ainoastaan vallitsevan normin mukaan toimiminen, vaan myös perinpohjainen tutkimustyön tekeminen, eri vaihtoehtojen arvioiminen sekä päätösten tekeminen tältä kannalta.

Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimpia kommentteja mitä olen lukenut kotisynnyksen tiimoilta. Kiitos tuhannesti kun vaivauduit kirjoittamaan! Otin varmuuden vuoksi screenshotit jos tämä postaus häviää joskus bittiavaruuteen, voin palata tähän muuta kautta. 😀 Kiitos vielä!

Vastaa

Ompa hienoa kuulla, että tuosta tuli iloa! 💪😊🙏 Kiitos paljon vielä sinullekin, kun nostit aiheen keskusteluun! 🤰🙏Onnellista odotusta ja ihanaa pääsiäistä vielä kerran! 🤗

Anniina voi varmaan ottaa vastuun kaikista kotisynnytyksessä vammautuneista kansalaisista.

Kaksi nopeaa synnytystä kokeneena teki mieli kommentoida, että luojalle kiitos sairaalan läheisyydestä, ammattitaitoisista kätilöistä ja ehkä jopa siitä, että on sattunut synnyttämään “hiljaisina öinä”. Eka synnytys oli niin järjettömän kivulias, että puudutteita vaille jääminen olisi vienyt tajun. Toisella kertaa tuntui, että selkäranka vähintään halkeaa ytimiään myöten kahtia. Siispä luojalle kiitos epiduraalista. Ja terveistä lapsista. Ei muuten ole ihan sattumaa, että vakavat komplikaatiot onnistutaan estämään tai niiden laajuutta vähentämään nimenomaan Suomessa. Synnytysten hoidon laatu on jopa muita pohjoismaita vankempaa (esim.ulosautossa kätilöillä taitava ote). Tutkimustietoa on laajasti eri tietokannoissa saatavilla. On kuitenkin mahdotonta luoda tutkimusasetelmaa, jossa koti vs. sairaalaympäristön turvallisuus voitaisiin aukottomasti vertailla, koska sekoittavia tekijöitä ei saada “siivottua” pois tilastollisesti. Oli miten hyvänsä, kaikille naisille tulisi taata turvallisuus, huolenpito ja lempeä kohtelu elämän hurjimman kokemuksen äärellä.

Itse mielummin synnyttäisinkin ilman miestä, jos vaihtoehto olisi muuten kotisynnytys.

Vaikka ensimmäinen synnytys meni hyvin itselläni, en uskaltaisi ottaa mitään riskiä toisenkaan kohdalla. En antaisi ikinä anteeksi itselleni, mikäli vauva sattuisi jotenkin loullaantumaan tai saisi synnytyksessä jonkun vamman 🙁

Olen ehkä muutenkin hieman erilainen äiti mielipiteineni, sillä olen menossa tässäkin tilanteessa levollisin mielin synnärille. Meillä ei ole turvaverkkoja lähellä, joten miehen pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä takaisin esikoisen luo. Itse toivon, että kaikki menisi hyvin ja kotiudittaisiin nopeasti ja päästäisiin koko perhe tutustumaan tulokkaaseen.

Tosi ihana kuulla, että suhtaudut synnytykseen rauhallisin mielin. Toivottavasti saat mukavan synnytyksen ja nopean kotiutumisen. 🙂 Hyviä vointeja!

Vastaa

Kuopuksen kohdalla pääsimme hyvin nopeasti kotiin synnytyksen jälkeen. Odotimme osastolla vain sen aikaa (muutaman tunnin), että kotiuttava lääkäri tuli aamulla töihin. Kotona palautuminen ja imetystaipaleen aloittaminen sujui hyvin ja olo oli turvallinen. Ehkä kotisynnytyksen sijaan teidän kannattaisi selvitellä mahdollisuutta mahdollisimman nopeaan kotiutumiseen synnytyksen jälkeen mikäli lapsen ja sinun vointi sen sallii?

Niimpä, poliklininen synnytys olisi ehdottomasti ykköstoiveena jos rajoitukset jatkuvat ja synnytän sairaalassa. 🙂 Ihanaa että teidän kohdalla se onnistui!

