Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Tunti per ikäkuukausi, yö per ikävuosi.

Tämän neuvon kuulin jo raskaana ja tämän neuvon hylkäsin jo Elan ollessa kolmeviikkoinen, kun lähdin pariksi tunniksi työhön liittyvään tapahtumaan.

Neuvo on useimpien lastenpsykiatrien allekirjoittama ja siksi varmasti aiheellinen. Mutta jokainen vauva ja perheet ovat erilaisia. Siksi uskalsin pitkän pohdinnan jälkeen varata kaksi päivää ennen lähtöä liput yoksi Tallinnaan, jonne ystäväni olivat lähteneet jo edeltä edellisenä päivänä.

Ela jäi isänsä kanssa kotiin. Ferhat on Elan kanssa kaikki arki-illat ja viikonloput ja se tarkoittaa sitä, että kun päiväuniajat miinustetaan pois, Ela näkee Ferhatia lähes yhtä paljon kuin minua. Heillä on omat rutiininsa ja Ferhat nukuttaa hänet joka ilta. Sen 28 tunnin aikana, mitä olin matkoineen poissa, he viettivät päivät isoäidillään, jossa käymme Elan kanssa monta kertaa viikossa muutenkin ja illat ja aamut he olivat olleet kotona. Ei yhtäkään itkua tai ikävän merkkiä.

Tiesin sen jo etukäteen, mutta kaikki meni hyvin, ja jälleenkohtamisemme oli taas sitä samanlaista, meidän kahdenkeskistä hymyä ja holtitonta naurua.

Silti tunnen tehneeni jotan väärin. Kun luen tätä tekstiä, huomaan selvää selittelyn makua. ”No Ferhat on muutenkin Elan kanssa kokoajan ja oltiin oikeesti vaan 28h erossa, kattokaa mä laskin, ja hei mä sentään menin vasta lauantaina kun kaverit menivät jo perjantaina.”

Äitinä huono omaatunto on saanut uudet mittasuhteet. Huono omaatunto kun imetys ei kestänyt kahta kuukautta pidempään, huono omaatunto kun en jaksa tehdä soseita itse, huono omaatunto olla yön poissa. Mikään näistä asioista ei ole silmin nähden aiheuttanut Elalle mitään ongelmia, hän kasvaa hienosti vailla mitään ruokaongelmia ja erossa vietetyn yön aikana hän nukkui 13h yli aamukymppiin. Mutta poden silti huonoa omaatuntoa, sillä eihän sitä koskaan tiedä miten nämä asiat tulevat vaikuttamaan myöhemmin. Imetyksen ennenaikainen loppuminen aiheuttaa hänelle läheisyysongelmia, valmissoseet haluttomuutta syödä kotiruokaa ja tietysti tulevaisuuden ahdistineisuushäiriö on sen 28 erotunnin syytä.

Tällaistako se on loppuelämän? Syyllisyyttä ja loputonta riittämättömyyttä?

Hauskaa mulla oli silti.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

10 vastausta aiheeseen “Ensimmäinen yö erossa vauvasta”

Tein esikoiselle kaikki soseet itse – lopulta en olisi enää jaksanut ja koetin tarjota välillä kaupan soseita, sillä seurauksella, että eivät kelvanneet ollenkaan! Jouduin siis jatkamaan omatekoisten soseiden valmistamista hampaat irvessä 🙂

Voi ei. 😀 Tällaisiakin ongelmia on! Hei sä oot vaan liian hyvä kokki! 😀

Vastaa

Ei mitään syytä huonoon omatuntoon!!!! Lapsella on hyvä olla oman isän kanssa sekä tutun ja turvallisen perheen ympäröimänä <3 On ainoastaan ihailtavaa, miten tasa-arvoista teidän vanhemmuus on.

Kiitos, ihanasti sanottu! 🙂 Näin täytyy uskoa itsekin.

Vastaa

Olin yhden yön kotoa poissa kun vauva oli reilu 3kk (en imettänyt enää) enkä tuntenut kyllä pienintäkään syyllisyyttä. Vauva oli isänsä kanssa! Mielestäni ollaan hyvin 50/50 kun imetys päättyi niin aikasin. Nyt vauva melkeen vuoden enkä oo ton ekan kerran jälkeen ollut yötä pois mut sitä odotellessa, olisin kyllä halunnut mut ei tullut tilaisuutta. Jos seuraavaa imetän niin sit tuskin olen ekan vuoden aikana yötä pois. Ihania olette! <3

Just oikein, noin se pitääkin olla! 🙂 Koska yritin keksiä että mitä hyötyä siitä syyllisyyden tunteesta on niin ei oikeesti yhtään mitään… Verottaa vaan siitä hauskasta yöstä, jonka saa viettää just kavereiden kanssa tai missä nyt kukin. Tekin olette ihania, toivottavasti uusi vapaa yö koittaa pian taas! 🙂

Vastaa

Mä olin kans ekaa kertaa vuorokauden erossa tässä kuussa pojastani, joka oli poissaoloni hetkellä vajaa 7 kk. Poitsu oli pärjännyt isänsä kanssa hienosti, mitä en yhtään epäillyt. Mutta mulla oli täysin samat fiilikset kuin sulla. Onneksi kykenin silti nauttimaan reissustani, vaikka ikävä poikaa oli etenkin nukkumaan käydessä kova. Ehkä meidän lapset selviää näistä meidän poissaoloista ilman suurempia traumoja 😀 Ja ihan sama juttu muuten noiden soseiden kanssa. Kerran ollaan tehty itse sosetta, mutta muuten ostetaan kaikki kaupasta. Siitä en jaksa enää potea huonoa omaatuntoa, kun poika kuitenkin syö ja kasvaa hyvin ja voi muutenkin hyvin.

He vähänkö kiva että he oli pärjännyt hyvin. 😀 Ja tosi kiva jos osasit nauttia ikävästä huolimatta! Luulen, että ensi kerralla osataan nauttia molemmat vieläkin paremmin kun yksi myönteinen kokemus jo takana. 😀 Ja ihanaa että muitakin laiskottaa soseuttaminen! Niin tylsää puuhaa. 😀

Vastaa

Itse kuulin tuon säännön myös, mutta ajattelin että se tarkoittaa eroaikaa molemmista vanhemmista – koska me ainakin niin tasavertaisesti hoidettiin vauvaa etten nähnyt mitään syytä miksi minun poissaoloni sattuisi jotenkin enemmän kuin isän. Ymmärrän että ihan pienelle tulee turvattomuutta koska suhde vanhempiin on symbioottinen. Mutta jos elämässä on paljon turvallisia aikuisia, joiden kanssa vietetään säännöllisesti aikaa en oikein usko että erossa olosta tulisi mitään vahinkoa. Siinä olet kyllä oikeassa, että jostain syystä syyllisyyttä kokee koko ajan, teki miten päin vain 😀

Hei tää sääntö saa sit ihan uuden merkityksen mulle jos se menee näin. 😀 Mä oon ajatellut, että se tarkoittaa lapsen ensisijaista hoitajaa! Ja varmasti totta joka sana. Ja silti me murehditaan…

Vastaa

Kommentoi