Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Hän on lapseni isä mutta myös mun aviomies

Pari viikkoa Elan syntymän jälkeen sanoin Ferhatille, että mulla on ikävä häntä. Yllätyin omista sanoistani, sillä Ferhat oli ollut isyyslomalla ja kotona jo kolmatta viikkoa. Sitten ymmärsin, että mulla on ikävä sitä, että keskityn vain häneen. Yhtäkkiä elämäämme oli ilmestynyt kolmas ihminen, joka vei meidän molempien täyden huomion.

Olemme Ferhatin kanssa onnekkaita, sillä kuluneen viiden kuukauden aikana kahdenkeskinen aika on järjestynyt aina. Kiitos lähisuvun ja hyvin hoidossa viihtyvän vauvan mutta myös sille, että olemme osanneet pyytää aikaa meille. Kun silloin tajusin ikävöiväni Ferhatia, söimme päivällistä jo samana iltana, kahdestaan Fabrikissa.

Ferhat on lapseni isä, mutta myös mun aviomies. Rakastuin häneen ennen kuin meillä oli lapsi. Meillä on muutakin yhteistä kuin meidän tytär, enkä koskaan halua unohtaa sitä.

Meillä on ollut niin kiva viikonloppu. Perjantaina söimme päivällistä Iidalla, lauantaina juhlimme siskonpoikani 2-vuotissyntymäpäiviä ja kävimme meressä uimassa oikein todella pitkään. Se on niin ihanaa ja vain meidän kahden välinen juttu. Tänään Ferhat ajelutti meitä Espoossa, kävimme Nokkalan Majakassa ja söimme Munkkiniemen rannalla. Nyt Ferhat ja Ela ovat piknkillä, jotta voin kirjoittaa päivän postauksen, mutta en pysty miettimään muuta kuin heitä. <3

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

11 vastausta aiheeseen “Hän on lapseni isä mutta myös mun aviomies”

Voi luoja, ootte kyllä maailman suloisimpia. <3

Mutta itse aiheesta: samaa olen itsekin miettinyt/jännittänyt. Että sitten joskus, jos saamme lapsen, haluaisin, että olisimme yhä olemassa toisillemme. Että olisi myös niitä kahdenkeskisiä hetkiä, jolloin keskitymme vain toisiimme. Ne ovat niin valtavan tärkeitä. Ihanaa, että otatte välillä myös aikaa toisillenne kaksin <3

Kiitos muru! Kyl mä uskon että se onnistuu, varsinkin jos siihen panostaa ja asiaa ajattelee jo etukäteen. 🙂

Vastaa

<3 Vanhempien kahdenkeskinen aika ja yhteyden säilyttäminen vauva- ja perhearjen keskellä on niin tärkeää koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Vanhempien välinen rakkaus on loppujen lopuksi se perheen yhdessä pitävä liima.

Mulle iski synnytyksen jälkeen aivan hirveä baby blues, jolloin itkin ja surin sitä, että oon jotenkin ”menettänyt” mun miehen ja meidät kun vauva syntyi. Se yllätti aivan täysin, en ollut ollenkaan valmistautunut sellaiseen tunteeseen. Parin viikon kuluessa tunnemyrsky rauhoittui, onneksi! Meille ei kovin helposti kahdestaan järjesty aikaa, mutta silloin kun sitä on sitä kyllä osaa arvostaa niitä pieniäkin hetkiä.

Siis täysin sama juttu täällä. En ollut yhtään varautunut siihen. Kaikki muutokset tulivat niin rysäyksellä jonkun uuden ihmisten takia, jota ei edes tuntenut ollenkaan vielä. 😀 Baby bluesit oli oikeasti mun mielestä paljon pahemmat kun mitä osasin odottaa… 7

Ihanaa kesää koko teidän perheelle. <3

Vastaa

Kommentoi