Vastaa

Kiitos näistä asiallisista kommenteista kommentoijille. Olen lääkäri ja synnyttänyt kolme säännöllistä alatiesynnytystä turvallisesti sairaalassa. Ikinä, ikinä ei voi tietää etukäteen, onko synnytys turvallinen eikä apu ole missään niin lähellä kuin sairaalassa. Hätäsektiossa sektioon on päästävä niin pian kuin mahdollista ja vakavia haittoja ehtii joskus syntyä, sillä niissä tilanteissa on kyse vauvan vakavasta ahdingosta ja usein aivojen hapensaannista. Kotona olisit kaukana avusta jos jotain yllättävää tapahtuisi.

Ymmärrän hyvin. 🙂 Mä mietin vain sitä, että monet kotisynnytyksessä avustavat kätilöt kertovat, että alle puolen tunnin matka sairaalaan mahdollistaa turvallisen sairaalaan siirtymisen ja jos hätäsektion kriteeri on 15min siirtyminen, uskoisi että ambulanssin kutsusta olisi tuossa ajassa jo sairaalassa. Mutta erittäin tärkeä pointti ja vaikka vain 1% nasista joutuu hätäsektioon, on se silti määrällisesti paljon.

Vastaa

En ole lääkäri toisin kuin ylläolevista kommentoijista moni, mutta sanoisin, että nyt olisi otettava aikuisen järki ja vastuu käteen. Miehesi tuki saattaa olla hyvin tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on, että lapsi saapuu turvallisesti maailmaan. Kotisynnytettynä emme olisi esimerkiksi itse kumpikaan mieheni kanssa edes hengissä, sillä hänellä oli napanuora kiertynyt kaulan ympäri ja välittömät toimet olivat tarpeen (ylimääräinen hoitohenkilökunta tuli juosten paikalle). Myös oma syntymäni aikanaan oli yllätyksellinen ja edellytti lääkärin apua.

Useampi ystäväni on synnyttänyt parin kk sisään ja kahdella heistä normaali alatiesynnytys on vaihtunut sektioksi lapsen hapenpuutteen vuoksi. Siinä tilanteessa ei ehdi odottelemaan, että pääsee kotoa Naikkarille.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole myöskään tukea ylimääräisin keinoin jälkikäteen perheitä, joiden lapselle on tullut pysyviä älyllisiä ja kognitiivisia vaurioita tällaisen vailla järkeä olevan vouhotuksen takia.

Kiitos kommenttistasi. Ymmärrän sua tosi hyvin! Mutta muutama kohta särähti korvaan.

Kumppanin läsnäolo voi hyvinkin vaikuttaa siihen, että syntyykö lapsi turvallisesti maailmaan. 🙂

Toinen: munkin vauvalla oli napanuora kaksikin kertaa kaulan ympäri ja hätäsektiota ei tehty, koska synnytyksen aikana ei ultrattu eli tätä ei tiedetty. Ja syntyi täysin terve tyttö. En siis TODELLAKAAN tarkoita että napanuora kaulan ympäri olisi jokin kevyt juttu, mutta sairaalassa voidaan (huom. VOIDAAN, ei aina enkä väitä että useinkaan) tehdä turhia toimeenpiteitä, jotka voivat johtaa turhiin leikkauksiin. Tämä on yksi syy miksi olen miettinyt kotisynnytystä, joka on tosiaan vielä ISO jos. 🙂

Vastaa

Napanuora kaulan ympärillä on varsin tavallista eikä se automaattisesti estä alatiesynnytystä (joskus voi mennä synnytyksenkin aikana kaulan ympäri kun vauva liikkuu). Mutta jos nuora kaulan ympärillä on, pitää olla ammattilainen, joka tietää miten sitä löysätään tai jos hätätilanne tulee, katkaisee sen jo kun vauvan pää on vasta ulkona.

Niimpä, tällaisissa yleisissä tapauksissa kätilön läsnäolo varmasti riittää. 🙂

Vastaa

On jotenkin pelottava ajatus, että tällainen linjaus saa ihmiset harkitsemaan kotisynnytystä.

Kotisynnytys ei ole koskaan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys.

