Miten jännittävää! Rv 13+2 ja olemme nähneet vauvamme jo kaksi kertaa.
Meidän oli tarkoitus odottaa ensimmäiseen niskaturvotusultraan, sillä tunne siitä että kaikki on hyvin, oli niin vahva. Kuten kerroin kuitenkin Instagramissa, heräsin kaksi viikkoa sitten maanantaina siihen, etten tuntenut ainuttakaan raskausoiretta. Pari tuntia iloitsin kadonnutta pahoinvointia, kunnes epäily valtasi mielen: onkohan vauvalla kaikki hyvin? Vuosaaren avoneuvola oli sattumoisin vain maanantaisin auki ja ajattelin sen olevan merkki siitä, että menen sinne kuuntelemaan sikiön sydänääniä.
Ääniä ei kuitenkaan löytynyt ja (omasta mielestäni hieman) kylmästi terveydenhoitaja totesi, ettei tässä voi tehdä muuta kuin odottaa kymmenen päivän päästä koittavaan ultraan. Kymmenen!? No en varmasti odota. Varattiin heti seuravaalle päivälle aika yksityiselle, Kiehto Äitiyspalveluun, jossa saimme niin älyttömän sydämellistä palvelua. Vastaanotto oli lämmin ja mikä tärkeintä, saimme omin silmin nähdä meidän pienokaisen ensimmäistä kertaa ja kuulla tosiaan ne kovin vahvalta kuulostavat sydänäänet. Hintaa ultralle tuli 75e, eli todella kohtuullinen tai jopa halpa Helsingin hintoihin nähden.
Se varsinainen niskautrvotusultra oli sitten viime torstaina. Vauveli oli kasvanut ja kaikki näytti kuulemma juuri niin hyvältä kuin piti. Meitä vastaanottanut kätilö oli ihan mahtava, sellainen rempseä mutta kärsivällinen ja sen seurassa oli tosi hyvä olla. Hänkin kovasti ihmetteli sitä, miksei avoneuvolassa ultrattu samantien kun sydänääniä ei kuulunut.
Se on niin outoa, että vauva on vatsassa mukana kokoajan – minne tahansa menen, se on siinä. Ja silti kun hänet näkee konkreettisesti videona ja kuvana, ilo on sanoinkuvaamatonta. Siihen toki liittyy suuresti se helpotus että näkee kaiken olevan hyvin, mutta samaan aikaan ihastelen omin silmin hänen suloisia sormiaan, pikkuista nenänpäätä ja hienosti liikkuvia jalkojaan. Molemmilla kerroilla tuntui siltä että tunsin hänet jo läpikotaisin; tiesin tasantarkkaan missä hänen varpaansa ovat, erotin kaikki luut ja tunnistin jokaisen asennon. Ihan kuin olisin nähnyt hänet jo lukemattomia kertoja aikaisemmin.
Sukupuolta ei vielä tiedetä, joten älkää antako pinkin hämätä. 😀 Saimme anopilta suloisen pehmolelun ja kotona oli vaaleanpunaisia kukkia. Ja onhan tytöt aika ihania…
Vauva (sori kun käytän sanaa vauva eikä sikiö, tunneperäisesti se tuntuu tällä hetkellä oikealta vaikkei lääketieteellisesti olekaan) näytti muutaman päivän isommalta, mutta laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan. Se on edelleen 23.2 mutta kuka tietää – ehkä saamme ystävänpäivävauvan tai sitten jopa maaliskuisen! (Jälkimmäinen on melkein suotavampi, olen aina tullut paremmin toimeen kalojen kuin vesimiesten kanssa. ;))
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
14 vastausta aiheeseen “Ensimmäinen (ja toinen) raskausultra”
<3
<3
Ihanaa, että kaikki on hyvin <3
<3
Voi miten suloista aikaa tuo ensimmäisten ultrien, sydänäänten ja liikkeiden kokeminen on <3 Muistan kun onnistuin löytämään kuopuksen sydänäänet joskus rv 9, se oli jotenkin käsittämättömän ihanaa kun tiesi, että siellä se vauva köllii 🙂 Ihania odotuspäiviä teille!
Kiitos paljon suloisesta kommenttistasi. <3 Ihan mieletöntä että sait äänet kuulumaan jo tuolloin. 🙂 Varmaan tosi iso helpotus kun sanotaan että kun noin aikasin saa sydänäänet kuulumaan, keskenmenon riski tippuu tosi alas.
Mulle oli kaikki höpisseet ensimmäisten liikkeiden olevan kuin perhosen siiven hipaisuja. HAH! Kyllä meidän esikoinen tökki heti ihan kunnolla jo raskausviikolta 16->. Ensisynnyttäjäksi tunsin liikkeet yllättävän aikaisin vissiin. Ja siksi soitin jopa neuvolaan, että voiko olla, että pienen liikkeet jo tunnen. Ja kyllä! Kun painoin käden alavatsalle, hän tökkäisi vastaan. 😀
😀 Teilläon ollut aika ponteva potkija! Mulla kuopuksen kohdalla tuntui ekat liikkeet viikolta 14-> ja esikoisen kohdalla sama kuin sulla vkolta 16->. Molemmat oli vatsassa aika erilaiset, mutt aalkuun tosiaan varsin helliä liikkeissään ja tökkimiset tuli vasta myöhemmin 🙂
Siis mä istuin autossa ja havahduin siihen kun tuntu muljahdus. Sit kun ootin niin tuntu toinen. Sit pistin housun kaulukselle käden ja painoin vasten alavatsaa ja tunsin tökkäsyn. 😀 Kuopuskin liikkui hyvin, muttei ihan yhtä kovin tainnut heti alkuun tökkiä, kuin isosiskonsa. 😀
Eikä. :D:D En ois heti arvannut et ne voi tuntua tökkimiseltä! Ja voi kun aikasin, toivottavasti itelläänkin haha. 😀 <3
Mulle ekat ultrat ennen kuin vatsa on alkanut juurikaan kasvaa on olleet aina aika hämmentäviä tilanteita. Kun näkee, että kohdussa tosiaan on ihan kokonainen pienen pieni vauva, joka kulkee koko ajan mukana.
Sitten jonkin ajan kuluttua on ihana, kun tuntee ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet. Alkuun se tuntuu siltä kuin pieni kala uisi vatsassa puhaltaisi kuplia ja hipaisisi ohimennessään. Myöhemmin liikkeet tuntuvat sitten jo isommin, mutta nuo ekat tuntemukset on ihan pään ja sydämen räjäyttäviä <3
Hahah no ei mikään ihmeekään että tollasesta hämmentyy. Onhan tota ihan mahdottoman vaikea sisäistää. 😀 Ja oooh miten söpösti kuvailtu!! En malta odottaa että alan tuntemaan liikkeitä, toi sun kuvaus oli niin tarkka etten voi millään missata sitä. 😀