Loistavan brunssin lisäksi tämä sunnuntai sisälsi Helsingissä käppäilyä ja lisää hyvää seuraa. Kuvissa kaunis muruseni Jonna.
Käytiin juomassa Robert’s Coffeessa Magnum-latet. Luokaapahan mielikuva Magnum-latesta. Etteko kuvittelekin ihanan raikasta, ehkä hieman suklaista, makunystyröitä hemmottelevaa elämystä?
Niin minäkin kuvittelin. Mutta mielikuvaksi jäi. Hörppäsin ehkä kolme säälittävää kulausta kaikessa kauheudessa, ja jätin viiden euroni pöydälle. (Siis tarkoitan nyt kuvannollisesti sen vitosen mitä siitä maksoin – en kirjaimellisesti vitosen seteliä niinku jenkkileffoissa tai Sinkkuelämässä.)
Siinä mun kuvitteellinen seteli.
Sää on kylmennyt sen verran, että näpit oli jo lyhyen kävelyn jälkeen hieman jäässä, mutta edelleenkin olen ihan rakastunut syksyyn. Ensi viikolla olisi tarkoitus löytää täydelliset nahkahansikkaat, joita voisin rakastaa yhtä tasavertaisesti. Jos teillä on vihiä kaupoista, josta voin löytää etsimääni, jaatkaa ihmeessä.
Haleja ja pusuja! Ja pysykää tekin lämpimpinä.