Itse lääkärinä en ikinä synnyttäisi kotona. Riskejä on äidin lisäksi myös lapselle ja en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos omalla toiminnallani aiheuttaisin lapseni vammautumisen tai kuoleman.

Oma mielipiteeni on jyrkkä, mutta olen nähnyt kuinka synnytyksessä tulee hätä ja silloin paikalle pitää saada apua hetkessä. Kotoa ei ehdi sairaalaan saamaan apua. Tämä on toki harvinaista, mutta miksi pitäisi ottaa minkäänlaista ylimääräistä riskiä jos ei ole pakko?

Kiitos kommenttistasi. 🙂

Mietityttää sitten että miksi esim. Hollannissa ja Iso-Britanniassa kotisynnytykseen kannustetaan jos raskaus on edennyt normaalisti, vaikka hyvinvointivaltioita ovatkin ja sielläkin sairaalat on hyviä? 🙂 Tarkoitatko siis että ihan tavallinen alatiesynnytys olisi vaarallisempi kotona vaikka paikalla olisi kätilö tai kaksi?

Ja eikö hätäsektio (jonne joutuu n. 1%) synnyttäjistä ole idea että sinne siirrytään vartissa? Entä jos sairaalaan on matkaa vartti? 🙂

(Ja voisiko osan hätäsektioista välttää kotisynnytyksellä? Tuli itselleni mieleen vain se että esikoiseni napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri ja jos se oltaisiin ultrattu, se olisi ollut kätilön mukaan hätäsektio. Onneksi ei ultrattu ja kaikki meni napanuoran kietoutumisesta huolimatta todella hyvin.)

Ihan aidosti siis haluan tietää, on arvokasta kuulla erilaisia mielipiteitä. 🙂

Vastaa

Kyllä, tavalliseen alatiesynnytykseen liittyy aina komplikaatioriski. Kotona ja sairaalassa. Riski ei ole iso, etenkään uudelleensynnyttäjillä ja normaalisti edenneissä raskauksissa, mutta elämä on arvaamatonta välillä.

En osaa ottaa kantaa siihen miksi Hollannissa ja Iso-Britanniassa suositellaan näin, koska en ole perehtynyt heidän terveydenhuoltojärjestelmiinsä. Sen verran olen ymmärtänyt, että Hollannissa ne kätilöt jotka hoitavat kotisynnytyksiä työskentelevät myös sairaalassa samaan aikaan, toisin kuin Suomessa, ja välimatkat sairaalaan ovat lyhyempiä. Tästä tiedosta en kuitenkaan ole varma. Luotan kuitenkin siihen, että Suomessa on hyvästä syystä omat suositukset. Vastasyntyneiden kuolleisuus ja vammautuminen on matalinta maailmassa.

Vaikka asuisi 15 minuutin päässä sairaalasta, menee sairaalan sisällä siirtymisiin ja valmisteluihin myös aikaa. Lisäksi pitää soittaa apua ja odottaa ambulanssia. Se on pitkä aika odottaa jos verta vaan valuu tai vauvan huomataan kärsivän hapenpuutteesta. Tai mitä jos kotona ei huomatakaan hapenpuutteen merkkejä ja vauva saa esim. CP-vamman sen seurauksena.

Kätilöt hoitavat normaalisti etenevät synnytykset. Jos äiti tai lapsi tarvitsee apua, paikalle soitetaan gynekologi, anestesiologi ja lastenlääkäri. Heistäkään ei kuitenkaan ole apua ilman sitä sairaalaympäristöä.

Hollannissa vastasyntyneisyyskauden kuolleisuus on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. https://gynekologiyhdistys.fi/2017/05/08/kotisynnytykset-puhuttavat-nain-vastaa-marja-liisa-mantymaa-helsingin-sanomissa-6-5-2017/ Tämä voi ainakin osittain selittyä kotisynnytyksillä.

Kun mennään hätäsektioon, vauvan tulee olla ulkona äidistä muutamassa minuutissa, siis käytännössä heti kuin vain mahdollista. Minulla oli kiireellinen sektio, ja siinäkin vauvan ulos saamiseen oli lääkärin mukaan 30 minuuttia aikaa.

