RAKASTAN huvipuistoja! Niiden iloista tunnelmaa ja toinen toistaan kauheimpia laitteita – en usko, että tässä maailmassa on ainuttakaan huvipuistolaitetta, johon en uskaltaisi hypätä. (Nyt joku googlettaa ja linkittää kommenttiboksiin jonkun maailman pahimman ja viranomaisten kieltämän vuoristoradan, johon istutaan omalla vastuulla ja josta selviytymisprosentti on 20. Ja sitten joudun syömään sanojani.)
Jos minulta kysytään, onnistuneeseen huvipuistopäivään mahtuu raikuvaa naurua, hyvällä tavalla ”nonni, minne seuraavaksi!?” -kipinä jaloissa, vaaleanpunaista hattaraa tai vaihtoehtoisesti pehmistä strösselillä, ranskalaiset ja tietysti pelikojut, josta ei suostuta lähtemään tyhjin käsin. (Mutta josta kuitenkin loppujen lopuksi yleensä lähdetään taskut kolikoista tyhjinä.)
Vaikka Helsingin Linnanmäki onkin yksi kaikkien aikojen onnellisuuspaikoistani, on Särkänniemessäkin käyty useamman kerran. Tänä vuonna elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin aliarvioin kesää ja pukeuduin pitkiin housuihin. Lyhytlahkeisillakin olisi tarkenut vielä ihan hyvin!
Tampere oli muutenkin tuona viikonloppuna sille ominaisesti kaunis loppukesän auringonlaskun aikaan. Särkkiksen lisäksi tuli testattua Kustaa III -raflan ruoat (osoite: Kuninkaankatu 22) ja västikään rakennetun Sokos Solo -hotellin 25. kerroksen Moro Sky Bar, jossa oli ihana istua pitkälle iltaan kaupungin valojen yllä (osoite: Ratapihankatu 43).
EN: Pictures from our trip to Tampere and amusement park, Särkänniemi!
– Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fiFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
6 vastausta aiheeseen “Elokuun päätös Särkänniemellä”
Mistäköhän tuo teeppari mahtaa olla? Aika kiva!
Se on oikeesti ikuisuuden vanha ja nykyään jo vailla pesulappua. 🙁 En osaa siis yhtään sanoa, anteeksi! (Ja kiitos!)
Mun mielestä taas Särkkis on hauskempi paikka kuin Lintsi vaikken sielä ole käynytkään vuosiin. 🙂 Näistä tulikin ihan lapsuus mieleen, kun pituus ei edes riittänyt Tornaadoon!!
Aww ihana jos herätin (ilmeisesti / toivottavasti iloisia) nostalgisia muistoja! <3
Viimeksi olin Särkänniemessä 90-luvulla. Sen jälkeen olen uinut kuin delfiini.
En ole varma menikö viesti ihan perille mulle mut ainakin pisti hymyilyttää 😀