Kategoriat
Hyvinvointi

Epäsuositut mielipiteeni ihmissuhteista

Heippa! Kiitos kaikille vielä todella antoisasta keskustelusta kotisynnytykseen liittyen. Musta on ihan aidosti todella kiva käydä vuoropuhelua teidän kanssa vaikka osa olisikin eri mieltä. Vasta-argumenteissa oppii perustelemaan mielipiteensä rakentavammin mutta myös oppii näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Ja joskus sitä muuttaa mielipiteensäkin kokonaan.

Siitä tulikin ajatus kirjoittaa omista epäsuosituista mielipiteitä, aiheena ihmissuhteet. Kertokaa jos olette kanssani samaa tai eri mieltä!

Ihmiset EIVÄT eroa liian herkästi. Inhoan kun sanotaan muuta. ”Nykyään asioita ei korjata vaan ne korvataan uudella.” Siis mitä ihmettä, musta yksi 2020-luvun hienoimmista asioista on se, että yksi pitkä suhde ei ole enää jokin ihanne, jota täytyy tavoitella. Tai itse asiassa, musta tuntuu että se edelleen on, vaikkei pitäisi olla, ja tätä turhaa ihannetta ylläpidetään juuri väittämällä että ihmiset eroavat liian helposti. Eroon on yleensä aina hyvä syy, oli se sitten päivien tai vuosien harkinnan takana.

En myöskään lähtökohtaisesti ymmärrä, miksi pitkiä avioliittoja ihaillaan. Taustalla voi olla se, että kaksi osapuolta ovat olleet täydellisiä toisilleen alusta asti tai sitten he ovat rimpuilleet yhdessä liian kauan ihan turhaan. Se, että ollaan yhdessä ”kaikesta huolimatta” ja painottaen sanaa kaikesta, ei ole mielestäni automaattisesti hyvä asia.

Josta pääsemme aasinsiltana…

Yhteinen lapsi ei ole riittävän hyvä syy jäädä parisuhteeseen. En ymmärrä, miksi ”lasten takia” kannattaisi jäädä suhteeseen, jossa ei ole enää mitään muuta annettavaa.  Välillä tuntuu, että jotkut käyttävät sitä tekosyynä jos ei muuten uskalla tehdä eropäätöstä. Lapsi ei tarvitse vanhempien välistä romanttista suhdetta. Lapsi tarvitsee, että vanhemmat välittävät lapsesta ja luovat turvallisen ja rakastavan ilmapiirin. Hyvin usein riitaisa tai onneton parisuhde vaikuttaa turvallisuuden tunteen rakentumiseen varsin negatiivisesti.

Polyamoria eli suhde useampaan ihmiseen on ihan yhtä okei kuin eksklusiivinen suhdekin. Hippipuoli mussa jopa miettii sitä, että ihmisethän ovat kautta aikojen olleet moniaviollisia ja se kuuluu meidän perusluonteeseen enemmän kuin yksiavioisuus. On monia teorioita, miksi yksiavioisuudesta tuli normi ihmishistorian mittakaavassa vasta vähän aikaa sitten. Mun on vaikea kuvitella itseäni polyamorisessa suhteessa (vai lieneekö tämäkin yhteiskunnan asettama rajoitus itsestäni?), mutta en millään tavalla koskaan tuomitsisi polysuhteita. Mun mielestä avoin suhde ei ole sen kestämättömämpi tai epäluotettavampi kuin suljettu suhde. Jossain tapauksessa jopa päinvastoin.

Vanhempia ihmisiä ei tarvitse kunnioittaa vain iän takia. Kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa iästä ja muista lähtökohdista huolimatta, eikä vanhuus tuo automaattisesti ”kunnioitustakuun”. Toki vanhemmille ihmisille on hyvä antaa istumapaikkaa metrossa jne., mutta niin annan raskaana olevillekin ja muille tarvitseville. Iäkkäiltä ei tarvitse hyväksyä esim. loukkauksia vain iän takia.

En myöskään ajattele, että aikuisina omille vanhemmille tulisi antaa yhtään sen enempää kunnioitusta kuin he antavat meille. Kun kasvaa aikuiseksi, on mulle ehdottoman tärkeää, että vanhempi ja aikuiseksi kasvanut lapsi ovat samalla lähtöviivalla ja keskenään tasa-arvoisia.

Miehen lyöminen on ihan yhtä väärin kuin naisenkin. Tottakai naisiin kohdistuva väkivalta on tapetilla enemmän koska sitä tapahtuu enemmän ja siinä on paljon rakenteellisia epäkohtia taustalla. Mutta oletteko huomanneet kuinka monissa elokuvissa litsarin antaminen miehelle on ok? Tai joku ”sanomalehdellä kevyesti hakkaaminen” voi mennä vitsiksi? Mä näen heti punaista, kun huomaan tällaisia kohtauksia. Mun mielestä viihde edelleen normalisoi jotakin, joka on todella väärin. Kaikenlaisen väkivallan käyttö on väärin.

Mies ja nainen voi olla hyviä ystäviä. En lähde edes perustelemaan tätä, se on ihan yhtä itsestäänselvää kuin että mies ja mies tai nainen ja nainen tai pitkä ja lyhyt ihminen tai vanha ja nuori voivat olla hyviä ystäviä. Ystävyys ei katso sukupuolta. Mun elämässä on ollut vähintään yhtä paljon hyviä miespuolisia ystäviä kuin naispuolisiakin.