Tuo oli hyvä linkki, jota olen lukenut ja jossa on tosi painavaa ja hyvää asiaa, myönnän. 🙂

Sen sijaan suhtaudun skeptisesti tuohon että Hollannissa vastasyntyneiden kuolleisuus on kaksinkertainen ja että sen voi osittain selittää kotisynnytyksellä, siis näin ilman tutkimuslähteitä. Koska syitä kuolleisuuteen voi olla monia. Ovatko nämä kuolleet vauvat syntyneet kotona? Käytetäänkö kotisynnytyksissä ammattilaisia kätilöitä kuten Suomessakin? Onko äitiysneuvola yhdä laadukasta kuin Suomessa? Syntyykö Hollanissa enemmän lapsia eli onko luku suhteutettuna syntyneisiin vauvoihin vai määrällinen?

Toivottavasti ymmärrät mitä haen takaa. 🙂 Eli ilman tutkimuslähteitä en jää kiinni tähän ollenkaan.

No, oleellista lieneekin, millaisen riskin kanssa haluatte itse elää. Sairaalassa olette sairaalan vastuulla, kotona omalla vastuullanne.

Komplikaatiot ovat usein äkillisiä ja yllättäviä. Ne voidaan (lähes aina) hoitaa, jos ollaan sairaalassa. Olet ilmeisesti matalan riskin synnyttäjä, se on hienoa, mutta JOS jotakin tapahtuisi, haluatteko kantaa siitä (osa)vastuun?

Ei kukaan valitse synnytyskomplikaatioita. Ne tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen ja tulevat usein puun takaa.

Ymmärrän huolesi liittyen miehesi läsnäoloon synnytyksessä. On hyvin tärkeää saada mukaan luotettava ihminen, ymmärrän sen kyllä erittäin hyvin itsekin (näin komplisoituneen ja traumaattisen synnytyksen läpikäyneenä).

Jos vauva kärsii hapenpuutteesta ja sen vuoksi joudutaan hätäsektioon puhutaan minuuteista jolloin vauva pitää saada ulos! Vai kuka pystyy pidättämään hengitystä 30min???

Ehkä bloggaaja sekoittaa kiireellisen sektion ja hätäsektion. Jos hätäsektion tarve tulee, siinä ei tosiaankaan ehdi enää kotoa sairaalaan. On surullista, että näitä asioita ei suostuta ymmärtämään. Lapsi voi myös syntyä normaalisti ja vaatia silti heti tehohoitoa. Mikään ultra tai tutkimus ei takaa 100% ettei lapsella ole mitään poikkeavuuksia.

Kiitos tästä kommentista minultakin, lääkärinä ehdottomasti pakko olla samaa mieltä. Itse en ikimaailmassa ottaisi riskiä vakavista synnytyskomplikaatioista, joiden havaitseminen ja hoitaminen olisi helppoa sairaalaympäristössä, enkä suosittele tätä kenellekään. Takana yksi hyvin/”helposti” mennyt synnytys sairaalassa, mutta sehän ei valitettavasti takaa, että seuraava sujuisi samalla tavalla.

Hei,

ainakin eilen Aamulehdessä julkaistun jutun perusteella yliopistosairaalat ovat linjanneet, että rajoitusten mukaan, kumppani saa olla mukana koko synnytyksen ajan, mutta kumppanin pitää lähteä pois, kun äiti ja lapsi siirretään osastolle tai potilashotelliin.

Suora lainaus jutusta: “Kun äiti saapuu synnytysyksikköön, kumppani tulee mukana. Kumppani on paikalla koko synnytyksen ajan. — Synnytyksistä 84 prosentissa vauva syntyy alateitse, ja silloin kumppani on mukana koko sen ajan, kun äitiä ja vauvaa seurataan synnytysyksikössä.”

Hei okei, kiitos tiedosta, tää olisikin huomattava helpotus linjaukseen. 🙂 HUS:in tiedotuksen mukaan puoliso olisi edelleen tervetullut vain synnytyssaliin mutta olisipa tämä näin sielläkin!

Vastaa

Ah, ihanaa (ja tilanne huomioon ottaen – hyvin ymmärrettävää) että harkitset kotisynnytystä! Synnytytin esikoiskaksoseni hyvillä mielin (ja syystäkin!) sairaalassa lähes seitsemän vuotta sitten, mutta viime syksynä kuopuksemme syntyi kodin turvassa – vaikka molemman synnytykset ovat elämäni huippuhetkiä, oli kotisynnytys todella kaunis tapahtuma ja kokemuksena voimauttava. Britanniassahan kotisynnytyksiä jopa suositellaan kun riskitekijöitä ei ole, oma kotiloni työskenteli siellä aikaan kotikätilönä ja nyt yksityisesti Suomessa. Me maksoimme kotilon sekä doulan palkkiot lainalla, sillä tulotaso ei tosiaan ole korkea – mutta laskimme selviämme (pankin myöntämästä) lainan maksusta. Päästöksestä olemme edelleen todella onnellisia! 🙂

Kirjoitin omaan blogiini synnytyskertomuksen sekä kotosynnytykseen valmistautumisesta, jos kiinnostaa niin löytyy etusivulta osoitteessa:

https://aidinpolku.com

Ja mielelläni juttelen lisää. 🙂 Onnea odotukseen ja terveyttä koko perheelle! <3

Voi vitsi mä mässäilin koko lapsen päiväuniajan sun blogiteksteillä. <3 Upeaa että olet kirjoittanut sun kokemuksista ja aiheesta. 🙂 Mä luulen että jos harkitsen tätä pidemmälle niin haluisin kysellä sulta paljon kaikenlaista! Tuli niin inspiroitunut olo. 🙂

Vastaa

Kiitos, ompa ihana kuulla että kirjoituksistani oli sinulle iloa! :)) Näistä asioista on ihana keskustella, laita ihmeessä viestiä jos tuntuu siltä! <3

Kiitos myös sinulle inspiroivista ja hyvää mieltä tuovista kirjoituksista – olen niitä vuoden verran lueskellut, mutta aiemmin en ole vielä kommentoinut! 🙂 Olet myös rohkea, kun esimerkiksi tämän kotisynnytysajatuksen puit sanoiksi – itsehän en kertonut edes vanhemmillemme saati muille sukulaisille (vain muutamalle läheiselle ystävälle) suunnitelmistamme juuri ihmisten suhtautumisen ja pelkojen vuoksi. 😀 Neuvolan terveydenhoitaja oli esimerkiksi kuitenkin aivan onnessaan, kun synnytyksen jälkeen kuuli ratkaisustamme. <3

Kaikkea hyvää vielä teille! <3

Ps. Kirjoitin pitkät sepustuksesi osallistuakseni keskusteluun täällä, ja lähes sama teksti lähti nyt kahdesti. 🙈🙈🙈 Ilmeisesti linkkien vuoksi kommentti pitää hyväksyä, niin ei tarvitse hyväksyä eilisillan versiota. ☺️

Voi ihanat viestit, kiitos! Mulle tuli myös tosi hyvä mieli kuulla kuinka positiivisesti teidän neuvolaterkkari oli kotisynnytykseen suhtautunut. 🙂

Mä en hyväksytä kommentteja etukäteen eli valitettavasti näyttäisi siltä että sun kommentti on kadonnut kokonaan. 🙁 Oon tosi pahoillani! En tiedä mitä siinä on käynyt. 🙁

Ihanaa pääsiäistä teidän koko perheelle. <3

Ah, jännä, lähettässäni viestin tuli vain ilmoitus että viesti pitää hyväksyttää. Ehkä joku bugi, en tiedä. 🤷‍♀️ Mutta kiitos paljon, ja ihanaa pääsiäisen aikaa teidänkin perheelle! <3

Kiinnostava postaus! Mäkin haaveilen kotisynnytyksestä ja synnyttäisin ehdottomasti kotona, jos taloudellisia seikkoja ei tarvitsisi ottaa huomioon. Mietin kotisynnytystä hieman jo esikoisen kanssa, mutta ensimmäisellä kerralla ajatus tuntui liian pelottavalta, kun esimerkiksi kivun kokemuksesta, kehoni toiminnasta tai juuri minun synnytykseni kulusta ei voinut tietää mitään. Mutta eka synnytys vain vahvisti unelmaani kotisynnytyksestä!