Jos teille tulee näiden lisäksi mieleen muita ”epäsuosittuja” mielipiteitä, jakakaa niitä kommenttiboksissa!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

12 vastausta aiheeseen “Epäsuositut mielipiteeni ihmissuhteista”

Eniten ärsyttää kun jotkut kertovat ettei sulla ole vaikuttajana oikeus puhua sun tunteista tai toiveista tai vaihtoehdoista ja kuvaillaan että sulle olisi ’maailmanloppu’ synnyttää ilman miestä. Näyttää siltä ettei monilla tähänkin asiaan puuttuneilla lääkäreillä, joilta ei edes kysytty mielipidettä, ole lukemisen ymmärtämisen taitoa..

Onnea Saranda mihin tahansa päätökseen päädyt ja hyvä kun kirjoitat aiheista, josta kaikki eivät pidä. 🙂

Hei ihana olet mutta tämä tuli varmaan vahingossa väärään postaukseen. 🙂 Tämä Lilyn pohja on vähän sekava! Mutta iso kiitos tuestasi. <3

Vastaa

Olin myös ennen sitä mieltä että lapsi ei ole hyvä syy jäädä suhteeseen. Sittemmin olen jutellut ihmisten kanssa joiden vanhemmat erosivat vasta lasten aikuistuttua, ja osa heistä on ollut hyvin kiitollisia, että vanhemmat pysyivät yhdessä. Näissä tapauksissa ei siis ollut mitään vakavampaa taustalla (esim. väkivaltaa), mutta vanhempien välinen rakkaus oli vain kuollut. Kuten kirjoitit, lapset tarvitsevat turvallisen ilmapiirin, eivätkä vanhempien välistä romanttista suhdetta. Vanhempien ero itsessään kuitenkin saattaa aiheuttaa paljon turvattomuutta, kun elämään tulee monta muutosta samaan aikaan. Ydinperhe hajoaa, usein on myös muutto edessä, koulukin ehkä vaihtuu ja siten kaveripiiri, vanhemmat saattavat tavata uudet kumppanit mikä myös voi luoda kateutta ja turvattomuutta… Vanhemmat voivat tietenkin vaikuttaa siihen kuinka monta muutosta tulee samaan aikaan (ehkä toisella vanhemmalla on varaa pitää lapsuudenkoti?), mutta hoitivat vanhemmat eron kuinka kunniakkaasti tahansa, lapset kokevat aina jonkin verran turvattomuutta.

En silti usko, että ero aina väärin. Ihmisillä on kaipuu tulla rakastetuksi ja rakkaudettomassa suhteessa pysyminen on varmasti vaikeaa. Mutta mun mielestä on myös hyvä tunnustaa, että vanhempien ero jo itsessään saa yleensä lapset tuntemaan turvattomuutta. Ja jokaisen eroa pohtivan kannattaisi myös ottaa tämä huomioon.

Tosi hyvä kommentti, kiitos. 🙂 Tottakai ero voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille. Mutta minkä tason ja miten pitkäkestoista, siihen voi varmasti vanhemmat vaikuttaa monilta osin. Jos olisin itse onnettomassa parisuhteessa, en rehellisesti ikinä jaksaisi odottaa että lapset kasvaisivat aikuisiksi vaan ottaisin sen riskin ja tekisin ihan kaikkeni, jotta lapsillani olisi hyvä olla erosta huolimatta. Sillä aivan kuten moni sun ystävä on ollut kiitollinen etteivät vanhemmat eronneet aikaisemmin, moni mun ystävä olisi tosissaan toivonut sitä. 🙂 Mutta tähän vaikuttaa enimmäkseen se, että millainen ilmapiiri on a) kotona kun vanhemmat ovat yhdessä ja b) muutokset, jotka syntyvät eron myötä.

Vastaa

Kiitos! 🙂 Mahtavaa että meidän ajatusmaailmat klikkaa tässäkin niin hyvin. 🙂

Vastaa

Oon samaa mieltä jokaisesta kohdasta! Etenkin tuo kohta omista vanhemmista on musta hyvin tärkeä. Lapsi ei valitse millaisille vanhemmille ja millaisiin olosuhteisiin syntyy tai muutenkaan millaisen lapsuuden elää, joten ei myöskään ole mitään velkaa vanhemmilleen huolenpidostaan. 😊 Tottakai kunnioittavat välit vanhempien kanssa on aikuisuudessakin tavoiteltava tila, mutta ei mikään automaatiolla tapahtuva asia, vaan vaatii molemminpuolista panostusta. Ei ketään tarvitse kumartaa vain siksi, että on biologinen yhteys, jos käytös ei ole sen arvoista.

Hei just näin! Osasit pukee tään tosi hyvin sanoiksi. 🙂

Vastaa

Eri mieltä aikuisena oman vanhemman kunnioittamiseen liittyen! Vanhemmat ovat huolehtineet meistä tähän päivään saakka ja ja antaminen takas kuuluu meille. Siihen liittyy kunnioitus kuten kuunnella omaa isää kärsivällisesti vaikka sanoo samat asiat 10 kertaa asiasta josta ei tiedä.

Kaikki vanhemmat eivät ole huolehtineet jälkikasvustaan, joten oletus vanhempien kunnioittamisesta vanhemmuuden takia on hölmö. Jos vanhempia kunnioittaa sen takia, että he OVAT huolehtineet, sehän on ihan ok.
Olen samaa mieltä kuin Saranda, kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia, mutta jos minua kohtaan käyttäydytään paskasti, kunnioitus loppuu just siihen. Vanhemmuudella tai iällä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Annepa, just näin. 🙂 Ja lähtökohtaisesti ajattelen että itsehän ne vanhemmat ovat lapset päättäneet hankkia ja heidän tehtävä on huolehtia lapsista. Huolenpito ei ole mikään lapsena saatu etuoikeus vaan perusoikeus.

Vastaa

Jack, jos sun isä on läheskään yhtä rasittava kuin omani, en kuuntelisi 10 kertaa samaa asiaa. 😂

Vastaa

Kommentoi