Mullekin esikoisen synnytys oli todella positiivinen kokemus, eli mistään sairaalassa traumatisoitumisesta ei ole kyse. Pikemminkin siitä, että koin ekassa synnytyksessä pitkän kotona olemisen ennen sairaalaan lähtöä ihan parhaana juttuna – olin koko avautumisvaiheen kotona, ja mulla oli tosi luonteva ja turvallinen olo. Esikoisen synnytys kesti vain 4,5h, josta neljä ensimmäistä olin omassa rauhassa kotona ja heti sairaalaan tullessa sain alkaa ponnistaa. En yksinkertaisesti älynnyt lähteä sairaalaan ajoissa, koska oloni oli niin hyvä alle minuutin välein tulevien supistustenkin kanssa, koin pärjääväni hyvin kotona ja arvelin, että ei kai tässä vielä voida kovin pitkällä olla, kun “ensisynnytykset kestää aina ikuisuuden”. En tarvinnut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä ja olin vauvan synnyttyä ihan ihmeissäni, että näinkö helppoa tämä olikin. Uskon, että nimenomaan koti ympäristönä osaltaan auttoi synnytystä etenemään niin nopeasti ja kivuttomasti.

Vaikka sairaalassa kaikki meni ihan ok sielläkin, en siis ekan synnytyksen perusteella koe “tarvitsevani” sairaalaympäristöä mihinkään, päinvastoin. Toki sairaala sijaitsee aivan kotimme lähellä ja synnytyksessä olisi tietenkin mukana osaava kotikätilö, eli yllättävän tilanteen sattuessa apu olisi lähellä. En vielä edes ole uudelleen raskaana ja toinen lapsi on meillä suunnitelmissa vasta parin vuoden päästä, eli omalla kohdallani ei tarvitse miettiä näitä koronakuvioita. Mutta ehdottomasti varsinkin tässä tilanteessa valitsisin kotisynnytyksen tai vähintään polikliinisen, nopean kotiutumisen, jos se olisi olosuhteiden ja rahan puolesta mahdollista.

Mulle haasteena kotisynnytysunelman toteutumisessa on juuri tuo raha. Olemme molemmat opiskelijoita eikä mies koe tuhansien eurojen laittamista synnytykseen järkevänä, varsinkaan, kun sairaalassakin kuitenkin kaikki meni ihan mukavasti ja esikoisen perusteella seuraavakin synnytys tulee olemaan erittäin nopea. Mutta saa nähdä, mikä on tilanne sitten seuraavan lapsen (toivottavasti) jossain kohtaa ilmoitellessa itsestään. Tsemppiä pohdintoihisi, toivottavasti saat joka tapauksessa ihanan ja ikimuistoisen synnytyskokemuksen <3

Hei eikä, vitsi sun edellinen synnytys kuulostaa ihanalle! 😀 Vau! Todellakin uskoisi että sulla on kaikki edellytykset synnyttää yhtä turvallisesti kotona jos seuraava raskaus etenisi normaalisti.

Hinta painaa täällä myös TOSI paljon. Ja mä olen vielä osa-aikaisesti töissä ja mies kokopäiväisestä mutta silti! Kun rinnastaa lähes ilmaiseen sairaalasynnytykseen (olisikohan meidän lasku ollut viimeeksi tyyliin 160e luokkaa), onhan ero ihan jäätävä siihen 3k. Tottakai ymmärrän tosi hyvin mistä hinta koostuu ja se on varmasti money well spend mutta en tiedä onnistutaanko edes säästämään tuo summa syyskuuhun mennessä… 😀

Vitsi kun Suomi olisi kotisynnytysmyönteisempi maa, voisi kotisynnytykseenkin saada Kela-korvausta sillä onhan sairaalasynnytyskin yhteiskunnalle tosi kallis…

Toivottavasti seuraavaan synnytykseesi asti teidän talous antaa kotisynnytykselle myöten tai saat vähintään sen poliklinisen synnytyksen! <3 Täällä myös suurena toiveena että jos rajoitukset syksyllä jatkuvat, heti kotiin ja vikkelään. 😀

Vastaa

Kommentoi